Ensimmäinen kaapista ulostullut psykiatri John Fryer kuollut New York Times

Tri John E. Fryer, psykiatri, joka kohautti psykiatrimaailmaa vuonna 1972 tulemalla ulos kaapista Yhdysvaltain psykiatriyhdistyksen (APA) vuosikokouksessa, tosin huppu päässä, homoseksuaalisena psykiatrina, kun homoseksuaalisuus vielä oli virallisesti häiriö, kuoli keuhkosairauteen Philadelphiassa 65 vuoden iässä.

Ennen Fryerin ulotuloa kukaan amerikkalainen psykiatri ei ollut uskaltanut puhua omasta homoseksuaalisuudestaan. APA:n kokouksessa Fryer oli pukeutunut kaapuun, kuminaamariin, suureen peruukkiin ja hän turvautui ääntä vääristävään mikrofoniin puhuessaan järjestön konferenssissa Dallasissa Texasissa. Tapahtumaa pidettiin dramaattisena hetkenä vapautusliikkeiden historiassa ja se auttoi muuttamaan psykiatrien asenteita homoseksuaalisuutta kohtaan.

Psykiatri John Fryer

Kaksikymmentä vuotta aikaisemmin, vuonna 1952, psykiatriyhdistys oli todennut, että homoseksuaalit ovat "häiriintyneitä lähinnä suhteessa yhteiskuntaan ja vallitseviin sosiaalisin normeihin". Silti APA sisällytti homoseksuaalisuuden ensimmäiseen viralliseen psyykkisten häiriöiden luokitukseensa DSM-I (Diagnostic and Statistical Manual). Vaikka diagnoonia alunpitäen perusteltiin poikkeamana sosiaalisista normeista, se leimasi homot ja lesbot myös henkisesti poikkeaviksi ja lainasi lääketieteen arvovaltaa laeille, jotka Yhdysvalloissa kriminalisoivat samaa sukupuolta olevien välisen seksin tai homoseksuaalien julkiset kokoontumiset.

Ensimmäistä kertaa tätä sairausluokituksen kohtaa kritisoitiin jo vuonna 1964, kun tohtori Franklin Kameny, Harvardissa koulutuksen saanut tähtitieteilijä ja suuntautumisensa takia työstään erotettu fyysikko esitti televisiossa, että homoseksuaalisuus "ei ole minkäänlainen sairaus, patologian muoto, tauti, vika tai häiriö".

John Fryer naamarin takana APA:n paneelissa vuonna 1972. Edessä aktivistit Barbara Gittings ja Frank Kameny

Vasta vuonna 1971 Frank Kameny kuitenkin pääsi puhuttelemaan psykiatreja heidän omassa vuosikoouksessaan. Seurauksena oli, että vuoden 1972 vuosikokoukseen kutsuttiin homo- ja lesboaktivisteja paneelikeskusteluun yhdessä psykiatrien kanssa.

Psykiatrit eivät olleet tottuneet kuulemaan homoseksuaaleja, jotka pitivät itseään henkisesti terveinä ja normaaleina. Kolleegat seurasivat hievahtamatta kun tri Fryer pujahti sisään verhojen takaa konferenssisaliin ja ilmoitti: "Olen homo. Olen psykiatri" (ks. viereinen kuva).

Tri Fryer ilmoitti, että konferenssissa oli läsnä toista sataa homopsykiatria. Ja että "Monet meistä katsovat, että on vihdoinkin aika lihaa ja verta olevien elävien homopsykiatrien nousta ylös ja puhua asiastaan".

Hänen puheensa julkaistiin viime vuonna aikakauslehdessä Journal of Gay and Lesbian Psychotherapy.

Avoimesti puhumisen riskit olivat todellisia. Koska tri Fryerillä ei silloin ollut vakituista virkaa yliopistossaan (Temple University), hän ei aluksi kertonut olevansa juuri se psykiatri, joka esiintyi naamion takana APA:n vuosikokouksessa 22 vuotta aikaisemmin. "Minut erotettiin tehtävästäni, koska olin homo", hän kirjoitti järjestön Association of Gay and Lesbian Psychotherapy uutiskirjeessä. "Menetin työni koska olen homo. Minun oli pakko sanoa se ääneen. Mutta en voinut tehdä sitä itsenäni. Minulla ei vielä ollut vakituista virkaa".

Joulukuussa 1973 APA:n johtokunta äänesti, monen protestin ja väittelyn jälkeen, että homoseksuaalisuus on poistettava psyykkisten häiriöiden luettelosta. APA päätti myös ottaa kantaa homoseksuaaalien yhteiskunnallisen tasavertaisuuden puolesta. Jäsenkunta ratifioi päätöksen huhtikuussa 1974.

Tri Fryer oli syntynyt Kentuckyssa. Hän valmistui lääkäriksi Transsylvania Collegesta ja kohosi myöhemmin psykiatrian professoriksi. Vuonna 2002 hänelle myönnettiin mitali pitämänsä puheen 30-vuotisjuhlan johdosta sekä järjestön Association of Gay and Lesbian Psychiatrists ansiomitali.

* * *

Järjestöstä Association of Gay and Lesbian Psychiatrists (AGLP) kasvoi kansainvälisesti vaikutusvaltainen organisaatio, joka työskentelee homouden ja lesbouden häiriöleiman jäänteiden poistamiseksi eri puolilla maailmaa. FinnQueerin vastaava toimittaja Olli Stålström toimi AGLP:n lehden kolumnistina vuoden 1996 (ks. esimerkkiartikkeli) ja FinnQueerin toimittaja Jussi Nissinen on yhdessä hänen kanssaan kirjoittanut kaksi artikkelia häiriöleiman poistumisesta sekä Suomen parisuhdelaista, jotka julkaistaan vuoden 2003 jälkipuoliskolla.