FINNQUEER 22.5.2008

Tyyppiesimerkki eheyttäjien harjoittamasta harhaanjohtamisesta: Ajatuksia rakkaudesta 2.8.1994

Olli Stålström

Ohessa on TV2:n ti 2.8.1994 lähettämän ohjelman osittainen litterointi. Ohjelman tuottivat toimittaja Antti Väisänen ja toimittaja Eeva Helimäki. Ohjelma perustuu Olli Stålströmin ja Kristillisessä eheytymiskeskuksessa toimivan terapeutti-pastori Seppo Jokisen keskusteluun.

Jokinen (1993) kuvaa menetelmäänsä "eheyttämistä" varten, jonka hän ilmoittaa kirjassa suunnitelleensa yhdessä Jumalan ja Turun yliopiston psykologian laitoksen kanssa. Kirjassaan hän varoittaa, että "synti voi päästä vääristämään ihmisen seksuaali-identiteettiä" ja varoittaa "Saatanan salajuonista" naisen tasa-arvoistamiseksi vastoin geenien määräämiä sukupuoli-identiteettejä. Koko ohjelmasarjassa osanottajia puhuteltiin vain etunimillä Olli ja Seppo. Litteroinnin on tehnyt videonauhalta Olli Stålström. Litteroinnissa on hakasuluilla ilmaistu milloin ainoastaan referoidaan puheen sisältöä.

Televisio-ohjelman tekijät johtivat Olli Stålströmin harhaan kertomalla etukäteen, että kysymyksessä olisi tieteellinen keskustelu seksuaalikasvatussarjassa. Tekijöiden tausta salattiin. Siitä ei kerrottu, että kyseessä keskustelukumppani on yksi suomalaisista uskonnolla "eheyttäjistä", Seppo Jokinen.

Ohjelmaan liitettiin myös valmiiksi salassa toimitettu nimetön haastattelu, jossa eheytysliikkeen jäsen kertoi vihaavansa isäänsä, jota syytti homoudestaan. Tästä ei kerrottu etukäteen.

Ohjelman juonto: [Ohjelmassa pohditaan miehisyyttä ja miehisyysprosessia].

Ohjelman ensimmäisessä osassa (noin 20 min) esiintyy nimetön homo, jonka ääni on muutettu, ja jonka kasvot on peitetty, ruudulla näkyy lähikuva uiskentelevasta silmästä tai lähikuva suusta kun homo puhuu. Synnyttää omituisen ja ahdistavan tunteen. Monet ovat tunnistaneet puhujan eheytysliike Aslanissa toimivaksi teologiksi.

* * *

Tuntematon homo kasvot peitettynä: Tutkimusten mukaan kukaan ei synny heterona. Mun isä oli poissa päivät. Isoäiti oli aika hallitseva, vahvoja miehiä ei löytynyt. Samastuin aika paljon isoäitiini. Isoäiti tuki tätä rakennetta, koska hän oli vaikeuksissa miesten kanssa.--- Poikamainen aggressiivisuus ja rajuus leikeistä puuttui, koska minulla ei ollut mallia --- [Ensimmäinen seksikokemus minulla oli naapurin pojan kanssa. Siitä syntyi syyllisyys ja häpeä. Ei ollut seksuaalista hyväksikäyttöä mutta syntyi syyllisyys ja häpeä, särki lapsuuden unelmat].

Minulla oli perusturvallisuuden puute. Olisi tarvittu isokokoista miestä turvaamaan minun kulkuni, mutta ei ollut. Muistan vihanneeni isää, halusin tappaa hänet.

[Äitini tuki erillisyyttä isästäni. Äiti käyttäytyi tukahduttavasti. Siinä oli henkisen insestin tuntu.--- En pärjännyt koulun urheilutunneilla.--- Suhteeni tyttöihin olivat vaikeat, tytöt torjuivat minut traagisesti].

Tutustuin mieheen, joka uskonnollisista syistä oli jättänyt homouden. Hänessä oli jotakin turvallisen tuntuista ja se tyydytti turvallisuuden tarpeeni. Hänessä oli jotakin turvallisen tuntuista ja se tyydytti turvallisuuden tarpeeni. Kuitenkaan hän ei herättänyt mitään eroottisia tunteita. Joissakin tilanteissa kun hän tuli liian lähelle, seksikokemuksemme alkoivat mutta viiden kuukauden kuluttua lopetimme.

Tuntematon homo (jatk.): Homomaailmassa moni valitti että maailma on kova. Yritin heittää kristillisyyden romukoppaan, mutta en onnistunut. Tein parantumis- tai käännytysyrityksiä. Mutta mikään ei toiminut. Englannissa tapasin homoja, jotka olivat muuttuneet ja olivat naimisissa. Näin että se propaganda, jota olin saanut Suomessa ei pitänyt paikkaansa eli mä tajusin että muutos oli mahdollista.

Menin terapiakurssille. Viikon kurssin jälkeen suhde miehiin oli muuttunut, eroottinen jännite oli poistunut. Tämän kokemuksen jälkeen en tarvinnut seksiä.
Menin terapiakurssille. Viikon kurssin jälkeen suhde miehiin oli muuttunut, eroottinen jännite oli poistunut. Tämän kokemuksen jälkeen en tarvinnut seksiä. Eihän pikku lapsikaan tarvitse seksiä turvallisuuden tarpeeseen. Ihastuin 17-18 -vuotiaisiin tyttöihin. Mitään eroottista en ole tuntenut. Poikaporukassa uskallan kohdata tyttöjä. Mutta selkeä kasvokkain olo ei onnistu. Kaikki mitä on tapahtunut, olen kokenut miehisen identiteetin vahvistumisena. Mä koin sisälläni, että mä olen mies.

Nää homot, joiden torjuntakokemukset ovat hyvin voimakkaita, ovat kykenemättömiä muodostamaan kestävän parisuhteen ja moni homo tietää tän.

Jotenkin toivon homoyhteisön ottavan avoimia askeleita erityisesti psykologiseen tutkimukseen nähden ja myöntää erityisesti se, että jos mä haluan muuttua radikaalisti homosta heteroksi, niin mulla on siihen oikeus.

Keskustelu Olli Stålströmin ja Seppo Jokisen välillä

Toimittaja Antti Väisänen: Moni asia mikä Eevan kanssa {toinen toimittaja} kiinnostaa ja jää usein sanomatta aina kun puhutaan seksuaalisesta suuntautumisesta, siitä syystä että ne tunnevyöryt ovat valtavan suuret. Tuntuu siltä että heterot hyökkää kimppuun homofobioineen ja vastaavasti homot aika nopeasti leimaa homofobisiksi rasisteiksi tai vastaavaa. Mutta me ajateltiin kuitenkin muutama asia käydä läpi ja teiltä kysyä.

Olli, mitä mieltä sä oot miehisyysprosessia läpi käyneenä homomiehenä.

Olli: Mä tiedostin homouteni jo varhain ja rakastuin luokkatoveriini. Mä sain kokea seksuaalisuuden riemut sillä tavalla. Alussa se tuntui pelottavalta kun ei tiennyt mikä oli homman nimi, kun sain kuulla että sitä pidetään sairaana, rikollisena ja poikkeavana.

Toimittaja: Eli toisin sanoen, Olli, sä havaitsit aika nopeasti aika voimakkaat asenteet sitä kohtaan kun sä tunsit olevasi homo.

Niin miten sä osasit lähteä rakentamaan miehisyyttäsi sen jälkeen?

Olli: Se oli aika vaikeaa. Mulla oli kaikenlaisia ennakkoluuloja siitä, millaisia homot on. Mä en halunnut tulla ns. stereotyyppiseksi homoksi, sitä mä pelkäsin kovasti. Niin mä tein sellaisia juttuja, että mä ostin kirjoja, jotka käsitteli koneita. Mä ajattelin, että se auttaa kohti miehisyyttä.

Toimittaja: Entäs urheilu, joka murrosiässä liitetään aika voimakkaasti murrosiässä miehenä olemiseen ja miehuuteen. Urheilitko sinä koulussa?

Olli: Joo mä pelasin koripalloa koulun joukkueessa. Tämä liittyi siihen...se tasapainotti sitä homoutta.

Toimittaja: No entä miten se meni sitten eteenpäin?

Olli: No sitten mä luin hyvin kuitenkin hyvin paljon kirjallisuutta, joka koski homoseksuaalisuutta, pääasiassa psykoanalyyttista kirjallisuutta. Niistä tuli hirveen paha ja pelottava kuva. Mä totesin, etten mä pysty elämään tommoisena tässä yhteiskunnassa, et sen takia mä menin sitten 25-vuotiaana psykoanalyysiin. Sellaiseen, joka oli neljä kertaa viikossa ja joka kesti viisi vuotta.

Toimittaja: Mennään tähän psykoanalyysiin hetken kuluttua. Sä kerroit aika mielenkiintoisen asian työpaikalta, että sua oikein koulutettiin mieheksi.

Olli: Joo, se liittyi siihen, että kaikkia miehiä koulutettiin käyttäytymään maskuliinisesti. Mä olin Nokia Elektroniikalla aluevientipäällikkönä ja meillä oli tollainen videokoulutus miten käyttäydytään miehekkäästi, esim. miten pitää istua kädet rennosti, siinä ei saa pitää käsiä sylissä, miten pitää puhua, miten pitää liikkua rennosti.

Ja samaan aikaan meille opetettiin miten pitää kohdella naisia. Naisia pitää käsitellä johdonmukaisesti ja täsmällisesti, koska he ovat ailahtelevaisia. Siis tällaista koulutusta me saatiin.

Toimittaja: Onks se kysymys että ootko sä miehinen mies edelleen sulle akuutti?

Olli: Ei ole enää.

Toimittaja: Mitä on tapahtunut?

Olli: Mä yhdes vaihees totesin, että ihmisiä ei voi laittaa yhdelle janalle, jonka toisessa päässä onn miehisyys ja toisessa päässä feminiinisyys, vaan että ihmiset muodostuvat paremminkin kahdesta ulottuvuudesta; toinen on määrätietoisuus ja toinen on tunneilmaisu ja molemmilla voi saada korkeita arvosanoja. Olen kokeillut itse ja saan korkeita arvosanoja molemmilla ulottuvuuksilla: sekä miehisessä käyttäytymisessä että naisen kyvyissä empatiaan.

Toimittaja 2 (Eeva): Tää tuntuu erittäin tutulta, sillä mä olen mun naiseusprojektissani joutunut toteamaan ihan saman, että minusta löytyy myös maskuliininen puoli feminiinisen lisäksi.

Toimittaja 1 (Antti): Seppo, miten sinun miehisyysprosessisi...

Seppo: Mulle on ollut isäsuhde lapsuudessa aika vaikea. Pojan pitäisi ottaa mallia isästä tullakseen mieheksi. Mutta mun vanhempien omista ristiriidoista, sota-ajasta ja uskottomuuksista johtuen isä ei hyväksynyt minua kun synnyin. Hänen vihansa kohdistui minuun ja sitä kautta äitiini, koska hän epäili että minä en ole hänen lapsensa. Mä en saanut turvallisuutta lapsena, mun perusturvallisuuteni järkkyi. Rupesin pelkäämään ja vihaamaan isääni. Kun hän tuli uskoon, suora aggressiivisuus muuttui epäsuoraksi. Eihän uskovainen voi suoraan lastansa vihata. Viha tuli rangaistuksen ja mitätöinnin muodossa, hänen oli hyvin vaikea arvostaa mitään mitä tein myöhemminkään. Mä en pystynyt ottamaan häntä miehen malliksi, vaan rupesin epätoivoisesti etsimään jotakin muuta ja onneksi löysin pari miestä, jotka osoittivat hyväksymistä ja rakkautta ja mä ehkä ajattelin, että mä haluan tulla tollaiseksi mieheksi.

Toimittaja 1: Olli, Minkälaisen miehen mallin sait kotoa.

Olli: Kotoa mä en saanut minkäänlaista miehen mallia. Mun isä oli aika sairas. Kotona oli paljon riitaa. Että musta tuli niin kuin isän kuva toisin päin ja halusin mielestäni tulla aktiiviseksi ja aloitekykyiseksi.

Siinä vaiheessa kun mä vielä kuvittelin että mun terapiantarve johtuu homoseksuaalisuudesta, koska siihen aikaan uskottiin että homous on sairaus, ja joka ikinen homo on häiriintynyt. Mä pitkään elättelin sellaistakin kuviota, että onkohan nyt mun isä tehnyt musta homon tällä tavalla.

Toimittaja 2: Täähän on kaikenlaista kun puhutaan seksuaalisen suuntautumisen syystä. Tulee nyt sellainen olo, ettei sitä saisi kysyä koska siihen liittyvät tunteet ovat hyvin voimakkaita. Mut mitä sä Seppo sanoisit, sä pidät itseäsi heterona?

Seppo: Joo, isän merkitys pojalle on tärkeä, koska hän antaa mallin mä olen siitä syystä hetero, vaikka isä hylkäsi minut ja minä hylkäsin isän, niin mä sain muualta sen mallin, johon mä pystyin samastumaan ja toisaalta kuten Olli tossa sanoi, että hänellä oli tollainen myönteinen seksuaalinen kokemus, niin multa puuttui tällainen. Mä uskon että muuten meidän taustat on muuten aika samanlaiset suhteessa isään. Me ei olla kumpikaan saatu sitä tukea mitä oltais tarvittu. Mutta mulla ei ollut tällaisia positiivisia kokemuksia suhteessa samaan sukupuoleen ja mä uskon että se on yksi syy...

Toimittaja: Tarkoitatko että lähtökohdiltasi sinusta olisi voinut tulla homo, mutta tiettyjen kokemusten kautta sinusta tuli hetero.

Seppo: No sen kehitysteorian mukaan, mihin minä uskon minusta olisi ihan yhtä hyvin voinut tulla homo, että mä olisin tarvinnut vain yhden myönteisen homoseksuaalisen kokemuksen. [Seppo kertoo alkoholismistaan, joka alkoi 18-vuotiaana]. Oli jatkuva ahdistunut ja paha olo. Silloin mä ryhdyin alkoholiterapeutiksi ja alkoholisoiduin siinä niin pahasti, että kun olin urani huipulla, menin täysin nollalle, totaalisesti pohjalle.

Tajusin, että minun on saatava tämä riippuvuussairaus kuriin ja menin hakemaan apua siihen eräästä tupakansavuisesta luolasta. Samanlaisesta luolasta sain sitten hyväksymiskokemuksen vaikka hiki valui ja kädet tärisivät. Mä koin että mut hyväksyttiin.

Olli: Nuo seksuaaliset kehitysteoriat eivät pidä paikkaansa. Esim. Kinsey-instituutin tutkimuksissa todettiin, että mikään perhetaustan ilmiö ei merkitse sitä, että tuleeko lapsesta hetero vai homo.

Seppo: Joo mä uskon myös ettei mikään yksittäinen tekijä. Mä uskon siihen että tärkein tekijä on lapsen suhde samaa sukupuolta olevaan vanhempaan.

Toimittaja: Olli, miksi sinä olet homo?

Koska rakastan miestä, olen homo. Mä en alun perinkään lähtenyt kehittämään mitään teoriaa, koska oli hienoa kokea seksileikin ilot silloin nuorena.
Olli: Koska rakastan miestä, olen homo. Mä en alun perinkään lähtenyt kehittämään mitään teoriaa, koska oli hienoa kokea seksileikin ilot silloin nuorena. En mä tarvinnut mitään teorioita sen selittämiseksi. Vasta siinä vaiheessa kun syyllisyydentunteet alkoivat tulla psykoanalyysin kautta, jouduin ottamaan kantaa näihin teorioihin.

Jonkin aikaa niitä itsekin uskoin, kunnes totesin, että ne ei ole tarpeeksi kattavia, ne perustuu virheelliseen otokseen, pelkkään potilasotokseen.

Toimittaja: Onko tämä koko kysymys absurdi?

Olli: Mä sanoisin että kyllä. Pitäisi mieluummin kysyä että miksen saa olla homo.

Toimittaja: Mä olen todennut, että samoistakin tutkimuksista esitetään hyvin paljon erilaisia tulkintoja enkä voi välttyä ajatuksesta, että tutkimuksia käytetään puolin ja toisin aika voimakkaasti vain tukemaan omaa ajattelutapaa. (Ohjaajan leikkaus estää tämän keskustelun jatkumisen)

Seppo: En mäkään usko, että se olisi jotenkin parempi tai huonompi. Minä koen että mä pystyn hyväksymään tämän Ollin ja hänen seksuaalisuutensa, koska mä tiedän että mä voisin ihan yhtä hyvin istua hänen paikallaan. Niin mikä ihmeen syy siinä olisi hyväksyä tai hyljätä.

Toimittaja: Mä kertaan vielä onko homous kiinni äiti- tai isäsuhteessa?

Pitäisi mieluummin kysyä että miksen saa olla homo.
Seppo: Nimenomaan mä uskon siihen että perhe on tarkoitettu lapsen turvalliseksi kasvuympäristöksi ja isän ja äidin merkitys ovat yllättävän tärkeitä, että lapsi kehittyisi tasapainoiseksi aikuiseksi ja kykenisi rakastamaan ja ottamaan vastaan rakkautta. Se hyväksytyksi ja rakastetuksi tulemisen kokemus, jos se jää puuttumaan joko kokonaan tai osittain ensimmäisen kolmen ikävuoden aikana, ei pysty kokemaan eikä antamaan rakkautta. Hän pystyy erilaisiin riippuvuussuhteisiin ja seksuaalisuhteisiin ja pystyy kuvittelemaan että hän rakastaa, mutta tällainen vapaa, vuorovaikutukseen ja kunnioitukseen perustuva suhde ei onnistu.

Toimittaja: Miltä tämä kuulostaa, Olli?

Olli: Tää kuulostaa siltä, että se on eräänlainen opinkappale tää sun kehitysteoriasi. Sitä on tutkittu ja tutkittu eri tahoilla, mm. Kinsey-instituutissa ja tultu siihen tulokseen, että perhe-elämän yksittäiset tai kokonaiset tekijät eivät vaikuta mitään siihen tuleeko lapsesta homo vai hetero.

Toimittaja: Ajatteletko sä että mä on vain syntynyt heteroksi ja sä homoksi?

Olli: En mä myöskään ota kantaa näihin synnynnäisteorioihin. Sukupuolisen suuntautumisen kehitys on niin monimutkainen ilmiö, ettei sitä voi selittää millään yhdellä tekijällä, kasvatuksella tai geeneillä.

Seppo: Tässä mä olen aivan samaa mieltä enkä mä tunne, että meidän pitäisi olla vastakkain tässä. Tärkeintä että se olis rakentavaa.

Toimittaja: Jatketaan Seppo vielä sitä ajatusta, että homous olisi joku vaje suhteessa samaa sukupuolta olevaan vanhempaan, jota sitten yritetään täyttää. Ymmärsinkö minä oikein?

Seppo: Joo, näin mä ymmärrän eikä seksuaalisuus ole välttämättä siinä merkitsevää, tämän vajeen voi tyydyttää sitten jonkun toisen ihmissuhteen avulla, jos sattuu niin onnellisesti, että löytyy turvallinen ihmissuhde nimenomaan samaa sukupuolta olevasta. Jos siihen tulee seksuaaliset kokemukset kun lapsi etsii samastumiskohdetta, niin silloin lapsi uskoo, että hän on homo, niin kuin Ollikin sanoi, että sen jälkeen hän uskoi olevansa homo. Mihin me uskotaan, sitä me ruvetaan toteuttamaan.

Ja silloin me haetaan uskoa tälle kokemukselle ja ne kokemukset vain vahvistavat uskoa.

Toimittaja: Eikö olisi mahdollista, että tämä vaje täyttyisi sitten homosuhteessa?

Seppo: Mun mielestä se varmasti täyttyy joiltakin osin, koska siinä on toinen mies ja siinä saa toisen miehen hyväksyntää ja rakkautta ja silloin se mun mielestä hoitaa sitä psyykettä, mikä on vajaa.

Toimittaja: Olli, sä kerroit että sä olit vuosikausia kestävässä psykoanalyysissä. Miksi?

Olli: Siinä vaiheessa mä koin että tässä maailmassa on liian vaikeaa elää homona ja sen takia mä yritin parhaani muuttuakseni heteroksi.

Toimittaja: Mitä siellä tapahtui?

Olli: Pääasiassa minä puhuin, makasin sohvalla ja puhuin ja puhuin ja puhuin. Tarkoitus oli löytää jokin vika perhetaustasta joka selittäisi mun homoseksuaalisuuteni ja sillä hetkellä se homoseksuaalisuus häviäisi. Näitä vikateorioita psykoanalyytikko esitteli aika joukon, mutta mitään ei tapahtunut, mitään vaikutusta sillä ei ollut paitsi, että se teki mut äärimmäisen vihaiseksi kun mä loppujen lopuksi näin, että mä olen väärinkäytön kohteena tässä.

Toimittaja: Varmasti kukaan ei voi sanoa, ettetkö ole ollut tosissasi jos sä viisi vuotta jaksoit käydä terapiassa.

Olli: Joo, mä itse halusin muuttua. Se loppui vasta sitten, kun SETA perustettiin, 20 vuotta sitten. Mä liityin SETA:an ja totesin, että on paljon järkevämpää muuttaa yhteiskuntaa, ettei kenenkään muun ihmisen elämä mene pilalle samalla tavoin kuin minun.

Seppo: Joo, mä ymmärrän sut aivan hyvin. Silloin kun mä olin aivan pohjalla juomisen takia, niin mä epätoivoisesti hain tietoa siitä, mistä se johtuu ja luin kaikki mahdolliset tutkimukset, että olisin löytänyt geeniperäisen syyn. Kun ollaan tilanteessa niin kuin Olli ja minä, jossa kaivataan rakkautta ja hyväksyntää, kun me halutaan muuttua, mutta se ei onnistu ja maksetaan jatkuvasti epäonnistumisista niin kuin sinäkin koit viisi vuotta. Ja kun sä menit sinne SETA:an, niin sä varmasti koit että sut hyväksytään, niin kuin mullekin kävi siellä luolassa, että sä koit että sua arvostetaan ja rakastetaan.

Toimittaja (Sepolle): Jos joku tulee sun luoksesi ja haluaa muuttua heterosta homoksi tai homosta heteroksi, niin miten sä toimit?

Seppo: No ensin mä haluan selvittää sen, mihin hänen halunsa perustuu. Monet ihmiset tulevat niin kuin hetken mielijohteesta, mutta todellisuudessa heillä ei kuitenkaan ole halua tai tarvetta siihen. Jos mä nyt ajattelen homoseksualistia ja heteroseksuaalia, mähän kumpiakin, niin suurin osa niistä homoista on hakenut apua vain siihen pahaan oloon mikä heillä on. Jos he ovat löytäneet sen niin tähän sukupuoli-identiteettiin ei ole tietysti puututtu sitten ollenkaan.

Mutta on muutamia, etten mä nyt antaisi väärää kuvaa, mun mielestä tavallaan eheyttämistä, tällä tasolla on aika vaikeaa ja se edellyttää vuosien yhteistyötä ja sitten saattaa käydä niin, ettei muutosta tapahdu. Minulla on tapaus, josta olen saanut luvan kertoa: kolmen vuoden eheyttävän terapian jälkeen hän meni viime jouluna kihloihin ja nyt on edessä häät nimenomaan vastakkaisen sukupuolen kanssa.

Toimittaja: Miltä tämä kuulostaa, Olli?

Olli: Tää kuulostaa hyvin epäuskottavalta kun vertaa tollaisiin tutkimusraportteihin, joita Kinsey-instituutti on tehnyt, yrittänyt löytää ihmisiä, jotka ovat muuttumisterapiassa muuttuneet, mutta kun yhtään muuttunutta ei ole löytynyt, ei ole voitu tehdä raporttia.

Seppo: Ymmärrän.

Olli: Kuulostaa hyvin epäuskottavalta.

Seppo: Ymmärrän enkä mä olisi halunnutkaan tästä puhua kun mä haluaisin välttää käsitystä, että tässä olisi jokin helppo ratkaisu ongelmaan. Enkä mä ole mikään spesialisti mutta kun toiset ovat kuitenkin halunneet muutosta ja kokeneet syyllisyyttä.

Toimittaja: Etkö sä yhtään pelkää, että kun sä lähdet yrittämään muutosta ja siinä samalla siirrät yhteiskuntamme homorasistisia asenteita potilaaseen?

Seppo: Joo, pelkään tätä ja haluan jutella sen ihmisen kanssa tarkkaan ennen kuin mä lähden...ennen kun mä suostun tähän kun mä tiedän, että mä voin siirtää joitakin omia asenteita ja sillä tavalla vain ahdistaa enemmän vaan toista ihmistä. Siitä syystä haluan varmistua, että tämän ihminen sielunsa syvimmästä haluaa tämäntyyppistä eheyttämistä, että en mä missään katujen kulmilla ihmistä hihoista ota kiinni että tulkaa tänne vaan päinvastoin, mieluimmin suhtaudun torjuvasti, mä tiedän sen vaikeuden, mä haluan korostaa mä tiedän sen, että mä oon vuosien työssä nähnyt että mitään patenttiratkaisua ei ole.

Toimittaja: Kun Seppo hyväksyy nämä lähtökohdat, Olli, niin onko hän nyt sun mielestä homofobinen rasisti?

Olli: No ei homofobinen rasisti, mutta mutta hyvin helposti kun sä edustat yhteiskunnassa vallitsevia arvoja, että sä yrität saada muut ihmiset noudattamaan näitä arvoja --- [Seppo puhuu päälle]

Seppo: Mä mielestäni toin äsken esiin että mä en nimenomaan tee tätä --- [Olli puhuu päälle]

Olli: Niin niin mutta sähän teet, vaikka ne tulee omasta halustaan niin sä toimit sen hyväksi että ne "eheytyis" niinkuin sä sanoit, muuttuisi heteroksi. Silloinhan sinä edustat tätä hegemonista suuntautumista.

Seppo: Mä näen tän toisella tavalla. Terapiaanhan tullaan hyvin monennäköisistä eri syistä ja mä hoidan tällaisen kehitysterapeuttisen menetelmän mukaan, niin tämä on vain yksi syy miksi tullaan hakemaan apua ja jos mä oon vakuuttunut että hän on tosissaan niin mä yritän auttaa häntä. Mä sanon heti alussa että tää on vaikeaa, että saattaa käydä niin että tästä ei tule mitään, että tää ei onnistu. Mut et mä koen tässä, että kun on homoja, jotka on hyvin ahdistuneita ja te autatte omalta osaltanne ihmisiä selviytymään niin minä autan omalta osaltani, enkä mä koe, että me kilpaillaan. On paljon ihmisiä jotka tulevat hakemaan apua ja paljon, jotka tulevat sulta hakemaan apua.

Toimittaja: Eiks se ole hirveen pelottavaa? Minua ainakin ahdistaa se, että yleensä tällaista muuttumista käytetään ihmisen leimaamiseen ja lyömiseen ja se on kaikissa muodoissaan kai hyvin ahdistavaa ja hyvin tuomittavaa.

Seppo: Niin minun mielestä kaikki lyönnit ja leimaaminen on tuomittavaa. Mä ajattelen kristittynä näin, että jos nyt ajatellaan että kristillinen käsitys edustaa tätä heteroseksuaalista yleiskäsitystä, että suurin osa ihmisistä on heteroja ja on tarkoitettu tähän että se oikeuttaisi meidät tuomitsemaan, niin se ei enää ole kristillisyyttä, vaan mitä suurinta itsekkyyttä ja semmoista kovuutta, että kyllä siellä mun mielestäni kielletään kaikenlainen tuomitseminen. Mun mielestä pitäisi pyrkiä hyväksymään, auttamaan ja rakastamaan. Tää on kristillistä mun mielestä.

Mutta kyllä tuollainen pyrkimys sukupuolisen suuntautumisen muuttamiseksi on lähellä henkistä väkivaltaa
Olli: Mutta kyllä tuollainen pyrkimys sukupuolisen suuntautumisen muuttamiseksi on lähellä henkistä väkivaltaa. Eiks oo paras käyttää kaikki energia siihen, että saadaan potilas hyväksymään itsensä?

Toimittaja: Lehdistössä puhutaan paljon että homoudella olisi perinnölliset syynsä. Mistä nämä tulee?

Olli: Ne tulee lehtien markkinointi-ihmisiltä. Mm. LeVay, jonka väitettiin löytäneen tämän hormoniselityksen on itse kirjassaan sanonut, että hänen suuhunsa on pistetty sanoja joita hän ei ole itse tarkoittanut, ettei hän voi esittää hormoniteorioita homoseksuaalisuudelle.

Toimittaja: Onko tässä, Seppo, onko tässä sitten käynnissä jokin ihme mediakusetus, koska lehdistö melkein kokonaan väittää, että kyse on synnynnäisestä ilmiöstä?

Seppo: Niin ton perusteella mitä Olli sanoi, että hänkään ei usko, niin minäkään en usko. Mä uskon, että tässä on taustalla sama halu löytää oma syyllisyys, jollakin geneettisellä tutkijalla. Silloin kun mä hoidin omaa alkoholismia, enkä ollu vielä päässyt riippuvuudesta eroon. Mä etsin kuumeisesti, että löytyis joku selitys että mun päässä on jotakin erilaista ja siitä kaikki tää tuska ja pahoinvointi johtuu. Siitä syystä olisi tarpeellista että media ottaisi huomioon ettei vain yhtä näkökulmaa tuotaisi esiin. Tämä on toinen näkökulma, enkä halua...voin olla väärässäkin. Miksi ei voida keskustella niin kuin Ollin kanssa nyt?

Me ollaan eri mieltä joistakin asioista. Meillä on kaksi kantaa, mutta jokainen ihminen loppujen lopuksi päättää omasta psyykestään ja järjessään kumpaan hän uskoo.

Olli: Sano nyt ihan suoraan, kun sun luo tulee ihminen, joka haluaa parantua homoudesta, niin sanotko sä sille, että eheytymisen todennäköisyys on äärimmäisen pieni?

Seppo: Sanon.

Olli: Jo Freud itse sanoi, että heteroksi muuttuminen on hyvin vaikeaa...

Seppo: Joo sanon. Mä en ole psykoanalyytikko... [Loppukuva ajetaan päälle].

Lähteet

Seuraaviin lähteisiin viitataan ohjelmassa.

Bell ym. (1981) on Kinsey-instituutin tutkimus, jonka mukaan mikään perhetaustan ilmiö ei vaikuta sukupuolisen suuntautumisen kehitykseen. Jokinen (1993) kuvaa menetelmäänsä "eheyttämistä" varten, jonka hän ilmoittaa kirjassa suunnitelleensa yhdessä Jumalan ja Turun yliopiston psykologian laitoksen kanssa. Kirjassaan hän varoittaa, että 'synti voi päästä vääristämään ihmisen seksuaali-identiteettiä ja varoittaa 'Saatanan salajuonista' naisen tasa-arvoistamiseksi vastoin geenien määräämiä sukupuoli-identiteettejä.

Bell, Alan P., Weinberg, Martin S. and Hammersmith, Sue Kiefer (1981) Sexual preference. Its development in men and women. Bloomington IN: Indiana University Press.

Jokinen, Seppo (1993) Rikotusta eheä. Jyväskylä: Kristillinen Tervehtymiskeskus (CHC).