FINNQUEER 21.12.2008

Sodoman lapset - Ranskan vallankumouksen aikainen vitsi josta tuli totta Olli Stålström

Juhlittaessa Ranskan suuren vallankumouksen 200-vuotisjuhlaa 1979 Ranskan kansallisarkistosta tuli julkisuuteen uusia historiallisia dokumentteja, jotka näyttivät osoittavan, että jo 1700-luvun lopulla olisi toiminut varsin moderni lesbojen ja homojen aktiivinen vapautusliike nimeltään Sodoman lapset, sen aikaisen kirjoitustavan mukaisesti Les Enfans de Sodome.

Löytö hämmensi historioitsijoita ja tutkijoita, koska Sodoman lasten järjestön nimissä julkaistut pamfletit tuntuivat ensilukemalla olevan parisataa vuotta aikaansa edellä. Alkuvaiheessa jotkut epäilivät kyseessä olevan jonkinlainen teekkarivitsi.

Kuva pamfletin kannesta.

Jo tämä kuva kannesta antaa viitteitä siitä, että se on tehty ironisessa mielessä. Teksti toteaa vakavan juhlallisesti, että kyseessä on kansalaisjärjestön vetoomus Ranskan kansalliskokoukselle koskien seksuaalivähemmistöjen yhteiskunnallista tasavertaisuutta. Mutta kuvituksena on kolmen miehen melkoisia akrobaatintaitoja vaativa ryhmäseksikuva.

Sodoman lasten julistuksen teksti julkaistiin ensimmäisen kerran ranskalaisessa homolehdessä Gai-pied helmikuussa 1981. Sodoman lasten järjestö osoittautui tarkemmassa tutkimuksessa kuitenkin osittain kuvitteelliseksi, jos kohta aikalaisilmiöksi. Vaikka se oli lähinnä yhteen ihmiseen kohdistuva loanheittokampanja, sillä oli lopulta ehkä myönteinen vaikutus sateenkaarikansan historian kulkuun. Osittain tämän paperijärjestön aiheuttaman keskustelun vaikutuksesta homoseksuaalisuus poistettiin Ranskan uudesta rikoslaista vuonna 1791, mikä teki Ranskasta Euroopan juridisen tasavertaisuuden edelläkävijämaan.

Radikaali markiisi edelläkävijänä

Arkistojen avautuessa löydettiin toistakymmentä pamflettia vuosilta 1790-1792, jotka oli kirjoitettu radikaalin vapautusliikkeen periaateohjelman muotoon, mutta myös tätä vastaan julkaistuja häväistyskirjoituksia. Vaikka tämä vallankumouksen aikainen seksuaalinen vapautusliike oli suurimmaksi osaksi paperilla oleva kuvitelma, sen keskeiset taustahenkilöt ja kirjoittajat olivat aivan todellisia historiallisia ihmisiä.

Charles de Villette (1736-1793)

Keskeinen kohde oli radikalisoitunut Villetten markiisi Charles de Villette (1736-1793), ranskalainen kirjailija ja poliitikko.Hän oli rohkea ja syrjäytettyjä ihmisryhmiä puolustava eetikko ja myöhemmin Rankan kansanedustuslaitoksen jäsen vuodesta 1792. Juuri vallankumouksen kynnyksellä hän julkaisi köyhiä torppareita puolustavan kirjasen Protestation d'un Serf du Mont-Jura (1789), jossa hän paljasti heidän lähes orjamaisen yhteiskunnallisen asemansa. Hän oli myös valistusfilosofi Voltairen ystävä, joka oli myös arvostellut ankarasti yhteiskunnallisia oloja Ranskan kuningaskunnan aikana.

Charles de Villette ei lainkaan salannut seksuaalista suuntautumistaan miehiin, vaikka hän joutui ankaran painostuksen kohteeksi. Vaikka valistusfilosofi Voltaire naureskeli hyväntahtoisesti de Villetten homoudelle, hän houkutteli tämän menemään avioliittoon naisen kanssa vuonna 1777. Avioliitto osoittautui onnettomaksi ja jäi lyhytaikaiseksi.

Vallankumous sai markiisin lopullisesti ulos kaapista ja radikalisoi hänen. Villetten markiisi poltti julkisesti aateliskirjansa ja alkoi kirjoittaa vallankumousta puolustavia artikkeleita Chronique de Paris -lehdessä. Hänen suoruutensa ja avoimuutensa seksuaalisuutensa suhteen toivat hänelle paljon vihollisia ja hän joutui monien parjauskampanjoiden kohteeksi.

Vaikka Charles de Villette kannatti seksuaalista tasavertaisuutta ja tasavaltaista hallitusmuotoa, hän oli myös ehdottomasti rauhanomaisten keinojen puolustaja. Loppuun saakka hän vaati, että kuningas Ludvig XVI:n henki on säästettävä ja että kuningasta on rangaistava rikoksistaan vankeudella. Hän arvosteli myös julkisesti Ranskan suuren vallankumouksen jälkiaaltona esiintynyttä väkivalta-aaltoa, ns. syyskuun verilöylyä vuonna 1792, jonka yhteydessä mm. kirkkoon kohdistunut väkivalta jatkui lähes vuosikymmenen ja antoi Ranskan vallankumoukselle veriset kasvot. Vielä kuolinvuoteellaan Charles kannatutti itsensä kansalliskokoukseen puolustamaan kuninkaan oikeutta elämään.

Seksuaalinen tasavertaisuusjulistus alkoi kiusaavana pilana

Ensimmäinen pamfletti Les Enfans de Sodome á l'Assemblee National (1790) on hienovarainen poliittinen pilkkakirjoitus kuvitteellisesta seksuaalisesta tasavertaisuusliikkestä, joka on pantu markiisi Charles de Villetten nimiin tarkoituksena ilmeisesti häpäistä hänet poliitikkona. Siinä vallankumousta vastustavat kirjoittajat yrittävät pelotella esittämällä vallankumouksen vaikutusta näkymillä, jotka olivat kuningasvallan aikana olleet kiellettyjä, moraalittomia ja luonnonvastaisiksi leimattuja. Siinä pelotellaan pilkallisesti seurauksilla, joita syntyy jos kuninkaan ja kirkon ylivallasta siirrytään tasavaltaan.

Koko pamfletti on kuvitteellinen "sodomiittien" poliittinen toimintaohjelma Ranskan kansalliskokoukselle, jossa esitellään mitä vaarallisia seurauksia tasavallalla olisi: naisten ja miesten tasavertaisuus ja yhteinen poliittinen toiminta, [nykyisen kielenkäytön mukaan] lesbojen ja homomiesten juridinen ja sosiaalinen tasavertaisuus, sananvapaus, äänioikeus ja kokoontumisvapaus. Tämä ironinen pilkkakirjoitus on vielä kirjoitettu tyylillä, jonka tarkoitus on ollut saattaa nämä sinä aikana mahdottomilta tuntuvat ajatukset naurunalaisiksi.

Tekstiä ei heti huomaa pilkkakirjoitukseksi, koska siinä viitataan aivan todellisiin julkaisuhetkellä eläneisiin henkilöihin, erityisesti Charles de Villetteen, jonka nimi on merkitty kanteen julkaisijaksi. Pamfletin todellista kirjoittajaa ei tunneta varmuudella, mutta teksti on kirjoitettu vuosien 1790 ja 1792 välillä.

Tarkka tutustuminen Sodoman lasten julistuksen alkutekstiin antaa viitteitä siitä, että se on oikeastaan yritys esittää tasavertaisuuden kannattajat kielteisessä, halveksivassa ja rivossa valossa. Seksuaalivähemmistöistä käytetäään kovin leimaavia termejä, jotka tosin olivat yleisemminkin käytettyjä vallankumouksen aikana. Kaiken läpäisee fallosentrinen asenne: seksuaalisuus määritellään miehen kalusta lähtien sen "luonnonmukaisen" käytön perusteella.

Samaa sukupuolta rakastavista miehistä käytetään termiä "anti-physiques", mikä viittaa luonnonvastaisuuteen. Seksi nähdään ahtaan kalukeskisesti: homomiehet ovat "takapuolen rakastajia" ("amateurs du cul") tai "vitunvastustajia" ("anti-conistes"). Samaan tapaan kuin tämän ajan kristilliset poliitikot, Sodoman lasten pamflettien tekijät pyrkivät niputtamaan kaikenlaiset, hyvinkin stereotyyppisesti käsitetyt seksuaaliset poikkeamat samaan nippuun.

Koko sodomian käsite tarkoittaa tässä vain yhdyntää peräaukkoon - joko naisen tai miehen. Homomiehet luokitellaan aktiivisiin ja passiivisiin ("bougre", "bardache"). Lisäksi Sodoman lasten liikkeen väitetään puolustavan huorien ("putains") tasavertaisuutta sekä kaatoluokka nimeltä "olkipatjan polttajat" ("brûleur de paillasse"), mikä on tarkoittanut lähinnä jonkinlaisia sosiaalipummeja.

Tekstissä toistellaan sen ajan muitakin ennakkoluuloja. Pamfletista käy ilmi se, että kuppa oli silloin epidemian omaisesti levinnyt, silloin parantumaton tauti. Mutta tässäkin ilmeni syntipukkimekanismi ja ulkopuolisten syyllistäminen. Kupan tuomisesta Ranskan ensimmäiseen tasavaltaan syytettiin "portugalilaisia naisia". Tämä ulkopuolisten syyllistäminen moraalipaniikeissa on yleistä, mutta perusteetonta. Tunnetusti Suomessa homoutta on pidetty ruotsalaisten paheena. Ranskalaiset syyttivät Englantia homouden levittämistä ja antoivat sille nimen "le vice anglais" (englantilainen pahe). Neuvostoliitossa sytytettiin julma homovaino 1930-luvulla kun homoja syytettiin natseiksi. Neuvostoliiton hiv/aids-ehkäisy myöhästyi tuhoisin seurauksi, kun hiv/aids hahmotettiin vain kapitalistisen yhteiskunnan ongelmaksi. Robert Mugabe käynnisti vainon syyttäen homoutta imperialistien paheeksi, johon oikea afrikkalainen ei sorru.

Tässä pamfletissa, kuten monissa homovihamielisissä vuodatuksissa, on nähtävissä kouristuksenomainen takertuma vain yhteen mahdolliseen seksin muotoon, anaaliyhdyntään - sukupuolesta riippumatta. Sodoman lasten pamfletissa hyökätään kolmenlaisia sodomiitteja vastaan: niiden jotka työntävät kalunsa vaimonsa peräaukkoon, prostituoidun peräaukkoon tai miehen peräaukkoon. Taustalla on selvästi näkyvissä vanhatestamentillinen kielto maata miehen kanssa kuten naisen kanssa maataan. Myös vanhan ranskan termi "bougre", jota pääasiassa käytettiin homomiehistä, on uskonnollinen haukkumasana. Se tulee alunperin bulgarialaista tarkoittavasta sanasta, koska valtaa pitävän kirkon propagandan mukaan kilpailevan bulgarialaisen uskonlahkon jäsenet harjoittivat anaaliyhdyntää.

Ollakseen ranskalaisten taantumuksellisten kirjoittama, Sodoman lasten pamfletti ottaa kuitenkin paradoksaalisella tavalla huomioon naisten lähes tasavertaisen osuuden kuvitteellisessa liikkeessä. Siinä missä miehet nimetään sen mukaan, että he työntävät kalunsa väärään paikkaan, lesbot määritellään sen perusteella, ettei heillä ole miestä. Lesboista käytetään termiä "anandryne" (ilman miestä) tai "tribade" ("hankaaja"). Kuvitteellisessa Sodoman lasten liikkeessä oli yhdenvertaiset komiteat lesboille ja homomiehille. Sen kuvitteellisissa komiteoissa toimi tasavertaisesti naisia johtotehtävissä.

Kirjoitushetkellä 1790 homous ja lesbous olivat syntiä, rikoksia, ja luonnonvastaista moraalittomuutta kaikkialla Euroopassa (sairaaksi leimaaminen kehittyi vasta 1800-luvun lopulla). Tätä taustaa vasten tarkasteltuna on ymmärrettävää, että toimintaohjelma joka tänä päivänä vaikuttaisi yhdenvertaisuuden malliesimerkiltä, saattoi tuntua Jumalan ja kuninkaan pilkalta tasavallan ensimmäisinä vuosina. Tasavaltalaiset kuvattiin propagandassa väkivaltaisiksi seksuaalipervertikoiksi, vaikka esim. Charles de Villette kuului tosiasiassa girondistien ryhmään, joka kannatti tasavaltaan siirtymistä, mutta ehdottoman rauhanomaisesti.

Pilkka osui omaan nilkkaan

Tasavallan vastustajat käyttivät kaikkia poliittisen sodankäynnin keinoja yrittääkseen mustamaalata. poliittisen ja seksuaalisen tasavertaisuuden kannattajia. Markiisi de Villetten nimiin pannun pamfletin etusivulla on kuvattu kolmen miehen ryhmäseksikohtaus (kuva). Pamfletin etusivulla on kuvitteellisen sodomiittien vapautusliikkeen tunnuslause: "Luonnossa on monia makuja. Paras on se, mikä itsellä on" ("Les goûts son dans la nature. Le meilleur est celui qu'on a").

On historiallista ironiaa, että tällaisten sanojen sijoittaminen vastustajan suuhun, joka lienee tarkoitettu kauhistuttamaan vuonna 1790, tuntuu hyvin ajankohtaiselta ja tutulta yli 200 vuotta myöhemmin syntyneessä queer-liikkeessä ja sosiaalisessa konstruktionismissa. Esimerkiksi tämän päivän edistykselliset psykoanalyytikot eivät enää puhu "perversioista", vaan yksinkertaisesti seksuaalisuuksien "versioista".

Ranskalainen politiikan tutkija, tri Patrick Cardon on tehnyt tutkimusta kuvitteelliseen Sodoman lasten liikkeeseen liittyvistä pamfleteista ja niiden kielenkäytöstä (ks. alaviite). Hänen mukaansa näitä pamfletteja voidaan lukea homofobisina hyökkäyksinä tasavallan ja yhdenvertaisuuden kannattajia kohtaan ja yrityksenä esittää nämä kielteisessä valossa. Pamfletin nimettömien kirjoittajien pilkka on kuitenkin sattunut omaan nilkkaan. Cardonin mukaan pamflettien vaikutus on ollut tasavertaisuutta lisäävä riippumatta siitä, luetaanko niitä pilkkafarssina vai tasavertaisuuden esikuvana. Hänen mukaansa sekä positiivinen että negatiivinen lukutapa johtavat vetoomukseen yhdenvertaisuuden puolesta.

Lisäksi Cardon huomauttaa, että näiden pamflettien painattaminen 1700-luvun lopulla asettaa kyseenalaiseksi mm. Michel Foucault´n ja sosiaalisten konstruktionistien väitteet, joiden mukaan homoseksuaalisuus identiteettinä ja yhteisönä olisi vasta 1800-luvulla kehittynyttä. Näissä pamfleteissa on hänen mukaansa jo kaikki identiteetin ja yhteisöllisyyden elementit.

Tri Cardonin mukaan sodomian rangaistavuus poistettiin Ranskan rikoslaista vuonna 1791, osittain juuri Sodoman lasten pamfleteista käydyn keskustelun ansiosta.

Tämä vahvistettiin Code Napoleonissa 1812 ja antoi mallin koko Euroopan kattavalle lainuudistukselle, joka saapui vihdoin kaukaiseen Suomeen 159 vuoden kuluttua.

Pamflettien vaikutus osoittaa todeksi myös yhden konstruktionismin peruslauseen: "Sillä mikä määritellään todelliseksi, on todelliset seuraukset". "Sodoman lasten" liike oli vastustajien pilkkamielessä aloittama pelotteleva poliittinen mustamaalauskampanja, joka kohdistui lähinnä yhteen todelliseen tasavaltaa ja yhdenvertaisuutta ajavaan poliitikkoon. Sillä oli aikanaan silmiä avaava ja esimerkkiä antava vaikutus.

"Sodoman lasten" pamfletti ei ole ensimmäinen uskonnollis-moraalisen taantumuksen kampanja, joka on kääntynyt harjoittajiensa tarkoituksen vastaiseksi. Jossakin mielessä kuvitteellinen "Sodoman lasten" liike tuo mieleen Kristillisdemokraattien levittämät salaliittoteoriat, joissa totta ja kuvitelmaa ovelasti ja harhaanjohtavasti yhdistelemällä yritetään saada kokematon lukija uskomaan, että on olemassa homojen kansainvälinen salaliitto yhteiskunnan moraalin tuhoamiseksi, jonka ensimmäinen askel oli homouden sairausleiman poistaminen.

"Sodoman lasten" pamfletti oli tarkoitettu hyökkäykseksi tasavaltaa vastaan ja siinä yritettiin leimata tasavaltaa kannattavat seksuaalisesti poikkeaviksi. Vastaavalla tavalla yli 200 vuotta myöhemmin suomalainen psykoanalyytikko Lars-Olof Schalin, joka aikoinaan leimasi homot sairaiksi lastenviettelijöiksi, otti kantaa myös Ranskan suurta vallankumousta vastaan leimaten sen pariisilaisten roskajoukkojen harjoittamaksi katuväkivallaksi. Nyt tiedetään, että konservatiivisten psykoanalyytikojen synkkä kuva homoudesta perustui harhaiseen otokseen, josta tehtiin perusteettomia yleistyksiä psykiatrisista potilaista terveisiin ihmisiin. Tänä päivänä jopa psykoanalyytikot ovat julkaisseet tutkittua ja kiihkotonta tietoa homoudesta (ks. esim. Yhdysvaltain psykoanalyytikkoyhdistyksen kirje Suomen eduskunnalle.

Niiden jotka haluavat tutkittua ja kiihkotonta tietoa Ranskan vallankumouksesta, kannattaa vierailla Pariisin Conciergerie'ssä sijaitsevassa vallankumousmuseossa. Siellä on varsin yksilöity selvitys vallankumouksen yhteydessä esiintyneistä väkivallanteoista. Tutkimuksesta käy ilmi, miten valtataistelun aikana todella ilmeni väkivaltaa ja kostoa kuten kaikkien suurten rakennemuutosten aikana tapahtuu, mutta että siirtymistä tasavaltaiseen valtiomuotoon ei voida psykoanalyyttisesti yksinkertaistaen selittää kokonaan katuväkivallan kautta.

Lähteet

1. Les Enfans de Sodome à l´Assemblée National, 1790 ou députation de l'Ordre de la Manchette
2. Patrick Cardon (2004) Un ancêtre du manifeste de l'egalité des droits. Tiedot ja yhteenveto Patrick Cardonin tutkimuksesta saatavissa tästä linkistä (noudettu 31.12.2008)