FINNQUEER 16.4.2009

"Markon" kokemus 1990-luvun suomalaisesta ex-gay-liikkeestä

Katrina Lumikallio

"Marko" oli nuorena useita vuosia mukana Aslan ry:n toiminnassa 1990-luvulla. Hän on irtautunut siitä sittemmin ja häntä voi sanoa nykyisin ex-ex-gayksi. Hän antoi luvan julkaista kokemuksensa haastattelun muodossa FinnQueerissa. Tulin tekemisiin ”Markon” kanssa työstäessäni viime vuonna artikkelia Suomen ex-gay-liikkeestä. Pyrin tavoittamaan Suomen ex-gay-liikkeessä joskus mukana olleita henkilöitä (ex-gayt), jotka ovat myöhemmin jättäneet sen (ex-ex-gayt, engl. ex-gay survivors).

Artikkelin taustaa ja käsitteiden selvittelyä

Osia Markon tarinasta julkaistaan myöhemmin toisaalla paperimuodossa. Etsintä tuotti lopulta vähän tulosta, sillä vain ”Marko” vastasi laajasti internetissä julkaisemaani kirjoituspyyntöön. Hän esiintyy anonymiteetin takaamiseksi peitenimellä ja olen jättänyt joitakin yksityiskohtia pois, jotta häntä ei voida tunnistaa tekstistäni. ”Markon” kertomus on erittäin arvokas, sillä se tarjoaa ajateltavaa esim. niille, jotka vielä miettivät suhtautumistaan omaan seksuaaliseen suuntautumiseensa. Se voi olla avuksi myös heidän läheisilleen. Ennen haastatteluun menemistä on tarpeen selvittää ex-gay- ja ex-ex-gay-käsitteitä.

”Ex-gay” ja ”ex-ex-gay”

Kannattaa tiedostaa, että ex-gay ja ex-ex-gay ovat sisällöltään ristiriitaisia käsitteitä. Ex-gayn voisi ajatella tarkoittavan ”entistä homoseksuaalia” (eli nykyistä heteroa). Siitä ei kuitenkaan välttämättä ole kysymys. Seksuaalisen suuntautumisen muutosta ei edellytetä ihmisiltä edes ex-gay-liikkeen sisällä.

ex-gay ja ex-ex-gay ovat sisällöltään ristiriitaisia käsitteitä
Ex-gay-käsitettä avaa mielestäni informatiivisimmin muutoshoitoja Yhdysvalloissa antava psykoterapeutti Joseph Nicolosi (konversioideologiaa edistämään pyrkivän NARTH-järjestön perustajajäsen ja sen entinen johtaja, kirjan Reparative Therapy of Male Homosexuality: A New Clinical Approach [1991] tekijä).

Nicolosi erottaa toisistaan käsitteet ”gay” ja ”homosexual”. Suomenkielessä ei esiinny sitä täsmälleen vastaavaa erottelua. Ex-gay-käsite voi olla sen vuoksi vaikeammin ymmärrettävä Suomessa kuin englanninkielisessä maailmassa.

Nicolosi viittaa käsitteellä ”gay” yksilöihin, jotka ovat hyväksyneet homoseksuaalisuutensa, omaksuneet homoseksuaalisen identiteetin ja jotka yleensäkin elävät sopusoinnussa seksuaalisen suuntautumisensa kanssa.

Ex-gay sen sijaan ei halua omaksua homoseksuaalista identiteettiä, vaan kokee homoseksuaalisuutensa olevan ristiriidassa omien arvojensa ja uskomustensa kanssa. Ex-gay voi olla kuitenkin homoseksuaalinen (homosexual), sillä hänen seksuaalinen suuntautumisensa ei ole välttämättä muuttunut tai se ei koskaan muutukaan.

Seksuaalisen suuntautumisen muutokset ovat ex-gay-liikkeessä pitkälti käsitteiden, identifikaatioiden ja käyttäytymisen muuttumisen tasolla tapahtuvaa toimintaa. Aslan ry on siitä kuvaava esimerkki. Sen mukaan ex-gay ei halua samaistua poliittiseen homoliikkeeseen. Itsen nimeäminen ex-gayksi ilmaisee silloin päätöksen pysyä erossa homoliikkeestä. Se ilmaisee samalla homoseksuaalisesta identiteetistä kieltäytymisen.

Seksuaalisen suuntautumisen muutokset ovat ex-gay-liikkeessä pitkälti käsitteiden, identifikaatioiden ja käyttäytymisen muuttumisen tasolla tapahtuvaa toimintaa
Näin ajatellen ex-ex-gay ei tarkoita henkilöä, jonka seksuaalinen suuntautuminen olisi muuttunut homo- tai biseksuaalisesta heteroseksuaaliseksi ja jälleen takaisin lähtötilanteeseen. Ex-ex-gay tarkoittaa ihmistä, joka on identifioitunut aikaisemmin ex-gayksi ja luopunut sittemmin sekä siitä identifikaatiosta että ex-gay-liikkeestä.

Hän on toisin sanoen entinen ex-gay. Hän ei halua samastua enää uskonnolliseen ja/tai poliittiseen ex-gay-liikkeeseen. Seksuaalinen suuntautuminen sinänsä on voinut pysyä koko prosessin ajan muuttumattomana.

Ex-gay- ja ex-ex-gay-käsitteet voivat vaikuttaa hieman hämmentäviltä. Myös ”Marko” pitää niitä ristiriitaisina.

”Markon” esittely

Kai voin nimittää itseäni ex-ex-gayksi, jos pelkkä ex-gay määritellään henkilöksi, joka homoseksuaalisen elämäntavan hyläten tai sitä koskaan aloittamattakaan pyrkii uskonnollisista syistä ”eheytymään” heteroseksuaaliksi. (Muunlaisia ex-gay-henkilöitä ei liene kovin paljon, siis sellaisia jotka todella olisivat muuttuneet kokonaan heteroseksuaaleiksi. Jos joku on aidosti muuttunut, hän tuskin hevin muuttuu takaisin homoseksuaaliksi – muuten on syytä epäillä alkuperäisen muutoksen aitoutta ja syvyyttä. Ex-ex-gay on siten määritelmänä vähän ristiriitainen.)

Minä olin aiemmin tällainen henkilö, mutta nykyään olen kuitenkin taipuvainen ajattelemaan, että asiaan liittyvät syyllisyydentunteet kumpuavat enemmän sosiaalisesti opitusta yliminästä kuin aidosta omastatunnosta.

Milloin suunnilleen olit ex-gay-liikkeessä mukana?

Olin Aslanin toiminnassa mukana useamman vuoden 1990-luvulla. Osallistuin yhdistyksen eheytymisseminaareihin ja viikonloppuleireille. Menin mukaan aivan omaehtoisesti, koska omatuntoni ei tuossa vaiheessa sallinut homoseksuaalisuuden hyväksymistä itsessä. Tiedon Aslanista sain luultavasti helluntaiherätyksen lehdistä Ristin Voitto ja Hyvä Sanoma. Olen aiemmin kuulunut helluntaiseurakuntaan, josta olen sittemmin eronnut. Nykyään en ole minkään kirkon tai yhteisön jäsen, vaikka tietynlaisella hengellisyydellä on edelleen tärkeä sija elämässäni. Olen opiskellut teologiaa ja perehtyminen kristinuskoon ja muihin uskontoihin on minulle sekä elämäntehtävä että harrastus.

Mikä Aslan ry tarkalleen ottaen on?

Aslan luonnehtii itseään kirkkokuntiin sitoutumattomaksi (siis ei esimerkiksi ekumeeniseksi) yhdistykseksi. Ilmaus on osuva, sillä Aslanin kristillisyys ei muodoltaan eikä sisällöltään mene täysin yksiin minkään perinteisen kirkkokunnan tai vapaansuunnan kristillisyydenharjoituksen kanssa. Lähimmäksi tulee matalakirkollinen, armolahjoja korostava perinteinen helluntailaisuus, mutta koska Aslan ei toimi minkään tietyn vapaakristillisen yhteisön alaisuudessa, sen voisi ehkä nähdä osana niin sanottua uuskarismaattista kristillisyyttä. Sellaistahan on viime vuosikymmeninä syntynyt paljon perinteisten kirkkojen ja vapaakristillisten yhteisöjen rinnalle. Kuvaavaa on, että Aslanin keskeisiin vaikuttajiin kuuluva/kuulunut helluntailaistaustainen uskonnonopettaja Ari Puonti toimii nykyään myös Helsingin Vineyard-seurakunnan pastorina. Aiemmin hänellä oli ”oma” seurakunta Sola Gratia, mutta sen toiminta ilmeisesti jossain vaiheessa kuivui kokoon.

Aslanin mielestä jokainen homoseksuaali on pohjimmiltaan ja potentiaalisesti heteroseksuaali, vaikkei hän tietäisi tai myöntäisi sitä
Aslanin mielestä jokainen homoseksuaali on pohjimmiltaan ja potentiaalisesti heteroseksuaali, vaikkei hän tietäisi tai myöntäisi sitä. Jumala ei ole tarkoittanut yhtäkään ihmistä homoseksuaaliksi. Vastoin omaa selkeää ja syvää kokemustaan homoseksuaalin pitäisi ajatella tulevansa eheäksi ainoastaan heteroseksuaalisessa suhteessa. Ellei hän ajattele näin, hän on tietämätön tai syntinen. Spontaanisti syntynyttä, toimivaa ja valmiiksi olemassa olevaa homoseksuaalista identiteettiä pidetään epäterveenä ja valheellisena. Määrittelemättömässä tulevaisuudessa odottavaa, epäkiinnostavaa ja ehkä lopulta täysin tavoittamatonta heteroseksuaalista identiteettiä puolestaan pidetään terveenä ja aitona. Aslanin ajattelu on hyvin nurinkurista ja kaiken takana on kouristuksenomainen pitäytyminen fundamentalistiseen raamatuntulkintaan ja sävyttömään mieheyttä ja naiseutta korostavaan psykologiaan. Koska oppeja ei uskalleta mukauttaa todellisuuteen ja tosiasioihin, todellisuus ja tosiasiat yritetään mukauttaa oppeihin.

Vanhojen kirkkojen liturgiseen perinteeseen ja spiritualiteettiin mieltynyt ex-gay, joka ei koe omakseen amerikkalaisperäistä ylistysmusiikkia, karismaattisia ilmiöitä ja vapaamuotoista jumalanpalvelusta, ei välttämättä saa kovin paljon Aslanista. Tämän vuoksi muun muassa luterilaisen kirkon ja Aslanin välinen suhde on ongelmallinen. Järjestäessään seminaareja Aslan onkin löytänyt useimmat yhteistyökumppaninsa vapaakristillisistä seurakunnista sekä CHC ry:stä.

Millaisia muutoshoidon muotoja koit Aslan-aikoinasi?

Aslanilla ei ole resursseja tarjota eheytymisprosessia edistävää yksilöterapiaa sitä tarvitseville. (Ehkä uskovien psykoterapeuttien nimiä saa tietää, jos kysyy. ”Maalliseen” psykoterapiaan hakeutuvia kehotetaan ottamaan selvää terapeutin kannasta eheytymisterapiaan. Laillistetut psykoterapeutit tosin eivät useinkaan ota tällaisiin asioihin voimakkaasti kantaa, vaan pyrkivät etenemään asiakkaan ehdoilla.)

Sen sijaan tarjolla on aika ajoin viikonloppuleirejä sekä monipäiväisiä opetusseminaareja, joissa homoseksuaalisuutta ja myös kaikenlaista heteroseksuaalista ”rikkinäisyyttä” käsitellään hengellisestä ja psykologisesta näkökulmasta. Tällainen opetus on Aslanin antaman ”terapian” päämuoto. Suurissa seminaareissa on usein ulkomaisia puhujia. Itse olen ollut 1990-luvulla ex-gay Mario Bergnerin pitämässä seminaarissa Turussa ja ex-gay Andrew ”Andy” Comiskeyn pitämässä seminaarissa Jyväskylässä.

Hengellisen ja psykologisen opetuksen lisäksi Aslanin tilaisuuksissa harjoitetaan runsaasti Jumalan ylistämistä laulaen ja soittaen. Myös rukoilemisella ja esirukouksella on tärkeä merkitys. Jumalan parantavan läsnäolon etsiminen on keskeistä. Itse olen ollut esirukoiltavana useamman kerran. Minua on joskus myös voideltu öljyllä (otsaan piirretty ristinmerkki), ja onpa päälleni pirskotettu kerran pyhitettyä vettäkin pienestä pullosta. Viikonloppuleireillä on joskus suoritettu symbolisia hengellisiä tekoja, esimerkiksi paperilapun polttaminen (lapulle sai kirjoittaa omia syntejään, kipujaan tai taakkojaan; en muista enää tarkasti; kukaan muu ei lukenut sitä).

Sukupuoliroolit nähdään aika stereotyyppisinä ja ehkä myös vähän amerikkalaisittain
Isoissa seminaareissa lausutaan toisinaan kollektiivisia parannuskehotuksia erikseen miehille ja naisille. Tarkoitus on ”sanoutua irti” jostakin synnistä, esimerkiksi vastakkaista sukupuolta kohtaan tehdystä. Miehiä saatetaan esimerkiksi kehottaa kokoontumaan eteen tekemään parannusta misogyniasta ja naisten laiminlyönnistä. Naisia taas saatetaan pyytää tekemään parannusta vaikkapa miesten vähättelystä tai miehen tehtävien omimisesta perheessä. Sukupuoliroolit nähdään aika stereotyyppisinä ja ehkä myös vähän amerikkalaisittain. Homoseksuaalit saattavat tehdä parannusta antautumisestaan luomistarkoituksen vastaisille synnillisille yllykkeille, jotka ovat ”Baalin palvontaa” (Leanne Payne). Comiskeyn seminaarissa tehtiin jopa parannusta suomalaisten oletetusta venäläisvihasta! Hengen kehotusta tähän tosin koki eräs Aslanin työntekijä eikä Comiskey.

Aslanissa yhdistyvät uskonto ja psykologia. ”Marko” kertoo Aslanin kristillisyydestä (uskonto)psykologisesta näkökulmasta.

Aslanin uskonnollisuudessa ja psykologiassa on mielestäni jotain regressiivistä. Jatkuva sisäisten haavojen ja vaille jäämisten (suhteessa vanhempiin ja samaa sukupuolta oleviin tovereihin) korostaminen pitää ihmisen jollain tavalla lapsenomaisessa tilassa ja kaltoin kohdellun uhrin roolissa. Sinänsä täysin asiallisella ”sisäisen lapsen” käsitteellä operointi uhkaa mennä vähän överiksi. Ajatus askartelee koko ajan siinä, kuka tai mikä voi moninaiset täyttymättömät tarpeeni tyydyttää, jotta voisin kokea eheyttä ja hyväksyntää ja olla sellainen Tosi Mies tai Tosi Nainen, joksi Jumala on minut luonut ja tarkoittanut.

Ajatus askartelee koko ajan siinä, kuka tai mikä voi moninaiset täyttymättömät tarpeeni tyydyttää, jotta voisin kokea eheyttä ja hyväksyntää
Muistan kun olin Mario Bergnerin pitämässä ”Täyteen mieheyteen ja koko naiseksi” -seminaarissa Turussa (vuosi taisi olla 1996). Seminaari pidettiin hienon hotellin kokoussalissa suljettujen ovien takana. Meno yltyi välillä helluntailaisten kokouksia muistuttavaksi äänekkääksi ja arvaamattomaksi hulinaksi, erityisesti siirryttäessä rukouspalveluun. Bergner itse pysytteli lavalla (rukoili ja siunasi sieltä käsin, piteli joskus kädessään ristiä), mutta hänen tiimiläisensä jalkautuivat yleisön pariin. Monet ihmiset itkivät ja huusivat, päästivät outoja ääniä tai jopa makasivat pitkin pituuttaan. Mitkään seinät eivät pidelleet meteliä. Olisinpa halunnut nähdä hotellin vastaanotossa työskennelleiden ilmeet, hotellin muista asiakkaista puhumattakaan. Aslanin tulkinnan mukaan erikoisissa ilmiöissä on kyse Pyhän Hengen parantavasta ja vapauttavasta työstä, mutta ainakaan minulle ei jäänyt menosta kovin hyvä olo. Varmasti osa tunnekuohuista perustui aitoihin kipeisiin muistoihin, mutta väkisinkin tulee ajatelleeksi, että nimenomaan seminaarin suggestiivinen, dramaattinen ja ”kotivammaisuuden” traagisuutta ylikorostava ilmapiiri provosoi näitä emotionaalisia purkauksia.

On selvää, että useimpien ihmisten, myös homoseksuaalien, lapsuudesta ja nuoruudesta todella löytyy asioita, jotka ovat jättäneet jälkeensä sisäisiä haavoja ja jopa traumoja. Niiden tiedostaminen ja käsittely on tärkeää ja tervehdyttävää. Aikuiseen ikään ehtinyt ihminen ei kuitenkaan mielestäni voi enää mitenkään elää lapsuuttaan uudelleen läpi. Niinpä tapa, jolla esimerkiksi todelliset vaille jäämiset käsitellään, ei voi olla ensisijaisesti se, että henkilö heittäytyy pienen tytön tai pojan rooliin ja etsii konkreettista toisen ihmisen syliä, jonka ajatellaan vievän eheytymistä eteenpäin. (Bergnerin seminaarissa järjestettiin ainakin yksi ”halaamishetki”, jossa itsekin olin mukana. Halaajina toimivat Bergnerin mies- ja naispuoliset tiimiläiset, joiden luo jonotettiin. Homoseksuaalien piti halata samaa sukupuolta olevaa henkilöä. Halaajan sai itse valita mieltymystensä mukaan.)

Ihmisen puuttuessa kuvitellaan, että Jumala itse taivaallisena Isänä pitää ihmistä hyvänä. (Eräs Bergnerin tiimin naisjäsen kehotti kaikkia nousemaan ylös, sulkemaan silmänsä ja kohottamaan päänsä kattoa kohti. Sitten hän pyysi, että ihmiset sivelisivät omia poskiaan hellästi oikealta ja vasemmalta puolelta. – Tällä tavalla Jumala haluaa tehdä teille, puhuja selitti symbolisen eleen merkitystä. Kokemus oli omalla tavallaan aika vaikuttava, sillä puhuja ei heti aluksi paljastanut mistä hyväilyssä oli kyse).

Minusta metaforisen ajatuksen (Jumalan syli) ottaminen kirjaimellisesti tuo mieleen psykoanalyyttiset teoriat Jumalasta taivaalle heijastettuna isähahmona tai turvallisuutta tuovana transitio-objektina.

Jumalan ja inhimillisen isän roolit menevät Aslanin ajattelussa mielestäni hieman sekaisin. Vaikka Jumalassa korostetaan olevan sekä isällisiä että äidillisiä piirteitä (Raamatusta etsitään esimerkkijakeita), yleiskuva Jumalasta on hyvin isällinen ja ”patriarkaalinen”. Ex-gay-työn yhdysvaltalaisen pioneerin Leanne Paynen mukaan Jumala on niin maskuliininen olento, että suhteessa häneen kaikki ihmiset sukupuoleen katsomatta ovat feminiinisiä.

Myös yksioikoinen tapa nähdä homoseksuaalinen suuntautuminen enimmäkseen tai pelkästään sielullisen rikkinäisyyden seurauksena, on vuosien varrella alkanut vaikuttaa hieman tendenssihakuiselta keittiöpsykologialta.

Aslanin teologia

Aslanissa vallitseva raamattukäsitys on epähistoriallinen, dogmaattinen ja taikauskoinen, kuten yleensä äärikonservatiivisessa kristillisyydessä. Teologia on pohjimmiltaan pelokasta ja naiivia. Jos jokin näkemys esitetään Raamatussa suoraan tai edes epäsuoraan (Paavali) Jumalan näkemykseksi, sen ajatellaan ilman muuta myös olevan jumalallinen ja erehtymätön ja sen edessä edellytetään sokeaa kuuliaisuutta siunauksen menettämisen uhalla. Tuhannen vuoden aikana syntyneen Raamatun mytologisia aineksia ei tunnisteta, ei myöskään Raamatun silmiinpistävää ideologista kerroksellisuutta. Tekstien voimakasta sidonnaisuutta syntyaikansa ja -paikkansa vanhentuneeseen maailmankuvaan ei tiedosteta. Mitään niin sanottua asiakritiikkiä Raamattua kohtaan ei saa esittää, se olisi synnillistä Raamatun mestaroimista.

Aslanin raamattukäsitys on äärikirjaimellinen, mikä heijastuu esimerkiksi yksioikoisessa tavassa tulkita luomiskertomusta. Kun luomiskertomuksen myyttistä luonnetta ei tunnisteta, pelkistetystä ja kuvaannollisesta tarinasta löydetään merkityksiä, joita siinä ei ole välttämätöntä nähdä, kuten kaikkia ihmisiä kaikissa olosuhteissa velvoittava heteronormi.

Ollakseen kosketuksissa reaalitodellisuuteen luomisteologian tulisi olla huomattavasti syvällisempää kuin ne pyhäkoulutasoiset rautalankamallit, joihin Aslanissakin viime kädessä tukeudutaan. Alkukertomusten yksittäisiä jakeita ei pitäisi taakoittaa ”itsestäänselvillä” merkityksillä enempää kuin on aiheellista. Sellaisissa lausumissa kuin 1. Moos. 1:27 ei ole lainkaan välttämätöntä nähdä ehdotonta heteronormia. Itämaisen kirjoittajan intentiona on saattanut olla vain sen toteaminen, että ihmisyyteen kuuluu sekä mieheyden että naiseuden aspekti ja että mies ja nainen on tarkoitettu rinnakkaiseen kumppanuuteen.

Myyttinen kertomus ei välitä yksityiskohdista. Se tarkastelee asioita yleisimmästä mahdollisesta perspektiivistä, enemmistön näkökulmasta, ilman tärkeitä reunahuomautuksia. On epäasiallista etsiä siitä yksityiskohtaista luetteloa kaikesta, mikä luomakunnassa on sallittua ja luonnonmukaista ja alkaa ilakoida, kun esimerkiksi homoseksuaalisuutta ei mainita (”God created Adam and Eve, not Adam and Steve”). Vastuullisen teologin on luomiskertomuksen äärellä pohdittava kaikkia mahdollisia ihmisyydessä esiintyviä erityistapauksia, jotka eivät ole ”mahtuneet” symboliseen kertomukseen. Muodostaessaan täyteläistä ja harkittua kokonaiskuvaa luodun todellisuuden tosiasiallisesta luonteesta teologeilla ja rivikristityillä on velvollisuus ja etuoikeus harjoittaa hengellistä arvostelukykyään Raamatun kokonaishengen valossa (agape-rakkauden motivoima lähimmäisen parhaan etsiminen järkeä käyttämällä ja toisen tarpeisiin eläytymällä).

Mikä johti Aslanista etääntymiseen? Oliko siitä irtautuminen helppo päätös?

Aloin etääntyä Aslanin ajattelusta joskus 1990-luvun ja 2000-luvun taitteessa. Irtiotto tapahtui hiljakseen eikä ollut mitenkään dramaattinen eikä tuskallinen. Osaltaan ehkä koin, etteivät Aslanin hengellisyys ja psykologia sittenkään oikein toimi. Eheytymispuheista huolimatta konkreettisia esimerkkejä heteroidentiteetin löytäneistä ja ”normaaliin” avioliittoon astuneista homoista oli vähän jos ollenkaan. Esikuvina muutoksen mahdollisuudesta toimivat lähinnä vain seminaarien ulkomaiset, onnellisen (?) perheen perustaneet puhujat, jotka tosin hekin saattoivat aivan avoimesti kertoa pienistä lankeemuksistaan ”muuttumisensa” jälkeenkin. Esimerkiksi lievästi feminiininen Andy Comiskey kertoi omassa seminaarissaan elämänvaiheesta, jossa hän löysi itsensä lukemasta salaa tietynlaisia lehtiä, vaikka homoseksuaalisuuden olisi pitänyt tuossa vaiheessa olla jo voitettu kanta ainakin suurimmaksi osaksi.

Omalla kohdallani keskeisin syy Aslanista etääntymiseen oli kuitenkin ehkä se, että näkemykseni kristinuskon luonteesta alkoi teologian opiskelun vaikutuksesta muuttua. Naiivi fundamentalistinen raamattukäsitys väistyi tieteelliseen raamatuntutkimukseen tutustumisen myötä, ja käsitys kristinuskosta inhimillisesti rakentuneena, transsendenssia lähinnä vain hipaisevana traditiona alkoi vähän kerrassaan muotoutua. Ainoana oikeana pitämäni usko ja etiikka eivät olleetkaan niin ehdottomia ja jumalallisia kuin olin luullut. Tajusin että monet modernit teologit halusivat ottaa kriittistä etäisyyttä klassiseen kristinuskoon ja pyrkivät esittämään kristinuskon sellaisessa muodossa, joka ei sälyttäisi nykyihmisen kannettavaksi menneen ajan maailmankuvaa.

On vain surullista huomata, että on elämänsä parhaat vuodet käyttänyt oman olemuksensa kieltämiseen ja vastustamiseen sen sijaan että olisi jo varhain opetellut hyväksymään itsensä
Miten koit Aslanin työntekijät?

Aslanin työntekijät olivat mukavaa ja ystävällistä väkeä. Minulla ei ole heistä mitään pahaa sanottavaa. Ajattelen heitä kaikkia suurella lämmöllä ja kunnioituksella. He ovat omassa vakaumuksessaan vilpittömiä. Kukaan ei suhtautunut homoseksuaalisuuteen vierastaen tai tuomitsevasti, jo senkin takia että osalla työntekijöistä oli itsellään poikkeava tausta. Aslanilla ei ole mitään tekemistä homofobian kanssa. Itselleni oli silloin nuorena valtavan suuri ja huojentava asia päästä Aslanin kautta ensi kertaa tulemaan esille homoseksuaalina. Olen siitä Aslanille hyvin kiitollinen.

Mitä jälkiä Aslan-kokemuksesi ovat jättäneet sinuun?

Olen käynyt monen vuoden ajan ”maallisessa” psykoterapiassa. Pelkästään Aslanin toiminnassa mukana oleminen ei ole minua sinne ajanut, mutta tunnistan kyllä paineet, joita vuosikausien eheytymisyritykset ja syvälle iskostuneet kuvitelmat homoseksuaalisuuden synnillisyydestä ja sairaalloisuudesta ovat mielenterveydelle osaltaan aiheuttaneet. En nyt kuitenkaan kovin traagisesti koe olevani mikään ”uskonnon uhri”. On vain surullista huomata, että on elämänsä parhaat vuodet käyttänyt oman olemuksensa kieltämiseen ja vastustamiseen sen sijaan että olisi jo varhain opetellut hyväksymään itsensä ja elämään iloisesti niillä eväin, joita on saanut.

Kuuntele mitä sanottavaa on niillä teologeilla ja psykiatreilla, jotka eivät pidä homoseksuaalisuutta syntisenä tai sairautena
Mitä sanoisit niille ihmisille, jotka parhaillaankin miettivät muutosprosessia?

Tee kuten sydämesi sanoo, mutta tutki ensin rauhassa, mikä ero on aidolla omallatunnolla ja sosiaalisesti opitulla yliminällä. Tutki kokemustasi Jumalasta. Onko hän luotettavasti ja nopeasti läsnä tuomitsemassa, kun sinulla on homoseksuaalisia fantasioita? Koetko ahdistavaa painetta ”tehdä parannus”? Loistaako Jumala ehkä muutoin poissaolollaan?

Kuuntele ennen kaikkea omaa kokemustasi homoseksuaalisuudestasi. Älä mitätöi sitä heti kättelyssä ”paremmin” tietäviin ulkopuolisiin auktoriteetteihin turvautuen. Mieti eläytyen, kumpi synnyttää sinussa aidon eheyden tunteen: ajatus luontaisten tunteittesi tukahduttamisesta ja suitsemisesta vai ajatus niiden mukaan elämisestä? Periksi antaminen synnilliselle taipumukselle ei koskaan tee ihmistä iloiseksi, vapautuneeksi ja toiveikkaaksi. Se ei koskaan lisää hänen rohkeuttaan ja elämäenergiaansa. Jumalan luoma seksuaalisuus kylläkin tekee näin. Oman homoseksuaalisen suuntautumisensa voi ottaa kiitollisuudella vastaan kallisarvoisena lahjana ja voimavarana.

Kuuntele mitä sanottavaa on niillä teologeilla ja psykiatreilla, jotka eivät pidä homoseksuaalisuutta syntisenä tai sairautena. Ne jotka puhuvat Raamatun arvovallasta ja ”Raamattuun uskomisesta”, eivät yllättävää kyllä välttämättä ole syvällisemmin perillä sen koommin Raamatusta kuin uskostakaan. Meidänkin aikanamme on uskonnollisia auktoriteetteja, joista pätee Jeesuksen sana: ”He köyttävät kokoon raskaita ja hankalia taakkoja ja sälyttävät ne ihmisten kannettaviksi, mutta itse he eivät halua niitä sormellaankaan liikauttaa.” (Mt. 23:4)

Älä anna elämän kulkea ohitsesi!