FINNQUEER 27.6.2009

Eeva Järvisen saarna Sateenkaarimessussa kesän 2009 Pridessä FinnQueer-toimitus

Itse avoimesti hlbt-ihmisiin kuuluva teologi Eeva Järvinen piti seuraavan saarnan Sateenkaarimessussa Helsinki Priden 2009 yhteydessä. Eevan saarna ja suora esiintyminen kosketti kuulijoita syvästi. Teksti julkaistaan puhujan luvalla.

Rakkaat sisareni, veljeni, kanssakveerini Herrassa,

Kutsun teitä kanssani Jumalan valtakuntaan.

Minä sanon Jumala ja tarkoitan Jumalaa. En Raamattua. En jotain erityistä kirkkoa pikkukoolla. En mitään erityistä, eksklusiivista maanpäällistä kerhoa, vaan elävää Jumalaa ja Hänen valtakuntaansa. Tämä ero on tarpeen tehdä siksi, että Raamatun ja Jumalan sekoittaminen keskenään on erityisen protestanttinen harha, ja kirkon ja Jumalan sekoittaminen keskenään on erityisesti ison, institutionaalisen kirkon jäsenten harha. Me olemme protestanttisen, institutionaalisen kirkon jäseniä. Mutta ne molemmat ovat harhoja. Raamattu ei ole Jumala, eikä kirkko ole Jumala.

Eeva Järvinen

Ihmisen rajalliseen päähän ei mahdu, mitä Hän on, mutta ihminen voi tuntea Hänet, olla suhteessa Jumalaan. Voimme myös luottaa siihen, että Hän tuntee meidät. Kukaan meistä ihmisistä ei pysty laittamaan Jumalaa pakettiin: meillä ei tule koskaan olemaan lopullista tietoa siitä, mitä Hän tahtoo tulevaisuudessa, tai siitä, mitä Jumala tahtoo lähimmäisemme, tai vihollisemme tekevän. Koska tietysti Hän tahtoo samaa kuin mekin, vai ;) Ihmisen on helppo yrittää valjastaa Jumala omien vaunujensa eteen, ja se on paitsi epärehellistä - koska me emme kontrolloi Jumalaa - myös synti. Jumala ei ole meidän lelumme.

Meillä on taipumus rakennella itsellemme epäjumalia, ja me olemme siinä aika taitavia. Mitä sitten rakennammekin itsellemme jumalaksi, se ei ole Jumala. Se pitää hylätä, ja etsiä Jumalaa isolla jiillä. Siinä vaiheessa kun jumalamme on samaa mieltä kanssamme kaikesta, ja erityisesti samaa mieltä niistä ihmisistä joista me emme pidä, olemme onnistuneesti rakentaneet itsellemme epäjumalan. Se ei ole oikea Jumala. Myös omasta hyvyydestä, suvaitsevaisuudesta tai muusta, lähes mistä tahansa itseä hivelevästä asiasta saa tietenkin tehtyä epäjumalan.

Jumalan valtakunta on siellä, missä pidetään köyhien puolta. Se on siellä, missä tehdään työtä sortoa vastaan.

Elävän Jumalan valtakunta on vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jotka Pyhä Henki antaa. Jumalan valtakunta on siellä, missä pidetään köyhien puolta. Se on siellä, missä tehdään työtä sortoa vastaan. Se on siellä, missä vallanpitäjät on syösty istuimiltaan. Se on siellä, missä alhaiset korotetaan. Se on siellä, missä nälkäiset ruokitaan (enkä siis tarkoita pelkästään mitään vertauskuvallista nälkää, vaan ihan tavallista myös). Se on siellä, missä rikkaat lähetetään tyhjin käsin pois. Luettelo voi kuulostaa tylyltä, mutta tuo se on Luukkaan evankeliumista, Marian kiitosvirrestä.

Tämä on helppo soveltaa meihin. On joitain asioita, joissa olemme selkeästi sorrettuja. Esimerkiksi sopii hyvin vaikka kirkollinen homokeskustelu: sitä käydään ihan kuin meitä ei olisi olemassakaan, ja ikään kuin meidän olemassaolomme ja todellisuutemme voisi säätää pois olemasta - viittaan tietysti aloitteeseen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen virkakiellosta, ja siihen, että Heikan komiteassa ei tietääkseni ollut ensimmäistäkään asianosaista mukana, ja lgbt-asiantuntemuskin taisi loistaa poissaolollaan.

On myös asioita, joilla sorramme toisiamme. Oma moninaisuutemme sietokyky ei ole aina ihan huippuluokkaa, enkä minä ole mikään poikkeus, kyllä enemmistössä on välillä sietämistä. Omahyväisyys ei ole mikään enemmistön yksinoikeus.

Kutsun teitä myös kirkkoon pikkukoolla, vääntämään ja kääntämään näitä seksuaali- ja sukupuoliasioita. Kukin omalla paikallanne. Laitetaan omalla olemassaolollamme hanttiin tälle typeryydelle, joka kuvittelee että kaikki ovat yksinkertaisesti joko miehiä tai naisia ja rakastuvat vain ja ainoastaan vastakkaiseen sukupuoleen (mikä se nyt sitten onkin). Se typeryys ei ole totta, ja me olemme eläviä todisteita siitä!

Juuri tähän kirkkoon jolta tulee näitä hirveitä eijuu-lausuntoja, joissa ei haluta sanoa ei juuta ei jaata, kun pelätään konservatiivien suuttuvan jos lausunto on liian liberaali, ja liberaalien vihastuvan jos lausunto on liian konservatiivinen.

Kirkko on sanomattoman tyhmä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kanssa. Me, kirkko, taidamme tarvita enemmän teitä kuin te tarvitsette meitä. Totuus on kuitenkin kirkon keskeistä toimialaa, ja siihen totuuteen kuuluu myös se totuus, jota me elämme joka päivä, vaikka se ei sopisikaan omiin ennakkoluuloihimme tai toiveisiimme. Jos kirkko ei halua nähdä sitä, sen pahempi kirkolle.

En aio pyytää anteeksi kirkon puolesta, minä olen ihan väärä nainen siihen hommaan eikä minulla ole sellaisia valtuuksia. Minä kuulun molemmille puolille - edustan kirkkoa, mutta en minä mikään hetero ole. Kirkko on ollut typerä ja tehnyt, ja tekee, syntiä, ja sen on loputtava. Minä en pysty lopettamaan sitä yksin, mutta lisävoimien ja Jumalan kanssa tämä syrjintäsekoilu laitetaan aisoihin. Ei muukaan syrjintä ole sallittua.

Meitä pitää kohdella ihmisarvoisesti, siten, että me itsekin ymmärrämme sen ihmisarvoiseksi. Siihen ei sovi kauhistelu, eläimiin vertailu tai vastaavat typeryydet. Synti pitää sanoa synniksi. Se on tietenkin inhottavaa, ärsyttävää ja nöyryyttävää koska se käy ylpeyden päälle. Vähänkö käy sääliksi!

Syrjinnän lopettamiseksi kirkko tarvitsee tietoa. Sitä tietoa, jota ei saa Heikan komitealta. Sitä tietoa, jonka voi saada meiltä, jos meitä kiinnostaa kertoa.

Minua ei kiinnosta valistaa toisia ihmisiä omasta monimuotoisuudestani, ja ymmärrän hyvin jos muitakaan ei kiinnosta. Mitä se heille kuuluu? Kysymysten typeryys ja älyvapaa intiimin alueelle tunkeutuminen on aivan käsittämätöntä sekin. Minä en ole mikään eläintarhan eläin, jota saa tirkistellä että onpas se kumma se, etkä ole sinäkään.

Mutta on kahdenlaista tietämättömyyttä ja idiotismia, ja vain toinen niistä on syntiä. Hyväntahtoinen tietämättömyys ei ole synti. Ei ole synti, että ei tajua ja tolloilee, ja heti kun tajuaa, alkaa ottaa selvää ja lopettaa tolloilun. Se on synti, että tolloilee, ja kun siitä huomautetaan, alkaa puolustella tolloiluaan ja heittäytyy lapselliseksi ja jatkaa tolloilemista.

Enemmistöllä on uskomaton etuoikeus olla tietämättömiä, ja valehtelen jos sanon, etten välillä ole katkera siitä etuoikeudesta. Olisipa kiva kun ei tarvitsisi tietää kaikista heteroiden ongelmista, itsepä ovat hankkiutuneet mokomaan sotkuun. Olisipa kiva että minä en joutuisi maksamaan enemmistön tietämättömyyttään tekemien kokeilujen hintaa omalla turvallisuudellani tai terveydelläni. Enkä siis tarkoita mitään kovin vertauskuvallista turvallisuutta tai terveyttä. Tarkoitan sitä että kun enemmistön edustaja käyttäytyy tai puhuu sopivalla tavalla typerästi, seurauksena on konkreettista väkivaltaa ja se ei ole se enemmistön edustaja, joka on kohteena. Enemmistä tekee syntiä.

Fakta on sekin, että heitä on enemmän. Paljon enemmän. Ja jos jään odottamaan, että he löytävät tiedon siitä, millainen maailma oikeasti on, toisesta näkökulmasta katsottuna, saan odottaa varmaan siihen asti että Jeesus on tullut jo takaisin ja tämäkin sakki on jaettu vuohiin ja lampaisiin. Enemmistä ei tajua omin päin ehkä joitain poikkeusyksilöitä lukuun ottamatta. Onnea vaan jos satut oikeasti olemaan poikkeusyksilö. Teitä on tosi tosi tosi vähän minun näkökulmastani katsottuna.

Mitä tämä sorrettuna oleminen tekee ihmiselle?

Se nujertaa. Se suututtaa. Sillä ei ole mitään erityisiä hyviä vaikutuksia, sen seuraukset ovat selkeästi pahoja. Ei ole ihme, jos lesbolla viiraa päässä. Ei ole ihme, jos transnaisen itsetunto on vähän mitä sattuu. Ei ole ihme, jos homomies tuntee itsensä toisen luokan ihmiseksi. Se on ihme, että me pystymme, tästä kaikesta huolimatta, rakkauteen ja huolenpitoon. Se, että kaikesta tästä sorrosta huolimatta me huolehdimme, emme jätä toisiamme, rakastamme, välitämme ja katsomme perään ja puolustamme. Siinä me toimimme Jumalan käsinä, jalkoina, korvina ja suuna. Siinä me tuomme esille Kristuksen rakkauden meitä kohtaan.

Valistaminen on ehkä se risti, joka meille on annettu. Se ei ole mikään yleinen velvollisuus hakata päätä seinään sellaisen ihmisen kanssa, joka ei kuuntele, mutta se on, ehkä, velvollisuus todistaa meidän todellisuudestamme niille, joilla on korvat kuulla. Velvollisuus todistaa siitä, mitä on olla kristitty ja ihminen näillä ehdoilla. älkää ottako tästä ristiä itsellenne jos teitä ei ole kutsuttu siihen. Olkaa varovaisia. Tällä tavalla on helppo polttaa itsensä loppuun ja uhrautua - vaikka kukaan ei sitä sinulta vaatisikaan.

Ehkä se on myös minun tapani rakastaa kirkkoani, tätä evankelisluterilaista. Kirkkoni on hetkittäin ihan hirveä, mutta se on silti minun kirkkoni, ja sellaisia temppuja se ei ole vielä tehnyt, että minun pitäisi lähteä siitä. On se monta juttua tehnyt myös oikein, minutkin onnistunut saamaan vakuuttuneeksi siitä, että Jumala rakastaa minua ja sinua ehdoitta ja niin kiivaasti että sitä eivät sanat riitä kuvaamaan. Tai ehkä se on ollut Jumala, joka toimii myös kirkon kautta, mutta kirkon kanssa taidan olla elämänikäisessä liemessä.

Tällaiseen touhuun minä teitä kutsun. Minulla on unelma sellaisesta kirkosta, joka ei ehkä osaa elää moninaisuuden kanssa, mutta myöntää edes että ei osaa ja suostuu tekemään parannusta synninteostaan. Ei ole häävi kirkko, mutta enpä osaa parempaakaan tarjota. Enkä minäkään ole niin häävi - ja jos näin meidän kesken tunnustan, niin en usko että sinäkään olet. Ihmiset eivät ole kovin kummoisia otuksia.

Minä epäilen, että elämä on, ja aina tulee olemaan, syvän traagista. Epäilen, että jos ryhdymme kuvittelemaan, että pystymme oikeasti olemaan fiksusti ihan jatkuvasti täällä maan päällä, meistä tulee hölmöjä alle sekunnin ja alamme tehdä syntiä saman tien, kun kuvittelemme ylpeyttämme, että me osaamme ja me tiedämme, muiden, Jumalankin puolesta. Ihmisyydestä ei ole vapautusta. Täydellisyys on varattu taivaaseen, ja ehkä se myös pilkahtaa salatusti arjessa, mutta täällä meillä on aina syntisyytemme seuranamme. Tieto syntisyydestä on salatusti ehkä rakaskin jos se pitää meidät ihmismäisinä ihmisinä.

Tahdon palauttaa teidät vielä Heprealaiskirjeen sanoihin: Kun siis ympärillämme on todistajia kokonainen pilvi, pankaamme pois kaikki mikä painaa ja synti, joka niin helposti kietoutuu meihin. Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme, katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään. Edessään olleen ilon tähden hän häpeästä välittämättä kesti ristillä kärsimykset, ja nyt hän istuu Jumalan valtaistuimen oikealla puolella. Ajatelkaa häntä, joka kesti syntisten ankaran vastustuksen, jotta ette menettäisi rohkeuttanne ja antaisi periksi.