FINNQUEER 1.6.2001

Eheytysliikkeen ideologi Warren Gadpaille

Olli Stålström

Oheinen luku perustuu Kuopion yliopistossa 20.11. 1997 hyväksyttyyn väitöskirjaan ns. eheytysliikeen historiasta, jonka olen päivittänyt FinnQueer-verkkolehteä varten Gaudeamus Kirjan luvalla 1.6.2001 lähetettäväksi kansanedustajille parisuhdelakia koskevan keskustelun taustaksi. Psykiatri Warren Gadpaille tuli tunnetuksi siitä, että hän vastusti vuosien ajan sairausluokituksen muutosta.

Gadpaille jäi protestoimaan luokituksen muutosta ja hänestä tuli psykoanalyytikko Irving Bieberin ohella yksi uskonnollis-psykoanalyyttisen eheytysliikkeen ideologeja, jonka mukaan lesbous ja homous ovat häiriöitä, vaikka asianomainen itse ei huomaa olevansa häiriintynyt. Olen väitöskirjassani verrannut tällaista argumenttia muinaisessa Neuvostoliitossa toisinajattelevien hiljentämiseen käytettyyn "hiipivään skitsofreniaan" (Stålström 1997, 321). Tätä sairastava ei itse huomaa olevansa sairas, mutta häiriintyneisyyden viranomaiset tunnistivat siitä, että häiriöstä kärsivä esitti kritiikkiä kommunistipuolueen ylivaltaa kohtaan.

Gadpaille ryhtyi taistelemaan sairausleiman säilyttämiseksi

Vuonna 1974 Yhdysvaltain psykiatriyhdistys poisti lesbouden ja homouden psyykkisten häiriöiden luokituksestaan DSM-III tehtyään tieteellisen selvityksen, jonka mukaan seksuaalinen suuntautuminen sinänsä ei aiheuta mielenterveysongelmia.

Tämä sairausluokituksen muutos aiheutti välittömästi voimakkaita vastareaktioita monien psykoanalyytikkojen ja psykoanalyysiin tukeutuvien psykiatrien keskuudessa. Reaktiot kuvasivat havainnollisesti psykoanalyyttisen metodologian ja tieteenfilosofian ongelmia.

Ensimmäisenä julkisesti protestoimaan ehti jo samana vuonna psykoanalyytikko Ostowin johtama ryhmä, joka oli tehnyt seurantatutkimusta kolmesta homoseksuaalista psykoanalyyttisessä hoidossa kuuden vuoden ajan. Ryhmä ilmaisi psykoanalyyttisen näkemyksenä olettamalla "biologisten lisääntymistarkoitusten määräämät normit".

Yksi sen ajan johtavia psykiatreja, jotka protestoivat sairausleiman poistamista vastaan oli Warren Gadpaille, joka 1990-luvulla kutsuttiin kirjoittamaan homoseksuaalisuudesta häiriönä johtavaan psykiatriseen käsikirjaan Comprehensive Textbook of Psychiatry, jota toimittivat psykoanalyytikot Kaplan ja Sadock.

Gadpaille varoitti psykiatria hyväksymästä seksuaalista suuntautumista

Gadpaille varoitti vakavasti lääkäreitä homojen hoitoonohjauksesta, koska "ei koskaan voida suojautua siltä riskiltä, että psykiatri yrittäisi saada homon jopa hyväksymään itsensä". Gadpaille (1975) piti kaikkea miesten homoseksuaalisuutta feminiinisestä identifikaatiosta johtuvana eikä katsonut, että maskuliininen nuori mies voisi kokea seksuaalista halua toista miestä kohtaan. Gadpaillen mukaan murrosikäisten homojen parantaminen oli päättymätön prosessi. (Lewes 1988, 191).

"ei koskaan voida suojautua siltä riskiltä, että psykiatri yrittäisi saada homon jopa hyväksymään itsensä"
Gadpaille jäi toistamaan homoseksuaalisuuden psykoanalyyttistä patologisointia ja käsitystä heteroseksuaalisuudesta ihmisen 'lajinormina' maailman johtavassa psykiatrisessa käsikirjassa (Kaplan-Sadock: Comprehensive Textbook of Psychiatry) aina 1900-luvun loppuun saakka (Gadpaille 1995), jota siten uskonnollinen eheytysliike jäi toistamaan aina 2000-luvulle saakka esim. vastustaessaan samaa sukupuolta olevien välistä parisuhdelakia syyskuussa 2001.

Suuri muutos tuli seuraavaan painokseen Kaplanin ja Sadockin psykoanalyyttistä käsikirjaa Comprehensive Textbook of Psychiatry, joka on toiminut maailmanlaajuisena psykiatrisena standarditeoksena. Kaplanin ja Sadockin teos on perinteisesti, lukuun ottamatta Judd Marmorin (1975) ja John Meyerin (1985) lyhytaikaista liberaalia vaikutusta, edustanut homoseksuaalisuuden määrittelyä psykoanalyyttiseksi häiriöksi. Sen ensimmäiseen painokseen kirjoitti Irving Bieber (Bieber 1967), joka omaksuttiin pysyväksi standardiksi myös Suomessa. Warren Gadpaille (1989 ja 1995) palautti homoseksuaalisuuden määrittelyn häiriöksi, homot häiriintyneiksi sekä rakkaussuhteisiin kykenemättömiksi. Kaikissa painoksissa Gadpaille toistaa psykoanalyyttistä ideologiaansa, jonka mukaan heteroseksuaalisuus on ihmislajin ("species-typical") biologinen "lajinormi". (Gadpaille 1995, 1326).

Gadpaillen poliittinen eheytysideologia

Sairausleimaa koskeva keskustelu heijastui mielenkiintoisella tavalla Kaplanin ja Sadockin käsikirjan sivuilla. Gadpaille myönsi, että häntä ovat monet kollegat arvostelleet sen johdosta, että hän ei ota huomioon uutta tutkimusta eikä sitä, että homous on poistettu sairausluokituksesta. Gadpaille torjui kritiikin vedoten psykoanalyyttiseen dogmiin heteroseksuaalisuudesta "lajinormina".

Vuoden 1989 Kaplan + Sadockin laitoksessa hän kritisoi käsikirjaan kohdistuvaa kollegoiden taholta tulevaa metodikritiikkiä "epätieteellisenä politisoitumisena". Gadpaille pahoittelee sitä, että homoutta ei enää nähdä "hoidettavissa olevana häiriintyneen kehityksen muotona", vaan asiaan on sotkettu "sosiaalisia ja moraalisia implikaatioita". (Gadpaille 1989, 1086).

Gadpaille varoitti, että vaikka homous ja lesbous on poistettu sairausluokituksista ja he voivat kokea sen "ego-syntonisena" (oireettomana), tämä selvästikään ei sulje pois psykopatologiaa, sillä - Gadpaillen mukaan - myös harhat ja hallusinaatiot voivat olla "ego-syntonisia" eli sellaisia, ettei niitä edes huomaa häiriöiksi.

Pitkään vaikuttaneen sairaaksi leimaajan Irving Bieberin tavoin myös Gadpaille piti siis homoutta piilevänä sairautena, jolla on näkymättömät oireet. Gadpaille vastusti sairausluokituksen muutosta ja viittasi psykoanalyytikkojen vaatimaan äänestykseen, jonka he hävisivät toteamalla, että "totuutta ei voida päättää äänestyksellä".

Gadpaille valittaa psykiatrisessa käsikirjassa sitä, että kysymys "tieteellisistä tosiasioista" on tullut nyt niin "emotionaalisesti ladatuksi", että asioita ei harkita "kirkkaalla järjellä" ja "tosiasioiden rationaalisella harkinnalla" (Gadpaille 1989, 1087).

Homous kuin lisämunuaisen liikatuotantohäiriö

Gadpaille valitti, että "tieteellinen viileys" ja "objektiivisuus" ovat hänen mielessään nykyisin kadonneet homoutta koskevasta keskustelusta, johon on sotkettu "sosiopoliittisia aspekteja". Gadpaillen mukaan homouteen tulisi suhtautua "tieteellisesti" ja "rauhallisesti" kuin mihin tahansa muuhun lääketieteelliseen häiriöön, joista hän mainitsee nimenomaisena esimerkkinä lisämunuaisen liikatuotantohäiriön (hyperadenocorticism). (Gadpaille 1989, 1086).

Vuoden 1995 Comprehensive Textbookin laitoksessa Gadpaille toistaa paheksuntansa häneen kohdistuneen kritiikin johdosta ja vahvistaa toistamiseen psykoanalyyttisen käsityksen homoudesta psyykkisen häiriön muotona, homoista häiriintyneinä ja ihmisrodun "lajinormin" vastaisina. Nyt psykoanalyytikko Gadpaille torjuu edelleen normalisointitutkimukset ja vertaa häneen kohdistuvaa metodologista kritiikkiä jo "neuvostopsykiatriassa vallinneisiin yrityksiin alistaa tieteellinen tiedonhankinta poliittiselle ideologialle". (Gadpaille 1995, 1321).

Tämä oli liikaa jopa käsikirjan toimittajalle, psykoanalyytikko Sadockille. Tämä vaihtoi seuraavan laitoksen kirjoittajaksi psykiatrian professori Terry Steinin, joka on yksi homo- ja lesbotutkimukseen laajimmin perehtyneistä psykiatrian asiantuntijoista.

Robert Cabaj'n ja Terry Steinin (1996) toimittamana ilmestyi heinäkuussa 1996 American Psychiatric Pressin julkaisema 1000-sivuinen homoseksuaalisuutta koskeva käsikirja Textbook of Homosexuality and Mental Health, jonka 50 lukua perustuvat uusimpaan empiiriseen tutkimukseen, pääasiassa lääketieteen ja psykiatrian alalta. Käsikirjan lähtökohtana on, että "homous on ihmisen seksuaalisuuden normaali variaatio eikä psyykkinen sairaus". Samansisältöinen teksti tuli vihdoin Kaplan & Sadockin Comprehensive Textbook of Psychiatry -käsikirjan seuraavaan painokseen juuri sopivasti vuoden 1999/2000 vaihteessa Tampereen eheytysoikeudenkäyntiä varten, jossa syyttäjän asiantuntija vetosi häiriöleimaa puolustavaan Gadpailleen ja puolustus Terry Steiniin (2000).

Suomen eduskunta ja Warren Gadpaille

Warren Gadpaille oli viimeisimmän kerran julkisuudessa syyskuussa 2001, kun Suomen eduskunta äänesti samaa sukupuolta olevien välisten parisuhteiden rekisteröimisestä.

Parisuhdelakia vastustavat uskonnolliset tahot (Kristillisdemokraatit, Aslan ja Espoon helluntaiseurakunta) vetosivat Mooseksen lakiin ja eheytyspsykiatrien Bieber ja Gadpaille häiriöteorioihin.

Tasavertaisuuden vastustajat hävisivät äänestyksen. Suomen eduskunta ei katsonut psykoanalyyttisten häiriöteorioiden olevan riittävä peruste juridisen eriarvoisuuden ylläpitämiseen.


Viitteet

Bieber, Irving. (1967) Sexual deviations. Teoksessa: Freedman, A.M. & Kaplan, H.I. (Eds.) Comprehensive textbook of psychiatry. First edition. Baltimore MD: William & Wilkins, 959-976.

Cabaj, Robert P. and Stein, Terry S. (Eds.) (1996) Textbook of homosexuality and mental health. Washington DC: American Psychiatric Press.

Gadpaille, Warren J. (1968) Homosexual experience in adolescence. Medical Aspects of Human Sexuality, 2(10), 29-38.

Gadpaille, Warren J. (1975) Homosexuality in adolescent males. Journal of the American Academy of Psychoanalysis, 3(4), 361-371.

Gadpaille, Warren J. (1989) Homosexuality. Teoksessa Kaplan, Harold, I. & Sadock, Benjamin J. (Eds.). Comprehensive Textbook of Psychiatry. Volume 2. Fifth edition. Baltimore MD: William & Wilkins, 1086-1096.

Gadpaille, Warren J. (1995) Homosexuality and homosexual activity. Teoksessa Kaplan, Harold I & Sadock, Benjamin J. (Eds.). Comprehensive Textbook of Psychiatry. Volume 2. Sixth edition. Baltimore MD: William & Wilkins, 1321- 1333.

Lewes, Kenneth (1988) The psychoanalytic theory of male homosexuality. London: Quartet Books.

Marmor, Judd (1975) Homosexuality and sexual orientation disturbances. Teoksessa Freedman, Alfred, Kaplan, Harold & Sadock, Benjamin (Eds.) Comprehensive textbook of psychiatry. Baltimore MD: Williams & Wilkins, 1510-1520.

Meyer, J.K. (1985) Ego-dystonic homosexuality. Teoksessa: Kaplan, H.I. & Sadock, B.J. (Eds.) Comprehensive Textbook of Psychiatry. Fourth edition. Baltimore MD: Williams & Wilkins, 1056-1065.

Stein, Terry (2000) Hakusana Homosexuality. Teoksessa Sadock, Benjamin (ed.) Comprehensive Textbook of Psychiatry, Seventh edition. Baltimore MD: Williams & Wilkins

Stålström, Olli (1997) Homoseksuaalisuuden sairausleiman loppu. Helsinki: Gaudeamus.