FINNQUEER 1.9.2001

Eheytysliikkeen väittämät vailla pätevää tieteellistä pohjaa - kansanedustajille jaettu muistio

Jorma Hentilä

Samaa sukupuolta olevien parisuhteen virallistaminen on synnyttänyt keskustelun, joka toistaa osin samoja teemoja kuin vuonna 1970 käyty keskustelu samaa sukupuolta olevien täysi-ikäisten henkilöiden välisten seksuaalisuhteiden rangaistavuuden poistamisesta ja edelliset keskustelut parisuhdelaista. Sillä on lisäksi kansainvälinen ulottuvuutensa.

TÄMÄ ARTIKKELI ENGLANNIKSI

Eduskunta tutkimaan homouden syitä?

Parisuhdelain vastustajat ovat sekä tiedotusvälineissä että eduskunnassa kääntäneet keskustelun itse laista homoseksuaalisuuteen ja sen oletettuihin syihin. He edellyttävät, että lakivaliokunta "paneutuisi hyvin perusteellisesti" niihin seikkoihin, joiden vuoksi he arvelevat osasta lapsia kasvavan homoseksuaalisesti suuntautuneita.


[jorma.jpg]
Päätoimittaja Jorma Hentilä

Tämäkö on lainsäätäjän tehtävä? Onko eduskunnan tehtävänä esimerkiksi yksinhuoltajaperheitä koskevia lainkohtia käsitellessään ryhtyäkin itse lain sijasta tutkimaan noita perheitä sekä etsimään syitä siihen, miksi yhteiskunnassa on olemassa perheitä, joissa on vain yksi vanhempi?

Jos eduskunta ryhtyy ikään kuin pinseteillä kääntelemään lesboja tai homoja tahi yksinhuoltajia, täysivaltaisia ja lainkuuliaisia kansalaisia, ja tutkimaan, miksi he ovat sellaisia kuin ovat tai elävät niin kuin elävät, se loukkaa heidän arvoaan ihmisinä. Kai lainsäätäjän tehtävänä on yhteiskunnassa vallitsevasta tosiasiallisesta tilanteesta lähtien huolehtia siitä, että eri perhemuotoja ja näissä perheissä eläviä aikuisia ja lapsia kohdellaan oikeudenmukaisesti, ja päättää lakien sisällöstä tämän mukaisesti.

Luotettavuudeltaan kyseenalaista tutkimusta

Vuosina 1970 (homosuhteiden dekriminalisointi), 1993 (ed. Outi Ojalan ym. lakialoite), 1996 (ed. Ulla Anttilan kysymys eduskunnan kyselytunnilla, ed. Outi Ojalan ym. toinen lakialoite) ja 1997 (lakivaliokunnan mietintö em. lakialoitteesta) eduskunnassa ja tiedotusvälineissä käytyihin keskusteluihin verrattuna uutta on uskonnollisen ja moralistisen paheksunnan pukeminen tieteelliseltä näyttävään asuun. Kirjoitukset vaikuttavat tutkimusreferaateilta prosenttilukuineen ja lähdeviitteineen, ja puheenvuorot viittaavat milloin minkin tutkimuksen tuloksiin.

Lähteinä ovat ensisijaisesti niin sanottua eheytysliikettä edustavien yhdysvaltalaisten tutkijoiden tai instituuttien samoin kuin eräiden eurooppalaisten tutkijoiden raportit. Ideologisesti niitä yhdistää luopuminen Sigmund Freudin alkuperäisestä seksuaalisen monimuotoisuuden ajatuksesta ja seksuaalisuuden tarkoituksen rajoittaminen suvunjatkamiseen, jolloin seksuaalisuus, joka ei johda lisääntymiseen, on häiriintynyttä. Yhteistä näille tutkijoille ja instituuteille on lisäksi sitoutuminen Yhdysvaltojen uskonnollisen oikeiston ja sen eurooppalaisten tukijoiden näkemyksiin ja poliittisiin tavoitteisiin.

Jos eduskunta ryhtyy ikään kuin pinseteillä kääntelemään lesboja tai homoja...se loukkaa heidän arvoaan ihmisinä.
Colorado Springsissä toimiva Family Research Institute ja sen johtaja, psykologi Paul Cameron kuuluvat lainatuimpiin lähteisiin. Yhdysvaltain psykologijärjestö, American Psychological Association, erotti vuonna 1983 Cameronin jäsenyydestään, koska tämä tutkimuksessaan rikkoi psykologien eettisiä periaatteita. Muun muassa maan sosiologiliitto, American Sociological Association, on sanoutunut irti Cameronin tutkimuksista. Family Research Institute ei nimestään huolimatta ole verrattavissa suomalaisiin tutkimuslaitoksiin. Se on luonteeltaan enemmänkin tiedotustoimisto, joka tieteellisen tutkimuksen kaavussa edistää uskonnollisen oikeiston sanomaa. Cameron ja eräät muut psykologit samoin kuin eräät psykiatrit ja psykoanalyytikot julkaisevat tutkimusraporttejaan pääsiassa Psychological Report -aikakauslehdessä. Tämä lehti poikkeaa tieteellisistä lehdistä siinä, etteivät sen artikkelit käy läpi tavanomaista arviointiprosessia, jossa tarkastetaan niiden tieteellinen pätevyys. Kirjoittajat jopa usein maksavat lehdelle artikkelin julkaisemisesta.

Keskeinen taustayhteisö on psykologi Joseph Nicolosin johtama National Association for the Research and Therapy of Homosexuality (NARTH). Tämä psykoanalyytikkojen ja psykologien perustama yhdistys pitää kiinni yhdysvaltalaisen tiedeyhteisön jo 1970-luvulla pätemättömäksi toteamasta käsityksestä, jonka mukaan homoseksuaalisuus on persoonallisuuden häiriö. Yhdistys katsoo lesbojen ja homojen olevan ihmisinä "rikkinäisiä", mutta he voivat "eheytyä" terapian avulla. Joseph Nicolosi on hahmotellut "eheytysterapian" teoksessaan Reparative therapy of male homosexuality (1991).

Yhdysvaltain psykiatrijärjestö, American Psychiatric Association, joka suhtautuu kriittisesti eheytysterapiaan, katsoi vuonna 1998 sen riskien olevan suuria. Terapia saattaa lisätä masennusta, ahdistusta ja itsetuhokäyttäytymistä, koska terapeutin esiintyminen vallitsevien normien edustajana voi lisätä asiakkaan jo ennestään itseään kohtaan tuntemaa vihaa.

Uskonnolliset ex-gay -liikkeet (mm. Exodus, Living Waters) tukeutuvat pääasiassa NARTH:iin järjestäytyneiden ja eräiden muiden tutkijoiden sekä Paul Cameronin instituutin artikkeleihin ja teoksiin. Sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa fundamentalistiset liikkeet ja suuntaukset ovat niissä keskeisiä vaikuttajia, niin myös ex gay -liikettä Suomessa edustavassa Aslanissa.

Ei persoonallisuuden häiriö

Yhdysvaltain psykiatrijärjestö (APA) totesi vuonna 1973, ettei ole olemassa tieteellisiä perusteita pitää homoseksuaalisuutta persoonallisuuden häiriönä, ja muutti näiltä osin diagnostista luokitustaan. Se nojautui useisiin tutkimuksiin, joiden mukaan homoseksuaalisuuteen sinänsä ei liity mielenterveydellisiä ongelmia, vaan sikäli kuin ongelmia ilmenee, ne ilmeisesti ovat syrjinnän seurausta samalla tavalla kuin muillakin syrjityillä ryhmillä. Myöhemmin myös Yhdysvaltojen psykologiliitto muutti luokitustaan vastaavalla tavalla, ja 1990-luvun lopulla psykoanalyytikkojen liiton, American Psychoanalytic Associationin, johto myönsi, että psykoanalyytikot "ovat olleet väärässä ja tuottaneet tuskaa homoseksuaaleille". International Psychoanalytic Association (IPA) piti vuonna 1999 perusteettomana homoseksuaalisuuden leimaamista persoonallisuuden häiriöksi.

Suomessa homoseksuaalisuus poistettiin sairausluokituksesta vuonna 1981, ja WHO poisti sen omasta luokituksestaan vuonna 1996.

Jouko Lönnqvistin ym. toimittamassa teoksessa Psykiatria (1999) todetaan, että aikaisemmin homoseksuaalisuutta pidettiin häiriötilana, ja jatketaan, että "homoseksuaalisuuteen sinänsä ei liity …tavallista enempää patologisia persoonallisuudenpiirteitä, emotionaalisia häiriöitä tai sosiaalista sopeutumattomuutta" (emt. s. 325).

Aslanin kirjassa Syntyjä syviä (1995) katsotaan syyn ... luokituksen muutokseen olleen "erityisesti hyökkäyshaluisten homoseksuaaliryhmien painostuksessa"

Sairausluokitusten muutoksilla on ollut myös vastustajansa. Niinpä eräät psykoanalyytikot, nimekkäimpinä Irving Bieber ja Charles Socarides, vastustivat Yhdysvaltain psykiatriyhdistyksen edellä mainittua päätöstä ja vaativat jäsenäänestyksen suorittamista asiasta; vastustajat hävisivät sen. Tämä prosessi oli pitkälti NARTH-järjestön perustamisen taustalla. Myös Aslanin kirjassa Syntyjä syviä (1995) pidetään sairausluokituksen muuttamista kielteisenä ja katsotaan syyn siihen olleen "erityisesti hyökkäyshaluisten homoseksuaaliryhmien painostuksessa" (emt. s. 51).

Käsityksiä homoseksuaalisuudesta sairautena ja niiden muutoksia on tarkasteltu perusteellisesti Olli Stålströmin väitöskirjassa (1997).

Tutkimustulosten harhaanjohtavaa tulkintaa

Alkuvuodesta muun muassa Kristityn Vastuussa (4/2001) julkaistussa ja myös kansanedustajille toimitetussa parisuhdelakia vastustavassa vetoomuksessa vertaillaan ja tulkitaan eri tutkimusten tuloksia harhaanjohtavasti ja tarkoitushakuisesti. Vetoomuksen on allekirjoittanut ryhmä uskonnollisten järjestöjen edustajia, heidän joukossaan muun muassa Suomen teologisen instituutin pääsihteeri Eero Junkkaala ja Aslanin projektisihteeri Hannele Turkki. Myös lehtikirjoituksissa ja kansanedustajien puheenvuoroissa eduskunnassa on ilmennyt vastaavaa. Lähteenä on yleensä käytetty Aslanin toimittamaa materiaalia. Oheisena esitetään eräitä esimerkkejä.

Sosiaaliset ja psyykkiset ongelmat

Useissa tutkimuksissa (mm. sosiaalipsykologi Gordon Allport) on osoitettu, kuinka syrjityillä ryhmillä ilmenee tavallista yleisemmin alkoholin liikakäyttöä, masennusta ja itsetuhoisia ajatuksia. Homoilla ja lesboilla lisäksi salaamisen pakko ja paljastumisen pelko ovat estäneet pysyvien ihmissuhteiden luomista.

Pyrkiessään todistamaan sosiaalisten ja psyykkisten ongelmien aiheutuvan homoseksuaalisuudesta sinänsä eikä syrjinnästä parisuhdelain vastustajat vetoavat tieteellisen aikakauslehden Archives of General Psychiatry (1999, 56, 10) julkaisemaan katsaukseen eri vuosikymmeninä sosiaalisten ja psyykkisten ongelmien yleisyydestä tehdyistä tutkimuksista. Vertaillessaan 1960- ja 1970-lukujen taitteessa tehdyn tutkimuksen tuloksia erään 1990-luvulla tehdyn tutkimuksen tuloksiin he katsovat psyykkisten ongelmien olevan homoilla yhtä yleisiä kuin aikaisemminkin, vaikka yleiset asenteet ovat muuttuneet, ja katsovat tämän olevan todiste heidän näkemyksensä puolesta.

Tutkimuksia ei kuitenkaan voi verrata toisiinsa, sillä otokset ovat täysin yhteismitattomista perusjoukoista. Kolme vuosikymmentä sitten tehty tutkimus perustui vapaaehtoiseen otokseen itsensä hyväksyvistä homoista, kun taas 1990-luvun tutkimuksen otos oli aivan toisenlaisesta ympäristöstä, Yhdysvaltojen asevoimissa palvelevista homoista. He joutuvat alituisesti pelkäämään paljastumista ja sen seurauksia, syrjintää, häväistyksi tulemista ja tehtävästä erottamista. Tällainen ympäristö tietysti tuottaa psyykkisiä ongelmia. Tutkimuksen tulosten yleistäminen koskemaan ylipäänsä homoja ja lesboja on täysin virheellistä.

Joissakin yhteyksissä on vedottu myös alankomaalaisen Gerard van den Aardwegin, NARTH:n hallituksen jäsenen, tutkimuksiin osoituksena mielenterveysongelmien yleisyydestä homoilla ja lesboilla. Aardweg on kuitenkin tutkinut lesboja ja homoja, joiden kanssa hän itse tai joku toinen tutkija on tullut tekemisiin psykiatrisilla vastaanotoilla tai mielisairaaloissa. Tällä metodilla tehdyt tutkimukset, jotka olivat yleisiä muun muassa Yhdysvalloissa 1940- ja 1950-luvuilla, on sittemmin todettu pätemättömiksi metodologisten virheiden vuoksi.

Varhaislapsuuden ihmissuhteet

Lapsen kasvamiselle homoseksuaalisesti suuntautuneeksi on etsitty syitä lapsen suhteesta isäänsä ja äitiinsä. Varhaislapsuuden ihmissuhteista on tehty muutamia yleiseen otokseen perustuvia vertailututkimuksia. Niistä tunnetuimpia ovat M. Siegelmanin (1974) tekemät empiiriset tutkimukset, joiden mukaan ei voida havaita eroja homomiesten ja heteromiesten suhteissa vanhempiinsa.

Kinsey-instituutin vuonna 1981 julkistamassa laajassa elämäntapatutkimuksessa (Bell ym.) ei siinä käytetyn tilastollisen polkuanalyysin perusteella ole osoitettavissa, että varhaislapsuuden ihmissuhteilla olisi tilastollisesti todennettavissa olevaa kausaalista merkitystä aikuisiän seksuaaliselle suuntautumiselle.

Polkuanalyysi (path analysis) on monimutkainen ja vaikeaselkoinen tutkimusmenetelmä (ks. Valkonen 1981), eikä sen selostaminen yksityiskohtaisesti ole tässä mahdollista. Eräät tutkijat suhtautuvat varauksin sen soveltuvuuteen ylipäätään yksilön historian tutkimiseen. Niinpä se on altis sekä tahattomille että tarkoituksellisille väärinymmärryksille.

Kaplan & Sadockin psykiatrisessa käsikirjassa (1995) polkuanalyysimenetelmää harhaanjohtavasti tulkinnut Warren Gadpaille on antanut aiheen parisuhdelain vastustajien päätelmille, joiden mukaan homoseksuaalisuus johtuisi lapsuuden kehityksen ongelmista. Hän on kuitenkin tehnyt johtopäätöksiä yksittäisten, varhaislapsuuden aikaisia suhteita vanhempiin mittaavien muuttujien perusteella. Polkuanalyysissa tutkitaan sen sijaan hyvin monien muuttujien yhteisvaikutusta lopputulokseen, homoseksuaalisuuteen. Lisäksi Gadpaille on jättänyt huomiotta tutkimusmetodin ongelmat.

Ensinnäkin on mahdotonta saada täysin edustavaa satunnaisotosta perusjoukosta, toisin sanoen homoseksuaalisesti suuntautuneiden ihmisten ryhmästä, josta osa syrjinnän pelosta salaa ominaisuutensa. Toiseksi muistivirheet ja myöhemmät tulkinnat aiheuttavat havaintoharhoja. Edelleen heteroseksuaalisesti suuntautuneet ja homoseksuaalisesti suuntautuneet henkilöt mitä ilmeisimmin tulkitsevat vanhempiaan osin eri perustein. Kaiken kaikkiaan polkuanalyysi on niin monimutkainen menetelmä, että olisi parempi olla sen perusteella tekemättä mitään johtopäätöksiä puoleen taikka toiseen.

Useat tutkijat (mm. Richard Isay, Michael Ross, Kurt Freund ja David Blanchard) ovat selvittäneet muistivirheiden ja ympäristön vaikutuksia äiti- ja isäsuhteen tulkitsemiseen. Nämä tutkimukset eivät anna tukea käsityksille, joiden mukaan homojen vanhemmat olisivat systemaattisesti ja merkitsevästi erilaisia kuin heteroiden vanhemmat.

Eliniän odote

Esimerkki tutkimustulosten tahallisesta väärin käyttämisestä on väite, jonka mukaan homomiesten eliniän odote on kanadalaisen tutkimuksen tulosten perusteella jopa 8-20 vuotta lyhyempi kuin heteromiehillä. Tähän vedoten homoseksuaalisuus kuvataan terveysriskiksi. Väite on esiintynyt useissa parisuhdelakia vastustaneissa lehtikirjoituksissa.

Väitteessä viitataan kanadalaisen hiv-tutkimusryhmän artikkeliin lehdessä nimeltään International Journal of Epidemiology (1997, 26, 3). Alkuperäiseen tekstiin tutustumalla voi havaita, ettei tutkimuksessa ole lainkaan kysymys homomiesten eliniästä yleensä. Se käsittelee vain hiv- infektion saaneiden henkilöiden eliniän ennustetta ennen modernin niin sanotun antiretroviraalisen kolmoislääkityksen käyttöönottoa.

Tutkimusryhmän jäsen Steffanie Strathdee ilmaisi paheksumisensa tutkimuksen tulosten käyttämisestä väärin.

Tutkimusryhmän jäsen Steffanie Strathdee vahvisti hänelle lähetettyyn tiedusteluun vastatessaan, ettei tutkijaryhmä ole sanonut sanaakaan homojen ja lesbojen eliniästä, ja ilmaisi paheksumisensa heidän tutkimuksensa tulosten käyttämisestä väärin.

Viettely ja mallioppiminen

Joissakin lehtikirjoituksissa ja eduskuntapuheenvuoroissa (13.2.2001) on annettu ymmärtää, että nuori henkilö olisi vieteltävissä homoseksuaalisuuteen tai että hän kasvaisi homoseksuaalisesti suuntautuneeksi mallioppimisen kautta.

Niin sanottu Speijerin komitea selvitti Hollannissa johtavien psykiatrien ja lastenpsykiatrien voimin asiaa ja totesi mietinnössään (1969), ettei ole mitään näyttöä seksuaalisen suuntautumisen muotoutumisesta viettelyn, mallioppimisen tai samastumisen kautta. Toisin sanoen kenestäkään ei voi viettelemällä tehdä homoa eikä heteroa. Selvityksen mukaan ei ole näyttöä myöskään siitä, että homoilla tai lesboilla olisi suurempi taipumus vietellä nuoria kuin heteroilla.

Biologiset oletukset heikolla pohjalla

Käsitellessään biologisperäisiä oletuksia (geenit, aivojen rakenne, hormonit) homoseksuaalisuuden syistä parisuhdelain vastustajien argumentit ovat sopusoinnussa lähdekriittisen tutkimuksen kanssa. Tällaiset oletukset ovat metodologisesti heikolla pohjalla, eikä tuloksia ole pystytty toistamaan vertailututkimuksissa.

Parisuhdelaki ja homouden syyt eri asioita

Homoseksuaalisuuden syiden pohtiminen parisuhdelain käsittelyn yhteydessä on tosiasiassa täysin epäolennaista. Eduskunnan tehtävänä ei ole ottaa kantaa psykologisiin tai psykoanalyyttisiin teorioihin ja sen pohjalta ratkaista, millaisia lakeja se säätää.

Yhteiskunnassa on naisia ja miehiä, jotka tuntevat eroottista kiintymystä omaa sukupuoltaan olevaa kohtaan ja tahtovat elää parisuhteessa toisen naisen tai toisen miehen kanssa. Eduskunnan tehtävänä on huolehtia siitä, että perustuslain mukainen kansalaisten yhdenvertaisuus toteutuu lainsäädännössä.

Lähetä palautetta tästä artikkelista


Palautetta ja keskustelua

Teologi Ari Puonti Aslanista on lähettänyt FinnQueerin toimitukselle vastalauseen, joka on kokonaisuudessaan seuraava:

"Hentilän artikkeli osoittaa, että Finnqueerille totuus on suhteellinen käsite: tarkoitus pyhittää keinot! Artikkelista näkyy selvästi, että Hentilä ei ole edes nähnyt Aslanin luovuttamaa lausuntoa lakivaliokunnalle! Törkeää lukijoiden pettämistä!"

Jorma Hentilä vastasi Ari Puontille 10.7.2001 seuraavasti :

"Artikkelini ei ole vastaus Aslanin lakivaliokunnalle jättämään lausuntoon; se on kirjoitettu ajankohtana, jolloin Aslania ei vielä ollut kuultu lakivaliokunnassa. Kuten jutusta näkyy, kommentoin lähteitä, joihin te "eheyttäjät" - täysin ulkopuolisina toisten elämää sorkkivat - vetoatte. Näitä lähteitä käytettiin myös eduskunnan lähetekeskustelussa, jonka kuuntelin alusta loppuun ja jonka olen jälkikäteen lukenut tarkkaan läpi.

Olen kyllä sittemmin lukenut Aslanin lausunnon, mutta mitään olennaista uutta se ei asiaan tuo."


Viitteitä

Allport, G.W. (1954): The nature of prejudice. Boston MA: The Beacon Press.

Bell, Alan P., Weinberg, Martin S. and Hammersmith, Sue Kiefer (1981): Sexual preference. Its development in men and women. Statistical Appendix. Bloomington IN: Indiana University Press.

Freund, K. & Blanchard, D. (1983): Is the distant relationship of fathers and homosexual sons related to the son´s erotic preference for male partners, or to the son´s atypical gender identity, or both? Journal of Homosexuality, 9(1), 7-25.

Gadpaille, Warren J. (1995): Homosexuality and homosexual activity. Teoksessa Kaplan, Harold I & Sadock, Benjamin J. (eds.): Comprehensive Textbook of Psychiatry. Volume 2. Sixth edition.

Hogg. Robert S., Strathdee, Steffanie A. et al. (1997): Modelling the Impact of HIV Disease on Mortality in Gay and Bisexual Men. Journal of Epidemiology, 26(3).

Isay, Richard (1990): Being homosexual. Gay men and their development. New York NY: Avon Books.

Lönnqvist, Jouko et al. (toim.) (1999): Psykiatria. Helsinki: Duodecim.

Nicolosi, Joseph (1991): Reparative therapy of male homosexuality. Northvale NJ: Jason Aronson Inc.

Ross, Michael W., Paulsen, James A., Stålström Olli W. (1988): Homosexuality and mental health: a cross-cultural review. Teoksessa Ross, Michael W. (ed.): The treatment of homosexuals with mental health disorders. New York NY: Harrington Park Press.

Salomaa, Freija (toim.) (1995): Syntyjä syviä. Helsinki: Aslan.

Siegelman, M. (1974): Parental background of male homosexuals and heterosexuals. Archives of Sexual Behaviour 6, 3-18.

Speijerin komitean raportti (1969). Raportti homoseksuaalisista suhteista alaikäisiin, erityisesti ottaen huomioon rikoslain pykälä 248bis (suom. SETA ry.). Helsinki: SETA.

Stålström, Olli (1997): Homoseksuaalisuuden sairausleiman loppu. Tampere: Gaudeamus.

Valkonen, Tapani (1981): Haastattelu- ja kyselyaineiston analyysi sosiaalitutkimuksessa. Helsinki: Gaudeamus.