FINNQUEER 5.10.2001

"Totuus tekee vapaaksi"

Jussi Nissinen ja Olli Stålström

FinnQueerin toimittajat Jussi Nissinen ja Olli Stålström keskustelivat SETA:n uranuurtajan Martti Kaipiaisen kanssa. Martti Kaipiainen oli yksi FinnQueerin alkuvaiheen innostaja ja rahoittaja yhdessä SETA-säätiön kanssa.

Martti Kaipaiaisen muistelmateos pdf-muodossa

Martti on yhdessä vaimonsa Anna-Liisa Kaipiaisen kanssa vienyt yli neljännesvuosisadan ajan tasavertaisuuden sanomaa kirkon piirissä joskus ylivoimaiselta tuntuneesta vastustuksesta huolimatta.


[marttijajussi.jpg]
Martti Kaipiainen esittelee Jussille avustamiaan projekteja
vuonna 2001

Martin mottona ovat olleet Johanneksen evankeliumista tutut Jeesuksen sanat, joita hän on käyttänyt SETA-lehteen 1/1976 kirjoittamansa artikkelin otsikkona: "Totuus tekee vapaaksi". Tällöin Reijo Härkönen oli päätoimittaja, Olli Stålström toimitussihteeri ja Jussi Nissinen oli SETA:n perustava aktivisti ja ahkera lehteen kirjoittaja mm. mielenterveyttä ja kouluopetusta käsittelevistä teemoista.

Martti on myös ollut uranuurtajana monen projektin käynnistämisessä, joita Jussi, Olli ja Martti muistelivat alkukesästä 2001.

Päästyään eläkkeelle opettajan virastaan Martti julkaisi vuonna 1989 omaelämäkerrallisen monisteen Jotakin ehkä tietäisin..., jossa hän kertaa elämänsä tapahtumia aivan SETA:n perustamisesta lähtien.

Siitä tulee uuden vuosituhannen verkkolehden ensimmäinen kirja, jonka lukija voi tulostaa FinnQueerin verkkosivuilta työpöydälleen.

Matemaattisten aineiden vanhempi lehtori Martti Kaipiainen on yhdessä vaimonsa, biologian lehtorin Anna-Liisan kanssa kannustava esimerkki moraalisesta rohkeudesta.

Ensinnäkään, Martilla ei olisi ollut mitään pakottavaa tarvetta ryhtyä julkiseen taisteluun seksuaalisen tasavertaisuuden puolesta tiedostettuaan biseksuaalisen puolensa. Marttihan eli rakkaudentäyteistä, turvallista ja kunniallista elämää vaimonsa Anna-Liisan kanssa. Hänen ei olisi ollut pakko lähteä barrikadeille.

Toiseksi, Martti ja Anna-Liisa ovat tehneet elämäntyönsä koulun ja Kokoomuksen piirissä, joita ei perinteisesti ole yhdistetty seksuaalivähemmistöjen ihmisarvon puolustamiseen. Jo opiskeluaikoina molemmat solmivat suhteita kirkon tulevaan johtoon, Monet kirkon vaikuttajat, piispat ja arkkipiispat, mm. Martti Simojoki, John Vikström ja Mikko Juva, muodostuivat henkilökohtaisiksi ystäviksi. Martti on ollut Ilomantsin luterilaisen kirkkovaltuuston jäsen vuodesta 1962 lähtien vuoteen 1978 ja Anna-Liisa kirkkoneuvoston jäsen vuodesta 1963 vuoteen 1978 ja vielä kirkkovaltuuston jäsen 1979-82 sekä kirkolliskokouksen jäsen 1973-77.


[marttikaipiainen.jpg]
Martti Kaipiainen elämänkertansa kansi-
kuvassa vuonna 1976

Opettajana Anna-Liisalla oli läheiset suhteet biologian opettajien ammattiliittoon ja sitä kautta peruskoulun ja lukion ihmissuhde- ja seksuaalikasvatuksesta päättäviin tahoihin. Molemmat ovat myös vaikuttaneet kouluopetuksen sisältöön tältäkin osin.

"Martti tuli reippaasti mukaan SETA:n toimintaan heti sen perustamisvuonna 1974"
Martti tuli reippaasti mukaan SETA:n toimintaan heti sen perustamisvuonna 1974 puolustamaan kirkon työstä perusteettomasti erotettua nuoriso-ohjaajaa Seppo Kivistöä. Ensi töikseen Martti kirjoitti kirjeen ystävälleen arkkipiispa Martti Simojoelle.

Heti vuonna 1975 Martti ja Anna-Liisa osallistuivat Joensuun kirkkopäiville, jossa he puolustivat syrjinnän kohteeksi joutunutta Seppo Kivistöä ja vetosivat kristilliseen rakkauteen. Tässä kokouksessa Martti tuli julkisesti esiin. Hän kertoi olevansa "ainakin viisikymmenprosenttisesti homoseksuaali".

Samassa yhteydessä Martti Kaipiainen esitti kirkkopäivien osanottajille tunnuslauseekseen sittemmin muodostuneen kohdan Johanneksen evankeliumista:

Jeesus sanoo: "Te tulette tuntemaan totuuden ja totuus on tekevä teidät vapaiksi, Minulle tämä vapaus merkitsee sitä, että voin kertoa teille, että vaikka olenkin hyvin onnellisessa avioliitossa, olen silti ainakin viisikymmenprosenttisesti homoseksuaali. Tämän uskallan sanoa teille, vaikka en tiedäkään viedäänkö minulta tämän takia vaikkapa virka."

Kuopion piispa Paavo Kortekankaalle kirjoittamassaan kirjeessä Martti Kaipiainen kertoo tunteneensa, miten hänen on pantava itsensä "likoon" syrjinnän vastustamiseksi. Tästä alkoi yli neljännesvuosisadan kestänyt toiminta tasavertaisuuden ja oikeudenmukaisuuden puolesta.

SETA:n sisällä Martti Kaipiainen on havainnollistanut niin sanotun integraation periaatetta, jonka sen perustajajäsenet muotoilivat: vähemmistöjen ihmisarvon puolustamisessa on toimittava yhteistyössä riippumatta sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta, iästä tai poliittisesta mielipiteestä.

Martti Kaipiainen valittiin SETA:n hallitukseen syksyllä 1982 ja hänestä olisi haluttu puheenjohtaja, mutta sitä tehtävää Martti ei olisi voinut suorittaa kaukaa Ilomantsista käsin. Elämäkerrassaan Martti on dokumentoinut toimintaansa kirkon, Kokoomuksen ja SETA:n piirissä.

Tässä toiminnassaan Martti Kaipiainen on päässyt tutustumaan laajaan poliittiseen kirjoon laidasta laitaan: helluntailaistaustaiseen Seppo Kivistöön ja moniin muihin hallitustovereihinsa SETA:ssa, liberaalisuomenruotsalaisiin Göran Björkiin ja Uffe Månssoniin sekä näiden aate- ja kielitovereihin, yleisvasemmistolaisiin 60/70-lukulaisiin Kimmo Kahraan, Vesa Tapio Valoon ja Jussi Nissiseen tai tieteellistä totuutta puolustavaan yleisradikaaliin Olli Stålströmiin, joka ei arkaillut esittää metodikritiikkiä mitään suuntaa, tahoa tai yksilöä kohtaan, jos syytä oli.

Kristillisen liiton propagandasta huolimatta SETA:n kymmenien perusaktivistien joukossa oli vain yksi oikea taistolainen, maalari Markku Muraja, jonka kanssa kokoomuslainen kirkkovaltuuston jäsen, lehtori Martti Kaipiainen työskenteli hyvässä sovussa tasavertaisuutta ajamassa.

* * *

FinnQueerin toimittajat Jussi Nissinen ja Olli Stålström keskustelivat Martti Kaipiaisen kanssa muistoista ja tulevaisuuden suunnitelmista alkukesästä 2001 seuraavasti:

Rakkauden monet kasvot 1984

Jussi: Mikä muistikuvasi Rakkauden monet kasvot -kirjan toimittamisesta oli? Miten tulit mukaan sen tekemiseen?

Martti: Avustin toimituskuntaa kirjallisuutta lahjoittamalla. Ostin sitten valmiita kirjoja 20 kappaletta ja levitin niitä tuttaville ja ystäville. Kyllä ne kaikki meni.

Olli: Sitten sinä olit mukana ns. modulikeräyksessä.

Martti: Me keräsimme talkoilla rahaa sosiaalisihteerin palkkaamiseen. Se oli joka kuukausi pari sataa markkaa ja meitä oli useita kymmeniä rahoittajia.

Olli: Minullekin kerättiin yhdessä vaiheessa moduleita, kun toimitin Rakkauden monet kasvot -kirjaa, kun minulla ei ollut mitään muuta rahoitusta.

Niitä moduleita sinä, Martti, olit myös maksamassa. Tällä tavalla osallistuit ratkaisevalla tavalla SETA:n alkuvaiheen toiminnan rahoittamiseen, ennen kuin sille saatiin valtiovallan ja yliopistojen tuki.

Tallinnan tasavertaisuuskonferenssi 1990

Olli: Sinä Martti osallistuit ensimmäisen virolaisen perusteoksen rahoittamiseen kustantamalla paperin, jolle Tallinnan Historian instituutti (Ajaloo Instituut) painoi ensimmäisen homoja ja lesboja käsittelevän kirjan.


[jussitallinna.jpg]
Jussi Nissinen ja Seija Välimäki Tallinnassa
vuonna 1990

Se perustui toukokuussa 1990 pidettyyn kansainväliseen konferenssiin Tallinnassa. Järjestäjänä oli Historian instituutti ja sen tutkijat Teet Veispak, Lillian Kotter ja Ivika Nõgel. Konferenssia ja kirjaa tukivat ja rahoittivat Martti Kaipiaisen lisäksi Ruotsissa asuva eestiläinen aktivisti Dodo Parikas yhdessä RFSL:n kanssa.

Tämä oli historiallista aikaa Viron ja muiden Baltian maiden historiassa. Maat olivat jo päättäneet itsenäistyä Neuvostoliiton ikeen alta, mutta kaikkien pääkaupungeissa oli vielä panssaroituja neuvostojoukkoja. Liettuassa televisioaseman hallinnasta käytiin verisiä taisteluita. Tallinnassa tapahtumat olivat vähemmän dramaattisia. Juuri ennen SETA:n delegaation saapumista konferenssiin neuvostojoukot olivat yrittäneet murtaa Viron kansanedustuslaitoksen Riikikogun ulko-ovea vanhan paloauton avulla, mikä herätti vinoa hymyä ulkomaisissa tarkkailijoissa.

Kun SETA:n naiset ja miehet pitivät luentoja Ajaloo Instituutissa, he pystyivät näkemään ikkunoiden takana partioivat neuvostopanssarit. Suomen delegaatiossa olivat mm. SETA:n silloinen sosiaalisihteeri Jussi Nissinen, sosiaalitieteilijät Kati Mustola, Jukka Lehtonen ja Jan Löfström sekä myöhemmin STEAM:in hallitukseen tullut seksuaaliterapeutti Seija Välimäki.

Jussi: Martti, sinä olit tutustumassa Viron tilanteeseen laulujuhlilla 30.6.1990. Näitkö sinä niitä neuvostopanssareita, joita vielä silloin oli Tallinnan kaduilla?

Martti: En nähnyt silloin.

Jussi: Ei ne häirinnyt virolaisia ollenkaan tasavertaisuuskonferenssin aikana. Virolaisilla oli hyvin tyyni ja luottavainen tunnelma.

Martti: He sanoivat että nyt vihdoinkin saamme laulaa sellaisia lauluja kun me itse haluamme. Vein kirjoja Viron homoille ja lesboille Ajaloo Instituuttiin, mistä Teet Veispak ne nouti.

Jussi: Mehän menimme suomalaisessa ryhmässä sinne. Siihen aikaan piti olla erillinen kulkulupa jos meni Tarttoon. Viisumissa piti näkyä että myös Tarttoon sai mennä. Ajaloo Instituutin tutkija Teet Veispak huitaisi kädellään, että kaikki autoon vaan! Niillä oli tuntumaa, etteivät neuvostoliittolaiset enää välittäneet.

"Ne oli kutsunut KGB:n agentit, kun ne yleensäkin kävi näissä tilaisuuksissa"
Olli: Konferenssin yhteydessä oli sellainen illanvietto. Ne oli kutsunut KGB:n agentit, kun ne yleensäkin kävi näissä tilaisuuksissa. Ne teki sen julkisesti. Ne sanoi että tervetuloa KGB:n edustaja. Kaikki kääntyi katsomaan. Se oli liikuttavaa kun siellä Ajaloo Instituutissa oli päteviä tietokoneihmisiä, jotka osasivat tehdä tietokoneohjelmia, mutta joilla ei ollut penniäkään rahaa. Heillä ei ollut varaa osaa isoja amerikkalaisia tilasto-ohjelmia tai kirjallisuutta.

Meillä oli varsinainen merisilta Helsingin valtsikan kirjastosta Tallinnan Ajaloo Instituuttiin. Olin silloin valtiotieteellisen tiedekunnan kirjastossa töissä. Me kuljetimme kymmeniä kirjoja lainaksi. Sosiologian professori Martti Grönfors pisti pystyyn varainkeräyksen, että kerättiin varaa konferenssin tuotantoa esittelevää kirjaa varten.

Tallinnalaiset olivat myös päteviä ohjelmoitsijoita ja tekivät perusohjelmointikielillä ne tilastolliseen analyysiin tarvittavat ohjelmat, jotka suomalaiset kollegat saivat isoina helppokäyttöisinä, mutta kalliina tilasto-ohjelmina. Mutta heillä ei ollut varaa ostaa edes tietokoneen printterin hiilinauhaa tai paperia.

"Se oli murrosaikaa ja pioneerityötä"
Minä vein lahden yli niitä Martin lahjoittamia hiilinauhoja ja paperia. Se oli murrosaikaa ja pioneerityötä. Nekin kerättiin moduliperiaatteella Martti Grönforsin valvonnassa. Setalaiset osallistuivat rahankeräykseen sisarkansalle sen itsenäistyessä.

Jussi: Tarton yliopistossa pidettiin luentoa sitten. Aika vähän paikallisia kuulijoita oli uskaltautunut paikalle niin pienessä kaupungissa . Ennen tätä luentoa seurasin erästä vanhempaa miestä Pietarista, jonkun homoryhmän vetäjää. Minä katsoin, että siinä kateederilla oli - ei Neuvostoliiton - vaan Viron lippuja. Tämä venäläinen mies tarttui lippuun ja sitä oli kaunis katsoa kun se pani kämmentensä väliin sen lipun ja silitti ja lämmitti ja suoristi. Siinä oli jotain sille ajalle tyypillistä tunnelmaa, että jotain muutosta on tapahtumassa.

Olli: Minä vähävaraisena tutkijana tein oman osuuteni salakuljettamalla tieteellistä tietoa entiseen Neuvostoliittoon ja vapautuvaan Viroon. Viedessäni Martti Kaipiaisen ja muiden lahjoitukset Tallinnaan, pidin siellä luennon uusimmista kvalitatiivista tietokoneavusteisista tutkimusmenetelmistä

Samassa kuussa oli Moskovassa muutosta ilmassa ja kävin siellä pitämässä luennon, jossa kritisoin neuvostoliittolaisessa reaalisosialismissa tapahtuvaa homojen ja lesbojen syrjintää.

Martti: Tämän aika oli ensimmäisiä kertoja kun Viron lippua sai näyttää. Se oli vasta äskettäin saatu vetää Toompean mäen torniin, joka on virolaisille isänmaallisuuden ja vapauden symboli. Minulle laulujuhlamatka 30.6.1990 oli ensimmäinen matkani Viroon. Silloin siellä ei näkynyt yhtään Neuvostoliiton lippua. Kaikki oli Viron lippuja.

FinnQueer 2001

Olli: Nyt FinnQueer alkaa nyt olla hyvässä kunnossa. Tekninen laitteisto on ajan tasalla. Meillä on viimeistä huutoa olevaa verkkoteknologia. Voimme välittää internetin kautta reaaliajassa toiselle puolella maapalloa tekstiä, värikuvia, ääntä ja videokuvaa Suomen tilanteesta.

Alkuvuodesta 2002 lukijat voivat tulostaa FinnQueerin PDF-palvelun kautta tieteellisiä artikkeleita ja kirjallisuutta työpöydälleen.

Olli Sinä, Martti, rahoitit FinnQueerin alkuvaiheen laitehankinnat yhdessä SETA-säätiön kanssa mm. lahjoittamalla toimituskunnan käyttöön digitaalikameran. Näin osallistuit jälleen ratkaisevalla tavalla yhden tasavertaisuusprojektin alkuvaiheen toiminnan rahoittamiseen.

Kirjasi on upea dokumentti uranuurtajan työstä. Paljonko täytät vuosia?

Martti: Täytin äskettäin 78 vuotta. Nyt kun kirjani saa aivan uuden jakelukanavan, lähetän vielä kirjaan painettavaksi Anna-Liisasta ja minusta otettuja värikuvia sekä FinnQueerin kautta lähetettäväksi videonauhaa julkisista esiintymisistäni.

Haluan lisätä muistelmiini vielä myös sen, miten koen syksyllä 2001 eduskuntaan tulevan parisuhdelain säätämisestä käytävän taistelun. Nykytekniikka on mielenkiintoista.

Meillä Ilomantsissa ei ole uusinta verkkotekniikkaa kotona, mutta voin katsoa tyttäreni Maaritin luona FinnQueerista videokuvaa itsestäni ja kokeilla miltä tuntuu tulostaa omaelämäkertani kirjaksi muutamassa minuutissa.

* * *

Lähetä palautetta tästä artikkelista

Haastattelussa mainitut teokset

1. Sievers, Kai ja Stålström, Olli (toim.) (1984) Rakkauden monet kasvot, Espoo Weilin & Göös

2. Parikas, Udo and Veispak, Teet (editors) (1991) Tallinn: Institute of History (Ajaloo Instituut)

3. Verkkolehti FinnQueer (perustettu 1.1.2001).

4. Kaipiainen, Martti (1989) Jotakin ehkä tietäisin... Mukana homojen vapaustaistelussa

5. Kaipiainen, Martti (1976) "Totuus tekee vapaaksi". Helsinki: SETA-lehti 1/1976.

6. Kaipiainen, Martti (1975) "Tunnustuksia" (Pontus Wiknerin itsetunnustuskirjasta). Helsinki. SETA-lehti 3/1975, 15-16.