FINNQUEER 1.1.2001

Jussi Nissinen ja SETA Olli Stålström

Ensimmäiset henkilökohtaiset ajatukseni seksuaalisesta tasavertaisuudesta olivat osa henkilökohtaisen seksuaalisen tiedostamisen prosessia, joka lähti 1970-luvun alussa liikkeelle. Samoihin aikoihin oli vilkasta yhteiskunnallista keskustelua, mm. Marraskuun liike ja Yhdistys 9 jne, joissa tasavertaisuusasia nostettiin tietoisuuteen. Mä muistan miten se tuntui hyvältä kehitykseltä. Kunyritin hakea omaan seksuaaliseen suuntautumiseeni liittyvää elämäntapaaja ihmissuhteita, niin tutustuin kahteen osakulttuuriin alussa: toinen oli tämä puistokulttuuri ja toinen Psyken kellari.

(Tämä artikkeli julkaistiin alunperin 1.1.2001 FinnQueerin avajaishetkellä. Jussi Nissinen valittiin sittemmin SETA:n pääsihteeriksi, johon tehtävään hän astui 1.9.2002.

(Lisäys 1.7.2005: Jussi Nissinen luovutti SETA:n pääsihteerin viran Aija Salolle kesäkuussa 2005. Tänään Jussi Nissinen on Sexpon toiminnanjohtaja). ).

Jussi Nissinen

Ne oli kuitenkin aika irrallisia, jotenkin hyvin irrallaan muusta todellisuudesta. Siellä hämärässä klubissa kuitenkin saattoi ruveta keskustelemaan ihmisten kanssa. Puistokulttuurista mä muistan, ettämeitä oli Mäntymäellä muitakin nuoria ja me istuttiin ringissä siellä kalliolla ja juteltiin asioita. Me visioitiin, millaista voisi olla tulevaisuudessa. Esimerkiksi homokapakasta, jossa voisi olla terassi. Tämä oli 70-luvun alkua (naurua). Tätä tapahtui siinä parisen vuotta ennen SETA:n perustamista noin vuosina 1971-1972.

Mä olin itse kaksikymppinen ja mukana oli miehiä 18:sta 25:een. Niihin aikoihin mä rupesin myös käymään Psyken kellarissa. Aluksi ne käynnit oli ihan satunnaisia. Mä rupesin viihtymään siellä kun mä tutustuin Martin Schreckiin. Hän oli asunut Tanskassa ja hän puhui raikkaammista tuulista joita oli Tanskassa ja Hollannissa. Se tuntuiniin hyvältä ja omia ajatuksia vastaavalta ja tällaisia Yhdistys 9:n perinteitä.

Tilanne oli aika ristiriitainen kun siihen aikaan opiskelin valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Sosiologia oli homoseksuaalisuuden integraatioajatusta ajatellen hyvä aine. Opiskelijaliike meni kuitenkin hyvin vasemmalle ja se oli niin vahvasti jo politisoitunut ja sitoutunut neuvostojärjestelmään ja niin vahvasti Marxin Pääoman tutkimukseen, että ihmistason kysymykset olivat hyvin alas painettuja ja taistolaisessa liikkeessä toimivat homot olivat äärimmäisen varovaisia. Se on ollut minulle hyvin ahdistava ristiriita. Minulla on vasemmistolainen tausta ja identiteetti ja sitten tässä uudessa opiskelijaliikkeessä joutuu niin kuin äänettömäksi.

"Me visioitiin, millaista voisi olla tulevaisuudessa. Esimerkiksi homokapakasta, jossa voisi olla terassi"

Mun avoimuuteni niihin aikoihin yksityiselämässä oli, että olin perheensisällä olin ottanut asian puheeksi. Lähiympäristössä oli avoin niin,että mulla oli esim. 96-lehti esillä pöydällä, vaikka se lehti olisellainen, että harvaa numeroa kehtasi pitää esillä. Siellä oli erittäin hyviä Veli Hyvärisen artikkeleita. Sitten omassa kaveripiirissä oli enemmän esillä. Työpaikalla yliopiston kirjastossa Domuksessa mä en sitä salannut, mutta en tuonut myöskään aktiivisesti esille. Vasta sitten kun SETA perustettiin, tulin myös työpaikalla näkyviin. Omalla kohdallani keskeisiä henkilöitä on ollut Martin Schreck, Jukka Miettinen ja Vesa Tapio Valo. Siinä syntyi sitten voisko sanoa oppositioporukkaa Psyken sisään.

Se ei ollut mitenkään poliittisesti suuntautunut, vaikka siellä oli vasemmalle kallellaan olevia ihmisiäkin. Siinä oli vasemmistoon kriittisestikin suhtautuvia ihmisiä, jotka kuitenkin toimivat esim. kulttuurialalla ja sieltä käsin heillä oli laajempi suhtautuminen ihmisen seksuaalisuuteen osana kulttuuria. Osa toimi ehkä tällaisesta vasemmistolaisesta näkökulmasta kulttuurin kontekstista, kirjallisuuden, teatterin, musiikin puolelta. Yhdistävä tekijä oli että ei riitä mahdollisuus luoda parisuhteita, ei riitä vain mahdollisuus toteuttaa seksuaalisuutta, vaan ihmisellä tulee olla riittävän arvokas paikka tässä yhteiskunnassa ja hyvä itsetunto.

Tasavertaisuus sanana ja periaatteena oli jo silloin esillä, se ettei meissä ole mitään häpeämistä ja ongelma on ympäristön asenteissa, eikä meidän suuntautumisessa. Työskentelyn täytyy suuntautua nimenomaan yhteiskunnan suuntaan. Vähän samaan tapaan kuin Marraskuun liikkeessä tai Yhdistys 9:ssä, luoda tasavertaiset mahdollisuudet. Se tasavertaisuuden käsite on tullut näiden liikkeiden mukana. Se oli jo ilmassa. ja sitten suomalaisissa kulttuuripiireissä oli oma viitekehyksensä, joka ei ollut välittömästi sidoksissa homoliikkeeseen. Yksi linkki kulttuuriin oli Jukka Miettinen, joka omassa toiminnassaan ja käyttäytymisessään oli hyvin vapaa ja hänellä oli oma piiri. Hän oli mukana sellaisessa joukossa, josta tuli tällä hetkellä merkittäviä kulttuuripolitiikan vaikuttajia, joilla oli aika dynaaminen näkemys ihmisen seksuaalisesta suuntautumisesta hyvin monimuotoisena. Se oli tukevaa taustajoukkoa SETA:n toiminnalle.

Taustajoukoissa oli myös SKDL:n silloinen pääsihteeri Jorma Hentilä joka aktiivisesti seurasi Setan perustamisen johtavaa prosessia koko ajan. SETA:n perustaneet naiset ja miehet vastustivat vahvasti sitä, että Psyke ylläpiti erilliskulttuuria ja tyytyi vain siihen että homoseksuaalisuuden kriminalisointi poistettiin. Sen ulospäin näkyvä toiminta oli suppeaa ja sitä määritteli tällainen harmaa eminenssi, jota nimitettiin HP:ksi, joka ilmeisesti ei ollut millään tavalla Psyken virallisissa elimissä, mutta hiljensi suhteittensa kautta avoimen toiminnan. Hänen kanssaan Veli-Pekka Hämäläinen sitten joutui aika voimakkaasti törmäyskurssille.

Protestiporukka Psyken sisällä alkoi vähitellen verkostoitua ja keskeinen kutoja oli Martin Schreck. Välillä lueskeltiin vanhoja 96-lehtiä ja poimittiin niitä tyyppejä, jotka olivat kirjoittaneet radikaaleja artikkeleita. Sosiaalisena ja tarmokkaana ihmisenä Martin loi kontakteja ja houkutteli avoimuutta ja yhteiskunnallista toimintaa kaipaavia ihmisiä perustamaan uutta liikettä SETA:n perustava kokous oli 29.5.1974. Jukka Miettisen kotona Bulevardi 15:ssä. Mä muistan kun nimeä mietittiin niin RFSL:n nimi (Riksförbundet för Sexuellt Likaberättigande = tasavertaisuus) oli yksi vertauskohde. Sen koettiin vastaavan meidän omia pyrkimyksiä.

Perustavassa kokouksessa oli 14 ihmistä, Ne oli kaikki miehiä vaikka SETA:n toimintaan tuli heti alussa aktiivisia naisia, Pirjo Kivistö, Leena Tamminen, Marita Kuokkanen ja Mimma Tuominen. Perustajajäsenissä oli ihmisiä kulttuurisektorilta, Jukka Miettinen ja Vesa Tapio Valo joka opiskeli kirjallisuustiedettä, Kimmo Kahra joka oli vielä lukiossa. Sitten oli Martin Schreck, Seppo Kivistö ja Reijo Härkönen, toimittaja. Ensimmäisessä hallituksessa Veli-Pekka oli sen puheenjohtaja.

Jo silloin näkyi, että tämä on sellainen väliaikaishallitus, jonka tehtävä on lähinnä huolehtia, että yhdistys tulee rekisteröidyksi ja että toiminta käynnistyisi ja syksyllä tehtäisiin periaateohjelma ja käynnistettäisiin varsinainen toiminta. Mutta SETA:n toiminta tuli pakosta julkisuuteen paljon nopeammin kuin oli osattu kuvitellakaan. Seppo Kivistö Vanhan kirkon seurakunnan työntekijänä sai potkut, kun hänen esimiehensä sai tietää Sepon vielä salaaman homouden. Kirkkoherra erotti nuorisotyöntekijän ja siksi pyrittiin ensin vaikuttamaan kirkkoherraan, mutta se ei johtanut mihinkään tuloksiin.

Piti ryhtyä julkiseen vaikuttamiseen, järjestämään mielenosoitusta. Harrastettiin liisteripolitiikkaa. Öisin kuljettiin kaduilla ja liimattiin julisteita, mielenosoituksesta kertovia julisteita. Siinä oli keskeinen teema, että homoseksuaalisuus ei saa olla työsyrjinnän peruste. Se oli tällä kertaa erityisesti suunnattu Suomen kirkolle. Heinäkuussa 1974 pidettiin sitten Suomen ensimmäinen lesbojen ja homojen järjestämä mielenosoitus Helsingin Vanhan kirkon puistossa.

Siinä oli kolmen lajin osallistujia. Ydinjoukko oli sellaisia, jotka kantoivat plakaattia. Niitä oli, veikkaisin, 10 tai 20. Ne oli rivimuodostelmassa harvakseltaan. Sitten heidän takanaan oli joukko ihmisiä, jotka ilmeisesti olivat tukijoita. Ja sitten katsomon puolella, siinä Vanhan kirkon puistossa, siihen kerääntyi pikku hiljaa enemmän ihmisiä, joiden joukossa oli varmasti sekä tukijoita että ihan ulkopuolisia katselijoita ja SETA:n edustajat pitivät siellä protestipuheita. SETA pääsi heti tiedotusvälineisiin. Lehdistö oli niin hyvin informoitu mielenosoituksesta. Siinä oli järjestäjinä kaikkein aktiivisimpina juuri Veli-Pekka ja Martin, jotka hoitivat mm. Ilta-Sanomat.

Siellä oli tuttu toimittaja, joka teki ihan hyviä juttuja meistä. Sitten kun SETA oli perustettu, niin pian sen jälkeen mm. Anna-lehti teki ison jutun SETA:sta. Siinä oli Veli-Pekka ja minä omilla nimillämme ja kasvoillamme. Siitä tuli hyvää palautetta.. SETA:n alkuvaiheen iskusanat, "integraatio" ja "konfrontaatio" ovat tulleet hollantilaisen homoliikkeen perinnöstä. Ne ehkä toi Veli-Pekka Hämäläinen, joka oli yksi ideologinen moottori.

Hänellä oli ollut paljon kontakteja Hollantiin, muun muassa Hollannin tasavertaisuusliikkeen COC:n pitkäaikaiseen puheenjohtaja Benno Premselaan, joka oli käynyt Suomessa puhumassa näistä teemoista. Hän muistutti siitä ongelmasta, että esim. juutalaiset olivat ennen olleet liian yksin natsihallintoa vastaan. Sillä tavalla ollaan haavoittuvia eikä se problematiikka tule käsitellyksi yhteiskunnassa. On luotava yhteistyösuhteita kaikille tahoille samalla puolustaen omia oikeuksiaan näkyvästi. Mun käsittääkseni tämä SETA:n ideologia tuli paljon voimakkaammin eurooppalaisesta perinnöstä kuin amerikkalaisesta. Amerikasta tuli kyllä sellaista emotionaalista toimintaa: mennään ulos ja tullaan näkyviin.

Mutta sitten on tämä ideologia, mitä sillä ulostulemisella halutaan viestittää, se on tullut hyvin pitkälti juuri Hollannista. Sen takia esimerkiksi luulen, että SETA suhtautui kaupallisuuteen kriittisemmin kuin esim. amerikkalaiset. Esimerkiksi juuri siinä, että minkälaisia yhteistyötahoja hankitaan. Kaupallisuus ja populistisuus on vähän eri asioita. Mutta se alkuvaiheen skisma syntyi siitä, että lähdetäänkö mukaan tällaisiin kaupallisella pohjalla toimiviin porno- ja seksilehtiin ainakaan virallisesti. Meidän mukaan piti pyrkiä vaikuttamaan päättäjiin ja valitsemaan tiedotusvälineet sen mukaan. Pyrittiin toimimaan asiallisen tiedottamisen tasolla. Se oli ainakin yksi periaate.

Toki sitten kaupallisuus tuli myöhemmin osaksi toimintaa, koska piti rahoittaa toimintaa ravintolailtojen järjestämisellä. Siinä nähtiin myös, että SETA:lla oli tarjota sosiaalista kontekstia. Siinä jouduttiin tasapainoilemaan sen kanssa, että missä määrin tarjotaan homo- ja biseksuaalisille ihmisille kokoontumismahdollisuuksia ja missä määrin pyritään vaikuttamaan yhteiskuntaan. SETA oli alussa kovin pieni. Siinä meni ehkä vuosi, kaksi ennen kuin alettiin järjestää tansseja. SETA:n toiminnan alkuvaiheessa oli opintopiirejä ja seminaareja ja tän tyyppistä toimintaa enemmän. Pian saatiin osa-aikainen sosiaalisihteeri, noin vuonna 1975.

SETA:n alkuvaiheen rahoitus oli hyvin mielenkiintoinen, silloin kerättiin moduuleja. Tämä tarkoitti että ihmiset sitoutui maksamaan tietyn määrän kuukaudessa SETA:n ja sosiaalisihteerin ylläpitämiseen. Se moduuli oli jotain satasen verran. Ja niitä sitten sitouduttiin maksamaan niin ja niin monta kappaletta per kuukausi. Mutta ongelmana oli se, että suurin osa jäsenistä oli opiskelijoita. Mä luulen, että SETA:n kannalta hirveen tärkeää oli tää opintopiiritoiminta. Siinä käytiin syvällistä keskustelua ja sinnehän tuotiin kaikenlaisia ulkopuolisia ihmisiä mukaan keskustelemaan. Se oli myös tällainen kohtaamispaikka. Se oli yhteiskuntadiskurssia kehittävä. ja hyvin intensiivinen tapahtuma..

Siellä oli Asser Stenbäckiä ja Martti Lindqvistiä myöten porukkaa sekä SETA:sta että laajemmin yhteiskunnasta. SETA:n linjanvalinnoista oli kaikenlaista keskustelua. Esimerkiksi homomiehiltä tuli sellaista kritiikkiä, että se oli liian tällaista korkealentoista, yhteiskuntaa syleilevää toimintaa, joka ei ikään kuin kohdannut homojen arkea riittävässä määrin. Toisaalta tuli sellaista palautetta, että se linja oli hyvin perusteltua siinä mielessä, että se pyrki herättämään keskustelua eduskunnassa, lääkintöhallituksessa ja näissä paikoissa, joissa ihmisten elämänolosuhteista päätetään. Lesbot kokivat itsensä usein miesten jyräämiksi ja perustivat rinnakkaistoimintaa. Silti SETA:ssa ovat naiset ja miehet toimineet yhdessä alusta saakka. Syksyllä 1974 mä aloin jäädä takavasemmalle.

Mä tulin uudestaan vasta 1983. Olin kymmenisen vuotta poissa. Oli helppoa olla poissa kun siellä oli niin aktiivista porukkaa ja se lähti niin sujuvasti liikkeelle. Olihan siinä välillä kaikenlaisia notkahduksia. Mutta se miksi mä tulin takaisin mukaan oli se tämä aids-kriisi. Tai oikeastaan mä tulin jo vähän sitä ennen siinä mielessä, että kun oli mahdollisuus saada uusi vaikutusvaltainen puheenjohtaja Jorma Hentilästä ja piti olla omalta osaltaan varmistamassa sitä. Mä jouduin itse hallitukseen saman tien.

Niihin aikoihin oli jo alkanut aids-kriisi. Sen takia oltiin oltu kontakteissa ja minusta tuli SETA:n terveysryhmän puheenjohtaja. Sen tehtävänä oli varmistaa toisaalta, että SETA:n piirissä tiedotetaan voimakkaasti, mutta mikä kaatui vielä pahemmin syliin oli se, että viranomaisiin päin piti ottaa kontaktia ja vaikuttaa yhteiskunnan puolella siihen, että kun infektio tulee aikanaan Suomeen niin pitäisi olla asianmukaiset valmiudet hoitaa potilaita ja olla ennaltaehkäisyssä mukana.

Tätä hommaa oli aloiteltu jo 1982 Olli Stålströmin johdolla. Minä tulin sitten terveysryhmään. Minun tehtäväkseni tuli sitten pitää lääkintöhallitukseen yhteyttä 1983-1985, varmasti kymmeniä tunteja tein asennemuokkaustyötä lääkintöhallituksessa. Ei se ihan hukkaan valunut, mutta kyllä se vaati sinnikkyyttä. SETA:lle oli tullut hirveät paineet siitä, että pitää homoihin kohdistuva julkisuus asiallisena. Uhkatekijöitä oli toisaalta skandaalilehdistö ja toisaalta hurahtaneet lääkärit, joilla oli oman edun tavoittelua mukana toiminnassaan.

Osa oli taas vain niin innoissaan. Mä luulin, että kysymys oli siitä, että missä kontekstissa tämä problematiikka määritellään. Lääketieteen kontekstissa vai sitten laajemmissa yhteiskunnallisissa konteksteissa. Lääkärit pyrkivät sen aluksi monopolisoimaan itselleen. Ensimmäinen hiviin liittyvä valtakunnallinen työryhmä oli täysin lääkärivetoinen. Ensinnäkin se, että laajempi työryhmä perustettiin oli ainakin osittain SETA:n työn tulosta. Sitä työtä oli tehty jo 1983 syksystä lähtien. Sitten tuli 1984 tämä lääkärivetoinen ryhmän, joka jätti raporttinsa kai joulukuussa 1984. Sen jälkeen sitten tammi-helmikuussa tuli tämä laajempi työryhmä. Kun oli käyty ministerin luona ja useamman kerran pääjohtaja Ruokolan luona vaatimassa sitä.

Siihen tuli mukaan sitten Kansanterveyslaitokselta, Veripalvelusta, SETA:sta ja SEPOKE:sta Puheenjohtajana oli Pertti Weckström lääkintöhallituksesta ja se kokoontui noin parin kuukauden välein. Siellä käytiin kovaa keskustelua siitä, millaiseksi se tartuntaluokitellaan: yleisvaaralliseksi tai ns. ilmoitettavaksi. Sitten siinä keskusteltiin testausmahdollisuuksien järjestämisestä nimettömänä. Sitä kautta saatiin järjestymään nämä anonyymit testit tukikeskuksiin. Siinä oli Kansanterveyslaitoksella merkittävä rooli.

SETA:n ja Kansanterveyslaitoksen yhteistyö oli hyvin tärkeää. Heidän puoleltaan aloitteen tekijöinä olivat Jussi Huttunen ja Kimmo Aho. Tämä yhteistyö johti siihen, että voitiin järjestää näitä anonyymejä testejä niin että ne voidaan toimittaa Kansanterveyslaitokselle. Se loi oikeastaan konkreettisen perustan tukikeskuksen perustamiselle, sehän käynnistyi sitten syksyllä 1986. Mä tulin vuonna 1986 SETA:n sosiaalisihteeriksi silloin kun tukikeskus oli perustettu. idea oli varsi tuttu: yhteiskuntaan tiedottaminen ja vaikuttaminen. Siihen mennessä oli tapahtunut se, että homoseksuaalisuus oli poistettu sairausluokituksesta. Kuitenkin sen asian merkitys oli pitkälle keskustelematta sosiaali- ja terveyssektorilla. Sitä keskustelua pyrin virittämään ja ylläpitämään (ks. FinnQueerin artikkeli aids-tukikeskuksen perustamisesta).

Minulla on sellainen mielikuva, että lainsäädäntösektorilla ei ollut hirveän paljon tapahtunut, oli kyllä seksuaalirikoslain kokonaisuudistus tulossa 1990-luvun lopulla ja siitä ensimmäiset merkit olivat sentyyppisiä, että homoseksuaalisuuden erityisasema poistuu siinä kokonaisuudessaan. Se vain edistyi hitaasti, sehän hyväksyttiin vasta vuonna 1999. SETA:ssa vedin keskusteluiltoja ja opintopiirejä. Jonkinlaista keskusteluperinnettä yritin pitää yllä. ja kansanedustajaehdokkailta kysyttiin kantoja. Sillä tavalla toimin aika pitkälle samalla tavalla kuin SETA:n alkuaikoina.

Mä veikkaan, että harvassa maassa itse asiassa homo- ja lesbojärjestöillä on sellainen selkeä ja korkea imago, vaikka tietysti kritiikkiäkin tulee

Olin ollut toiminnassa mukana oman työn ohessa, avustanut siellä ja omaan sosiaalisen verkostoon kuuluu positiivisia ihmisiä. Sitten kun Positiivi-yhdistystä oltiin perustamassa, sillä hetkellä ei löytynyt sellaista positiivista henkilöä, joka olisi ollut omassa elämässään niin vahvoilla, että olisi kestänyt siihen mahdollisesti liittyvän julkisuuden. Sen takia mun puoleen käännyttiin ja kysyttiin mahdollisuuksiani ryhtyä puheenjohtajaksi. Käytyäni neuvotteluja asiasta positiivisten ihmisten kanssa tulos oli se, että mä en niinkään mene määrittämään asioita, vaan olen enemmänkin koordinoija ja sitten julkisivu.

Positiivi-yhdistys perustettiin joskus vuoden 1990 paikkeilla. Se oli itselleni hyvä kausi, opin paljon uusia asioita. Aluksi oli sellainen ongelma, että se oli ikään kuin tukikeskuksen varjossa. Sitten se muuttui kun yhdistys sai omat tilat Kampista. Koko mun työssä mä olen lähinnä ollut koordinoija ja toteuttaja. SETA:n toiminnassa on kiva havaita se, miten vankka asema SETA:lla on, kun liikkuu muualla yhteiskunnassa. Mä veikkaan, että harvassa maassa itse asiassa homo- ja lesbojärjestöillä on sellainen selkeä ja korkea imago, vaikka tietysti kritiikkiäkin tulee. SETA:a kuunnellaan silloin kun tehdään yhteiskunnallisia päätöksiä."

Lähetä palautetta tästä artikkelista