FINNQUEER 20.2.2009

Elina Haavio-Mannila Setasta: "Te olitte niin kivoja" Anssi Pirttijärvi

Setan alkuvuosien historiasta poliittisen historian opinnäytettä valmistellessani tapasin sosiologian emeritaprofessori Elina Haavio-Mannilan 16.9.2008 ja kysyi tämän näkemyksiä ja omia kokemuksia Setan toiminnasta. Graduni tutkimuskysymyksenä on suomalaisen seksuaalisen vapautusliikkeen varhaisvaiheen poliittiset jännitteet vapautusliikkeiden sisällä, suhteet poliittisiin puolueisiin ja muihin liikkeisiin sekä naisten ja miesten keskinäiset suhteet liikkeen toiminnassa.

Elina Haavio-Mannila työhuoneessaan tammikuussa 2009

Tutkimuskysymykseeni kuului myös suhtautuminen homouden/lesbouden sairausleimaan, joka oli Suomessa voimassa vuoteen 1981 saakka, johon graduni ulottuu ajallisesti. Sosiologian professori Elina Haavio-Mannila on tutkinut mm. naisten ja miesten tasavertaisuutta yhteiskunnassa, mielenterveyden sosiaalisia ulottuvuuksia. Haavio-Mannila on tehnyt uraauurtavaa seksuaalitutkimusta Suomessa ja hän oli mukana ensimmäisen perusteoksen Rakkauden monet kasvot (1984) toimitustyössä ja siihen liittyvän suuren elämäntapatutkimuksen ohjaajana.

Elina Haavio-Mannila oli silloin Suomen mielenterveysseuran hallituksessa. Hän kehui silloista toiminnanjohtajaa Irja Rantasta ja psykiatri Toivo Pihkasta "hyvin edistyksellisiksi" ihmisiksi, jonka takia hän oli itse tullut mukaan toimintaan.

* * *

Emeritaprofessori Haavio-Mannila aloitti kertomalla miten hän tuli ensimmäisen kerran tekemisiin Setan aktivistin kanssa Suomen mielenterveysseuran järjestämässä "mentaalidiskossa" vuonna 1977.

- Olin tehnyt tutkimusta siirtolaisten mielenterveysongelmista ja sitä kautta tulin Mielenterveysseuraan. Todella hyvän ruotsalaisen tutkijan Kerstin Steniuksen kanssa istuimme viikkokausia mielisairaalan kellarissa ja luimme potilaskertomuksia. Viikkokaudet koodattiin näitä Ruotsiin muuttaneita siirtolaisia ja sitä miten he sairastuivat aika nopeastikin muuton jälkeen. Oikeastaan siksi tulin Mielenterveysseuran hallitukseen. Irja Rantanen ja Toivo Pihkanen vetivät näitä mielenterveysprojekteja ja Pirkko Lahti antoi mahtavaa tukea myöhemmin. Siirtolaisten ongelmat olivat enemmän depressiivisyyttä kuin skitsofreniaa. On ymmärrettävää, että kun siirtolaiset eivät ymmärtäneet mitä ihmiset puhuivat uudessa kotimaassa, heistä tuli hieman vainoharhaisia.

Seksuaalitutkimus lähti siitä, kun Antti Eskola arvosteli teosta Suomalainen nainen ja mies (1968) siitä, että siinä oli nuket vaatteet päällä.

Haavio-Mannila kertoi myös varhaisesta urastaan sosiologina ja naisasialiikkeen uranuurtajana.

- Minä muistan kokouksia jo 1960-luvulta, joissa olivat mukana mm. Klaus Mäkelä ja Heikki Sarmaja. Ne edelsivät Setan perustamista ja sitten myös Sexpoa, joka oli vanhempi. Koko 1970-luvun alku oli tällaista "yhden asian liikkeiden" kukoistusaikaa ja toimin lähinnä naisasiaa ajavassa Yhdistys 9:ssä Toimin myös Sexpossa monenlaisissa hallituksissa ja työryhmissä. Setassa en varsinaisesti ollut, mutta "hengailin" samoissa ryhmissä. Seurasin amerikkalaista seksuaalitutkimusta Kinsey-instituutin kautta, josta tunsin läheisesti sosiologi Martin S. Weinbergin. Lähinnä olin mukana sukupuolten tasa-arvoliikkeessä, koska tein sitä sukupuoliroolitutkimusta.

Naistutkimuksesta Haavio-Mannila alkoi siirtyä sukupuolten suhteita ja seksuaalisuutta koskevaan tutkimukseen 1970-luvun alkaessa.

- Seksuaalitutkimus lähti siitä, kun Antti Eskola arvosteli teosta Suomalainen nainen ja mies (1968) siitä, että siinä oli nuket vaatteet päällä. Minulla oli muutama seksikysymys niissä lomakkeissa ja aloin tutkia niitä. Se oli Klaus Mäkelän ja Antti Eskolan ansiota. Myös Ilkka Taipale innosti ja veti ihmisiä mukaan

Elina Haavio-Mannila seurasi Setan alkuvuosia ja kävi vierailemassa joissakin tilaisuuksissa. Hän kertoi organisoitumisen ongelmista ennen internet-aikaa.

- Parhaiten minulle ovat jääneet mieleen Setan keskustelutilaisuudet. Muistan erityisesti Kersti Juvan reippaan esiintymisen. Ihmettelen miten kutsut näihin tilaisuuksiin saatiin perille kun ei ollut tietokoneita. Gambrinissa oli tanssitilaisuuksia, jotka ovat erityisesti jääneet mieleeni. Tällainen sosiaalinen toiminta ja Seta-lehti olivat hyvin tärkeä asia. Lehdestä sai asiallista tietoa ja se on tullut minulle tähän päivään saakka. Kyllä minä aina sen katson, vaikka en enää arkistoi itselleni.

Haavio-Mannila piti Setan tasa-arvoista sukupuolipolitiikkaa malliesimerkkinä muiden 1970-luvun alun yhdistyksiin verrattuna. Hän muisti että Setan puheenjohtajista tasan puolet on ollut naisia järjestön jo alusta saakka omaksuman sukupuolipariteettiperiaatteen ansiosta.

Oli kiva nähdä, että teillä Setassa oli Yhdistys 9:n periaatteiden mukaisesti miehet ja naiset yhdessä.

- Monissa järjestöissä naiset suuttuivat kun heidät pantiin vain keittämään kahvia ja kun miehet johtivat. Siinä oli taistolaisuus erityisen huono naisten kannalta, mutta sitä alettiin kritikoida. Amerikassa radikaaliliikkeissä naiset saivat toissijaisia tehtäviä, mutta sitten perustettiin erityinen naisliike. Suomessa Yhdistys 9. Noin kolmasosa jäsenistä oli miehiä. Valitettavasti yhdistys jäi lyhytaikaiseksi kun katsottiin, että valtion tulee hoitaa tasa-arvoasiat. Samanaikaisesti esiintyneessä taistolaisessa liikkeessä oli vaikeaa. Siellä oli jokin sellainen "hamelähetys", jolla naisia houkuteltiin mukaan. Sitten heidät kuitenkin pantiin tekemään hanttihommia. Eeva Peltonen on kirjoittanut artikkeleita siitä. Se oli Neuvostoliiton mallin mukainen systeemi, jossa naiset saivat tehdä työt ja miehet johtaa. Seta tavallaan jatkoi sitä perinnettä, että naiset ja miehet tekevät yhteistyötä rinnakkain sekä homot ja heterot yhdessä Setan integraatioperiaatteen mukaisesti. Oli kiva nähdä, että teillä Setassa oli Yhdistys 9:n periaatteiden mukaisesti miehet ja naiset yhdessä. En ole kuullut, että naisia olisi kovasti alistettu Setassa. Mutta määrällisesti siellä oli vähän naisia. Aluksi muistan Setan diskosta miten oli jännää nähdä naisparin tanssivan hitaita. Mutta nythän se on yleistä. Muistan kerran kun Puolassa lattialle meni miespari, niin orkesteri lopetti soittamisen.

Kysyin miten eri puolueet suhtautuivat homouteen ja Setaan. Miksi näyttää siltä, että sosialidemokraatteja näyttää olleen paljon enemmän jäseninä kuin kansandemokraatteja tai oikeistolaisia Haavio-Mannilan analyysin mukaan:

- Minusta demarit olivat kaikkein suvaitsevimpia. Eivät kepulaiset tai kokoomuslaiset olleet näissä liikkeissä yleensäkään mukana. Kepulaiset saattoivat yleensä vastustaa, kuten myös kristilliset ja taistolaiset. Demarit vastustivat syrjintää, kannattivat päiväkoteja ja tuollaisia uudistuksia 1970-luvulla. Minä olin monissa valtion komiteoissa 1970-luvulta lähtien sosiologina, naisena tai jonkin alan edustajana. En ole koskaan ollut minkään puolueen jäsen. Demareille on tasavertaisuus ollut tärkeää. Työväenliikkeestä on peräisin se periaate, että työläisillä pitää olla samanlaiset mahdollisuudet. Demarien puolueohjelma on perinteisesti korostanut tasa-arvoa ja syrjinnän vastustamista. Se ei ole ollut mikään yläluokan liike. Sitten on ollut taiteilijoita, jotka ovat olleet radikaaleja mutta eivät demareita. Yhdysvalloissakin demokraattinen puolue suosii paljon enemmän homojen tasavertaisuutta kuin republikaanit.

Haavio-Mannila piti oikeudenkäyntiä naurettavana.

Elina Haavio-Mannila kertoi myös miten hän on joutunut vaikeuksiin vain sen takia, että hän on kirjoittanut seksuaalivähemmistöistä ja puolustanut niitä, vaikka ei itse kuulu niihin. Hän katsoi, että ahdasmielisellä, lakihenkisellä uskonnolla on tärkeä osa syrjinnässä. Haavio-Mannila kertoi usein käyttäneensä esimerkkinä Tampereen käräjäoikeuden istuntoa, johon hänet oli haastettu syyttäjän todistajaksi tapauksessa, jossa syyttäjä vaati sen väitöskirjan osittaista tuhoamista, jonka vastaväittäjänä hän oli itse ollut vuonna 1997. Väittelijää syytettiin solvauksesta hänen käytettyään termiä "asiantuntija" (lainausmerkeissä) eräästä psykoanalyyttisen tekstin kirjoittajasta. Haavio-Mannila kertoi miten häntä oli painostanut sekä syytteen nostanut psykoanalyytikko että pieni uskonnollinen ns. eheytysliike. Haavio-Mannila piti oikeudenkäyntiä naurettavana.

- On mieletöntä, että voidaan järjestää tuollainen kokopäiväruljanssi. Minua lähestyi ennen väitöstä muutama sellainen mormonin näköisen nuorehkon miehen lähetystö. Ne kai halusivat pitää sen sairausleiman, joka oli jo poistettu. Heillä ei ollut konkreettisia vaatimuksia, he vain antoivat sellaista informaatiota. Tuntui hassulta kun tuli kolme nuorta miestä puvussa ja solmiossa kun täällä Sosiologian laitoksella on muuten sellaista rupusakkia. Ari Puonti taisi olla yksi heistä. Minusta se oli sellaista lobbausta. Ei se ole akateemisten kriteerien mukaista, eivätkä he ole mitään tiedeihmisiä. Tapauksesta on tulossa vuoden 2009 aikana professori Mike Rossin artikkeli amerikkalaisen tiedelehteen, johon hän haastatteli minua ja Ilkka Niiniluotoa. Se on ollut jo pitkään valmiina ja julkaisujonossa.

Jotenkin minua ei vain pelottanut. Te olitte niin kivoja.

Elina Haavio-Mannila suhtautui hyväntahtoisesti naureskellen siihen miten häntäkin on homojen ja lesbojen puolustajana yritetty leimata.

- Tarja Halonenkin on joutunut ihan karmean kampanjan kohteeksi oltuaan Setan puheenjohtajana 1979-80. Tarjalla oli jo silloin niin kova ote, ettei hän välittänyt omasta maineestaan. Minullekin on joskus soitettu ja kysytty enkö tiedä, että Tarja Halonen on lesbo. Minä en ole pelännyt leimautumista. Olen kirjoittanut Seta-lehteenkin. Jotenkin minua ei vain pelottanut. Te olitte niin kivoja. Oli sellaista hauskaa ja vapaata ja kuitenkin ajatte hyvää asiaa. Minulla ei ole koskaan ollut ongelmia. Kerran on kysytty olenko lesbo. Se vähän loukkasi. Minulla on jatkuvasti ollut ystäviä Setasta: Kati Mustola, Jukka Lehtonen ja Kari Huotari. Yhteydenpitoni on tavallaan kuulunut tähän sukupuolirooliasiaan ja seksivallankumoukseen. Ei se ole minua vahingoittanut, olinhan minä naimisissa. Tunnen homomiehiä paljon enemmän kuin lesboja. Minulle tulee edelleen Kristiina-instituutin sähköpostia ja olin Antu Soraisen karonkassa. Pidän vapaasta tunnelmasta, kun olen itse kasvanut 50-luvulla, jolloin oltiin seipään nielleitä pellejä. En ole lesbo enkä varsinainen havainnoitsija, mutta viihdyin Setan vapaamielisessä ja epämuodollisessa ilmapiirissä. Silloin kun tehtiin Rakkauden monet kasvot -kirjaa, Martin Weinberg tuli Suomessa käymään. Hän halusi lähteä Dubrovnikiin mukanaan luennoltaan löytämä opiskelijatyttö. Meillä on tapana käydä siellä kaikenlaisissa jännissä paikoissa. Hän pyysi minua mukaansa nudistirannalle. Uskalsin lähteä mukaan vasta kun sain Setan aktivistin Olli Stålströmin mukaan makaamaan meidän välissämme.

Keskustelin vielä radikaalien liikkeiden sisäisistä ristiriidoista ja muutoksista siirryttäessä 1960-luvulta 1970-luvulle. Tarja Hautasen gradu Turun homohistoriasta kertoo tästä. Silloin oli tyypillistä, että rikkaammat ihmiset järjestivät kotonaan tapaamistilaisuuksia.

- Kaikkien puolueiden ja liikkeiden sisällä on sisäisiä ristiriitoja ja niissä käydään valtataisteluita. Monet puolueet ovat hajonneet. Myös naisasialiitto Unioni oli alussa yksi mutta sitten se jakautui. Kun on tarpeeksi ristiriitaa, järjestetään kummallekin osapuolelle oma järjestö. Näin kävi Psykellekin, josta Seta irtautui. Pokeriseurueeseemme kuuluu henkilö, joka on tehnyt tutkimuksen osallistuvan havainnoinnin keinoin 1960-luvun homojen puska- ja ravintolakulttuurista. Toimintakulttuurin muutosta kuvaa se, että 1960-luvulla harrastettiin vapaata kulttuuriradikalismia, joka politisoitui mutta myös valtiollistui kun valtio otti monet asiat hoitoonsa 1970-luvulla. Silloin tällaisten kansalaisliikkeiden merkitys pieneni huomattavasti

Kysyin vielä Haavio-Mannilalta oliko hän itse joutunut vaikeuksiin puolustaessaan tasavertaisuutta.

- Olen kyllä joutunut kärsimään siitä, että kannatin naisten työssäoloa. Siitä minua paheksuttiin. Kotirouvat suuttuivat. Yksi isäni sisaruksista otti minut puhutteluun aina kun oli sukujuhlia. Hänellä itsellään oli kaksi tutkintoa ja neljä lasta. Hän katsoi, että en tarpeeksi arvosta kotirouvana olemista. Abortista ja naisten työssäolosta sain nimettömiä kirjeitä, jotka olivat joskus aivan kamalia. Näiden seksitutkimusten aikana sain joskus vielä kamalampia, aivan sekopäisiä kirjeitä. Mutta homoseksuaalisuudesta en saanut postia kun en ollut sillä tavalla näkyvänä. Homojen osuutta väestöstä koskevista prosenteista jouduin kyllä kritiikin kohteeksi, mutta se ei ollut henkilökohtaista.

Kysyin lopuksi Elina Haavio-Mannilan näkemystä viimeksi kuluneen 35 vuoden ajalta, jolloin Seta on toiminut. Onko saavutettu hyviä ja pysyviä tuloksia?

- Kyllä minun mielestäni. Seksuaalinen tasavertaisuus on taattu perustuslaissa vuonna 1995. Setasta on tullut itse asiassa valtiollinen organisaatio. On saavutettu oikeus rekisteröityyn parisuhteeseen. Jopa kirkon sisällä alkaa tapahtua kehitystä, josta on osoituksena tämä Liisa Tuovisen tapaus.