FINNQUEER 27.12.2013

Eheytysliike: Jumala palaa psykologiseen teoriaan Olli Stålström

Huolimatta psykiatriassa tapahtuneesta edistyksestä toisaalla, myös psykoanalyytikkojen Bieber ja Socarides aloittama kampanja sairausleiman palauttamiseksi jatkuu ja on saanut uusia muotoja. Yhdysvalloissa on vuonna 1992 perustettu psykoanalyytikkojen Charles Socaridesin, Joseph Nicolosin ja Irving Bieberin lesken Toby Bieberin johtama psykoanalyytikkorintama NARTH (National Association for the Research and Therapy of Homosexuality), joka yhdessä kristillisten tutkimuslaitosten ja konservatiivisia perhearvoja kannattavien instituutioiden kanssa (esim. Paul Cameronin Family Research Institute) vastustaa homoseksuaalisuuden esittämistä normaali-ilmiönä sekä homoseksuaalien juridista tasavertaisuutta, mm. virallistettuja parisuhteita ja homoseksuaalien syrjinnän kieltävää lakia. Tämä liike pyrkii homoseksuaalisuuden määrittelyyn uudelleen häiriöksi tai "rikkinäisyydeksi", josta tulee "eheyttää".

Nimi "eheytysterapia" tulee psykoanalyytikko Joseph Nicolosin (1991) teoksesta Reparative therapy of male homosexuality, jossa tämä toistaa Berglerin, Bieberin ja Socaridesin ajatukset homoseksuaaleista häiriintyneinä ja kyvyttöminä ihmissuhteisiin henkisen vammautumisensa takia. NARTH:in ideologiaa tukevan Paul Cameronin tutkimusinstituutin ajatuksia Suomeen on tuomassa teologi Förars (1996), joka propagoi päivälehdistössä maksettuna "asiantuntijana" kuvaa homoseksuaaleista vaarallisina, lastenraiskaajina ja murhaajina sekä niin onnettomuuksien, sairauksien ja itsemurhien runtelemina, että he kuolevat ennen keski-ikää.

Paul Cameronin propagandakampanjan mielenkiintoisimpia väitteitä on, että Freud olisi ollut homoseksuaali, joka kuitenkin itse tajusi olevansa sairas ja siksi teki psykoanalyyttisen teoriansa. Homoseksuaaleihin kohdistamansa vihanlietsonnan ja tulosten vääristämisen vuoksi Paul Cameron on erotettu Yhdysvaltain psykologiyhdistyksestä. (Haastattelu, Douglas Haldeman / American Psychological Association, 18.7.1996).

Yhdysvalloissa eheytysliikkeet ryhmittyvät uskonnollisen äärioikeiston ympärille (Bull and Gallagher 1996). Tammikuussa 1997 uskonnollisen oikeiston tutkimusinstituutti Family Research Council julkaisi varoituksen sen johdosta, että marxistit ja muut Yhdysvaltoja vihaavat tahot ovat aloittaneet kaksitahoisen hyökkäyksen homoseksuaalien ja feministien johdolla yhteiskunnan moraalisten perusteiden nakertamiseksi, aloittaen Yhdysvaltain armeijasta ja oikeuslaitoksesta. (Washington Watch, January 3, 1997). Taustalla on se, että presidentti Clintonin toimenpiteiden johdosta homojen avoin syrjintä Yhdysvaltain armeijassa on vähentynyt.

Psykoanalyytikkorintamaan NARTH:iin ja Paul Cameronin tutkimuslaitokseen tukeutuen sairausleiman poistamista ja yhteiskunnallista tasavertaisuutta ovat myös nousseet vastustamaan parannusta haluavien uskonnollisten homoseksuaalien järjestöjen verkko tukijoineen, eheytysliikkeet eli ns. "ex-gay"- liikkeet (mm. Exodus, Living Waters), joita Suomessa edustaa Aslan ry, jonka johtohahmot edustavat fundamentalistisia liikkeitä, mm. helluntailaisuutta. Aslan ry kävi 12.3.1996 luovuttamassa oikeusministeri Kari Häkämiehelle addressin, jossa vastustetaan homo- ja lesboparien virallistamisen mahdollisuutta, koska homo-suhde ei voi "luonnon omien lainalaisuuksien tähden" tuottaa uutta elämää.

Aslan kiinnitti oikeusministeri Häkämiehen huomion homoseksuaalisuuden "psykohistorialliseen alkuperään", siihen, että "homoseksuaalisuus nousee rikkinäisyydestä" ja että homoseksuaalisuus pitää pyrkiä "eheyttämään" (Aslan uutiskirje 1/1996).

Kaikille kansanedustajille jaettiin Aslanin kirjaa Syntyjä syviä, jossa kritisoidaan homoseksuaalisuuden sairausleiman poistamista, jonka oli liikkeen johtavan teologin mukaan aiheuttanut "hyökkäyshaluisten homoseksuaaliryhmien painostus". (Puonti 1995, 51). "Eheytysliikkeen" näkyviä ideologisia maahantuojia Suomessa ovat aikoinaan Hitlerin taistelua kannattanut pappi-psykiatri Asser Stenbäck (1993), kristillisten kansanedustaja Päivi Räsänen (1996), sekä sähköiskuja ja "eheytysterapiaa" homoille suositteleva teologi Trygve Cederberg (1994). "Eheytysliikkeen" piirissä toimiva parantaja Seppo Jokisen (1993) kirjassa kerrotaan eheyttäjän suunnitelleen "eheytysterapiansa" yhdessä Jumalan ja Turun yliopiston kanssa (Jokinen 1993, 10).

Terapeutti Jokinen katsoo, että "Saatanan juonittelu" on sotkenut geenien määräämät, luomisjärjestyksen mukaiset normaalit sukupuoliroolit (emt., 159). Aslanin kirjassakin kirjoittava "eheyttäjä" Mikko Aalto (1987) taas varoittaa Raamattuun ja Freudiin vedoten sortumasta itsetyydytykseen ja homoseksuaalisuuteen, sillä esimerkiksi naisilla itsetyydytys saattaa johtaa seksuaalisuuden kokemiseen ilman miestä ja sitä kautta lesbouteen, (Aalto 1987, 245). "Eheytysliikkeet" ja sen katto-organisaatiot (NARTH, Paul Cameron) pyrkivät irrationaalisista dogmeistaan huolimatta saamaan aikaan mediajulkisuutta (Esim. Förars 1996).

NARTH:iin tukeutuvan eheytysliikkeen eurooppalaisen haaran pääideologin, hollantilaisen psykologin Gerard van den Aardwegin perusteos Geaardheid of scheefgroei? Een psychologische kijk op homofilie (van den Aardweg 1984) on pitkälti antanut mallin vastaavalle suomalaiselle teokselle Syntyjä syviä (Puonti 1995), joka toistaa hollantilaisen esikuvansa argumentit, osittain sanatarkasti. Van den Aardwegin teos on itse asiassa yhteenveto edellä käsitellyistä konservatiivisista psykoanalyyttisistä sairausteorioista ja potilasotoksista, joista keskeisimmät ovat klassiset Bergler (1958), Bieber ym. (1962) ja Socarides (1978a). Kuten vastaava suomalainen teos, van den Aardweg vaikenee siitä, että hän viittaa ainoastaan potilasotoksista tehtyihin sairausteorioihin.

Van den Aardweg on kerännyt järjestelmällisesti sairaustapauksia tehdessään perusteettomia yleistyksiä siitä, kuinka sairaita ja onnettomia homoseksuaalit ovat. Menetelmä on sama kuin perinteisessä psykoanalyysissä: kuvataan psykiatristen potilaiden ongelmia, väitetään kaikkien homojen kärsivän samoista ongelmista ja siten kuvataan homoseksuaalisuus sinänsä häiriönä ja onnettomuutena. Van den Aardweg havainnollistaa sairaskertomuksia taktisesti valituilla esimerkeillä mm. yhdestä nimettömästä hollantilaisesta homoseksuaalista, joka tappoi itsensä ihmissuhteensa katkettua. Van den Aardweg kysyy itsemurhan tehneestä retorisesti: "Kuinka mones katkennut ihmissuhde tämäkin oli?" (van den Aardweg 1984, 18).

Van den Aardweg (1984) samoin kuin suomalaisen eheytysliikkeen ideologi Puonti (1995) valikoi taktisesti sellaisia potilasotoksia, joihin joutuneiden sairaiden ihmisten varhaislapsuuden ihmissuhteissa oli joitakin ongelmia, vaikka laajoihin, yleisiin otoksiin perustuvat vertailututkimukset (yhteenvetona esim. Marmor 1980) osoittavat, että tutkittaessa muita kuin psykiatrin potilaita, ei voida havaita tietyntyyppisen perhetaustan liittyvän homoseksuaalisuuteen.

Eheytysliikkeen retoriikalle on tyypillistä, että laajat vertailututkimukset, jotka on tehty muista kuin potilasotoksista, pyritään väittämään perusteettomiksi yrittämällä leimata tutkimusten tekijät tai niihin viittaavat henkilöt "gayaktivisteiksi" tai esittämällä propagandistisesti, että tutkimukset palvelisivat "gayaktivistien" tai "uskontoa traumaattisesti vastustavien" tarkoitusperiä.

Eheytysliikkeeseen liittyvän Paul Cameronin oppeja Suomeen tuova Förars (1996) tuomitsee Kinseyn yleisyystutkimukset epätieteellisiksi nimittämällä Alfred Kinseyä "gayaktivistiksi". Eheytysliikkeen ideologit käyttävät näin henkilöön kohdistuvaa ad hominem -argumenttia maagisen rituaalin tavoin yrittäessään leimata tieteellisen tutkimuksen tuloksia epäpäteviksi. Eheytysliike suuntaa erityisen kovan hyökkäyksen "gay-aktivisteja" kohtaan sekä Yhdysvaltain psykiatriyhdistystä (APA) vastaan, jonka he katsovat "antaneen periksi" gay-aktivistien painostukselle. Täten eheytysliike on läpipolitisoinut keskustelun homoseksuaalisuuden häiriöleimasta.

Eurooppalaisen eheytysliikkeen ideologi van den Aardweg tuomitsee APA:n sairausluokituksen muutoksen täsmälleen samoin demagogisin argumentein kuin liikkeen suomalainen edustaja Puonti (1995): luokituksen muutos ei perustunut tieteelliseen tutkimukseen, vaan "hyökkäyshaluisten homoseksuaaliryhmien" ("strijdbare homofiele groeperingen") painostukseen (van den Aardweg 1984, 21). Tämän perusväittämän tukemiseksi on tarkoitushaluisesti valikoitu pelkästään psykiatrisia sairauskertomuksia, kuitenkaan tuomatta selvästi ilmi valikointitekniikkaa.

Muidenkin sairausideologiaa esiin tuovien psykoanalyytikkojen tai analyyttisesti orientoituneiden psykologien tavoin, van den Aardwegin suhtautuminen Freudiin on taktinen ja näennäisesti kunnioittava. Suomessa Kristillisessä eheytys- keskuksessa pitämissään yleisöluennoissaan van den Aardweg (1996b) aloittaa vetoamalla siihen, että hänen häiriöteoriansa perustuu Freudin psykoanalyysiin, vaikka se on "myös sopusoinnussa Raamatun kanssa".

Perusteoksessaan van den Aardweg (1984) lainaa psykoanalyytikkojen tavoin Freudin arvovaltaa ja vetoaa tämän nimeen näennäisen kunnioittavasti. Useissa yhteyksissä hän liittää ylistäviä määreitä Freudin nimeen: uranuurtaja Freud ("baanbreker Freud") tai suuri Freud ("de grote Freud") (esim. emt., 33).

Freudin nimeen kohdistuvasta palvonnasta huolimatta van den Aardweg kumoaa adaptionistisen koulukunnan mukaisesti yhden Freudin keskeisistä perusperiaatteista, käsityksen ihmisen perimmäisestä biseksuaalisesta potentiaalista. Van den Aardwegin mukaan suuri Freud teki yhden pahan virheen. Suuri Freud ei nimittäin ottanut huomioon sitä tosiasiaa, että Jumala44 ei olisi vaarantanut ihmiskunnan jatkumista sillä, että ihmisistä olisi voinut tulla joko homo- tai heteroseksuaaleja. Täten ihminen luonnostaan ("van nature") tuntee vetoa vastakkaista sukupuolta kohtaan. (Van den Aardweg 1984, 33-35).

Psykoanalyytikko Socaridesin ja van den Aardwegin tuotanto kytkeytyvät kiinteästi toisiinsa. Socarides on kirjoittanut suosituksen ja esipuheen van den Aardwegin saksankieliseen pääteokseen (van den Aardweg 1985) ja van den Aardweg NARTH:in jäsenenä kirjoittaa säännöllisesti Socaridesin-Nicolosin NARTH Bulletiniin. Van den Aardwegin tuotantoon tukeutuu kokonainen eheytyskirjallisuuden genre, lajityyppi fundamentalistista kirjallisuutta, jonka johdannossa vedotaan van den Aardwegin psykoanalyyttisiin teorioihin. Yksi tällainen esimerkki on teos Kun kulissit kaatuvat, nuoren miehen järkyttävä

44 Van den Aardweg käyttää sanontaa, jonka mukaan sallimalla perimmäisen biseksuaalisuuden "Jumala olisi asettanut ihmiskunnan roikkumaan silkkilangan varaan" (...zou God het voortbestaan van het mensdom aan een zijdentraad hebben opgehangen) (van den Aardweg 1984b, 33). Hollanninkielessä idiomaattinen sanonta "Jumala asettaa jonkin asian roikkumaan silkkilangan varaan" tarkoittaa yleensä jonkin asian asettamista äärimmäisen uhan alaiseksi. Siksi ei ole tekstin tasolla yksiselitteistä introdusoiko van den Aardweg sananmukaisesti Jumalan psykoanalyyttisen teorian muuttujaksi. Joka tapauksessa on selvää, että van den Aardwegin mukaan Freudin olettamus ihmisen perimmäisestä biseksuaalisuudesta asettaisi ihmiskunnan "äärimmäisen uhan alaiseksi", uhkaamalla ihmiskuntaa sukupuuttoon tuhoutumisella. (van den Aardweg 1984b, 34).

kertomus taisteluistaan homoseksualismia ja aidsia vastaan (Arterburn 1991). Teoksessa luonnehditaan homoseksuaalisuutta mm. seuraavasti: "Homoseksualistinen elämäntapamme on Saatanan lumetta. Hän on kehittänyt sen estääkseen meitä tulemasta sellaisiksi, miksi Jumala tahtoisi meidän kasvavan. Paholainen onkin nähnyt kovasti vaivaa varmistaaksen, ettemme koskaan kokisi Jumalan meitä varten tarkoittamia parhaita hetkiä. Saatanahan tahtoisi surmata jokaisen, joka haluaa palvella Jumalaa. Niinpä hän tuli minuakin kohti kaksipiippuinen haulikko kainalossaan, ja muistanpa hyvin sen illan, jona hän ojensi aseen päätäni kohtaan ja veti liipaisimesta." (Arterburn 1991, 132). Tietyt uskonnolliset tahot tarjoavat hiv-positiivisille uskonnollisille ihmisille tällaista "terapiaa".

Eheytysliikkeen tuotantoa esittelee laajemmin sitä lähellä oleva Perusta 2/1996 - lehti. Siinä eheytysideologi Puonti (1996) vahvistaa, että vastoin "gayliikkeen yleistä propagadaa" homoseksuaalisuus on "rikkinäisyyttä", jonka on aiheuttanut poissaoleva tai torjuva isä. Eheytysliikkeelle julkista tukea antaneeseen psykologian professori Risto Vuoriseen vedoten Puonti varoittaa "pyyhkäisemästä pois" vuosikymmenien kehityspsykologista tutkimusta vanhempien vaikutuksesta seksuaalisuuden kehitykseen.

Geenitutkimuksen Puonti torjuu "homoliikkeelle hyvänä propagandana". (Perusta 2/1996, 69). Perusta-lehti suuntaa erityisen hyökkäyksen Yhdysvaltain psykiatriyhdistystä APA:a kohtaan, joka on antanut periksi "gayaktivistien" painostukselle". Lehti toteaa onneksi psykoanalyytikkorintaman NARTH:in syntyneen "puolustamaan" homoseksuaalisuuden eheytymistä tarjoavia terapeutteja, mistä kuitenkin "APA:n gaymyönteiset johtajat ovat raivoissaan" (emt., 72).

Eheytysliikkeen retoriikka on äärimmäisen kovaa ja militaristista. Eheytysliikkeen mukaan tilanteesta hyötyy tietenkin se "militanttien homoseksuaalien strategia", jolla he "yrittävät juntata muutamia dogmeja": "(i) homoseksuaalisuus on ihmisen sukupuolisuuden normaalivariantti, (ii) varsinainen ja ainoa ongelma on, että yhteiskunta diskriminoi homoseksuaaleja... " (emt. 74).

Van den Aardweg kuvaa häneen Italiassa kohdistettua mielenosoitusta, jossa maan johtavan homojärjestön johtaja Franco Grillini syytti häntä "kiduttajaksi", joka suhtautuu homoihin "ilman sääliä". Tätä väitettä van den Aardweg ei suoraan kielläkään, vaan kääntää syytöksen esittäjäänsä vastaan todeten homojärjestöjen itsekin syyllistyvän kidutukseen, koska ne viettelevät jäsenistönsä elämäntapaan, joka on kurjuutta, jatkuvaa turhaa etsimistä, masennusta, levottomuutta, sukupuolisairauksia, aidsia, yksinäisyyttä ja keskimääräistä korkeampaa itsemurhamäärää.

Aikaisempien psykoanalyytikkojen tavoin van den Aardweg torjuu kritiikin leimaamalla kriitikon häiriintyneeksi. Van den Aardweg pitää häneen kohdistettua kritiikkiä juuri osoituksena homoille tyypillisestä taipumuksesta "itsedramatisointiin". (emt., 79). Spencer (1995) kuvaa itse eheytysliikkeen isää, psykoanalyytikko Charles Socaridesia vastaan Lontoossa pidettyä mielenosoitusta, joka johti siihen, että Englannin psykoanalyyttinen yhdistys päätti omasta aloitteestaan peruuttaa Socaridesin luennon.

Aardwegin tekstit valottavat niitä yhteenottoja eheytysliikkeen ja järjestäytyneen homoliikkeen välillä eri maissa, joissa näkökannat ja yhteenotot ovat viime vuosina kärjistyneet äärimmilleen.

Eheytysliikkeen kantoja esittelevässä Perusta 2/1996 -lehdessä tehdään myös yhteenveto tietyn kristillisen etiikan kannasta homoseksuaalisuuteen. Luvussa "Lupa tuntea syyllisyyttä" väitetään, että vaikka SETA on "aloittanut massiivisen teloittamisen" tiettyjä kristillisiä eetikoita kohtaan, teologinen tutkimus osoittaa homoseksuaalisuuden olevan harhautumista pois luomisjärjestyksestä. Lehdessä toistetaan hyväksyvässä ja kehottavassa mielessä Mooseksen lain raamatullisia käskyjä, joiden mukaan homoseksuaalit "on surmattava". (3 Moos. 20:13).(emt. 83).

Koska eheytysliikkeen lähellä olevien tahojen esittämät tappokehotukset on perusteltu raamatunlauseilla, niihin on juristien mukaan hyvin vaikea puuttua oikeusteitse, koska niitä esitetään uskonnonvapauden nimissä.

Van den Aardwegin tuotannon voisi muuten ehkä sivuuttaa fundamentalistisena uskonnollisena kiihkoiluna, ellei hänen ja psykoanalyytikko Charles Socaridesin ajatuksiin tukeutuva eheytysliike pyrkisi innokkaasti saarnaamaan sanomaansa uskonnollisten seurojen lisäksi myös yliopistollisessa opetuksessa ja mielisairaaloissa.

Vuonna 1996 van den Aardweg sai itsensä kutsutuksi luennoimaan Helsingin yliopiston ja Turun yliopiston psykologian laitoksille sekä Jorvin sairaalan psykiatriselle osastolle sanomanaan, että homoseksuaalisuus on "itsesäälisairaus" (van den Aardweg 1996a, 1996b). Myös Suomen evankelisluterilaisen valtionkirkon tutkimuskeskus on julkaissut tutkimuksen homoseksuaalisuuden poistamismenetelmistä (Cederberg 1994), jossa eheytysliikettä lähellä oleva teologi esittää käsittelyyn van den Aardwegin eheytysterapiaa tai 600 "tuskallisen" sähköiskun antamista. Tapahtumien johdosta sosiaali- ja terveysalojen homo- ja lesbojärjestö (STEAM) otti yhteyttä sosiaali- ja terveysministeri Huttu-Juntuseen esittäen huolestumisensa potilasturvallisuuden vaarantumisesta, jos fundamentalistiset eheyttäjät kiertävät luennoimassa mielisairaaloissa.

Julkista huomiota sai aikaan se, että Helsingin joukko yliopiston psykologian laitoksen opiskelijoita vetosi Yhdysvaltain psykoanalyytikkoyhdistykseen kritisoidakseen yliopisto-opetuksen nimissä annettavaa eheytysliikkeen psykoanalyyttistä kreationismia. Helsingin yliopiston psykologian laitos peruutti eheytysliikkeen luennon omasta aloitteestaan.

Vetoomuksen alkusyynä oli se, että Helsingin yliopiston taholta yhteyshenkilönä ollut psykologian professori Risto Vuorinen, oli yliopiston nimissä mainostanut eheytysliikkeen tekstiä (Puonti 1995) kirjan takakannessa "asialliseksi ja kiihkottomaksi". Kun Yhdysvaltain psykoanalyytikkoyhdistyksen varoitus annettiin psykologian laitokselle, professori Vuorinen uhkasi protestin aikaansaanutta henkilöä julkisuudessa mahdollisen rikossyytteen nostamisella. ("Psykologian laitosta varoitettiin uskonnollisista järjestöistä". Ylioppilaslehti 29.11. 1996, sivu 5).

Jo muutaman vuoden ajan uskonnollis-psykoanalyyttinen eheytysliike on yrittänyt saada asemaa uskonnollisten seurojen lisäksi niin tiedotusvälineiden, valtionkirkon kuin yliopisto-opetuksenkin piirissä Suomessa. Siltä osin kuin Suomessa opetetaan yliopistoissa ja mielisairaaloissa heteroseksuaalisuudesta luonnonlakina, jota Saatanan salajuonet voivat johtaa harhaan, ollaan palaamassa keskiaikaan, Noitavasaran argumentteihin.

"Eheytymisestä" puhuminen osoittautuu tarkemmin tutkittaessa demagogiaksi. Eheytysliikkeen puheenjohtaja, pastori Hannele Turkki myöntää julkisesti, ettei "eheytyminen" muuta itse seksuaalista suuntautumista. Turkki vertaa eheytysprosessia AA-liikkeeseen eli alkoholistien parannusprosessiin. Turkin mukaan: "Ihminen käy eheytystä läpi koko loppuelämänsä eikä hän ole koskaan vapaa homoseksuaalisista kiusauksista". ("Minuuden eheytyminen voi tehdä homosta heteron". Turun Sanomat 17.3. 1996, sivu 8).

Eheytysliikkeen kirjallisuudesta käy ilmi, miten liike pyrkii katkaisemaan homoseksuaalien ihmissuhteet ja lisäämään heidän syyllisyydentunteitaan. Siten eheytysliike rikkoo ihmissuhteita antamatta mitään tilalle. Rinnastus AA:han on tarkka siinä mielessä, ettei seksuaalinen suuntautuminen perimmältään muutu tahdonvoimalla tai eheytysterapialla.