Eheytysliike: Jumala palaa psykologiseen teoriaan Olli Stålström

Tämä artikkeli perustuu Gaudeamus Kirjan kustantamaan väitöskirjaani Homoseksuaalisuuden sairausleiman loppu (1997), jonka olin päivittänyt ja editoinut FinnQueer-verkkolehteä varten ensi kerran 15.5.2001. Oheisessa artikkelissa on kuvattu tilanne sellaisena kuin se oli keväällä 2001.

Konversioteorioissa on tapahtunut muutoksia alkuperäisen artikkelin kirjoittamisen jälkeen. Näistä muutoksista on kirjoittanut 11.7.2007 FinnQueerissa Katrina Lumikallio: opinnäytteessään eheytys- eli konversioteorioista. Olen itse todennut sairausleiman historiaa koskevassa artikkelissani 1.10.2005, että sairausleimaa koskevassa keskustelussa on näkyvissä huomattavaa sovittelunhalua puolin ja toisin.

* * *

Eheytysliikkeen juuret psykoanalyysissä ja herätysliikkeissä

Huolimatta psykiatriassa tapahtuneesta edistyksestä toisaalla, myös psykoanalyytikkojen Bieber ja Socarides aloittama kampanja sairausleiman palauttamiseksi jatkuu ja on saanut uusia muotoja. Yhdysvalloissa on 1990-luvun alussa perustettu psykoanalyytikko Charles Socaridesin ja psykologi Joseph Nicolosin johtama psykoanalyytikkorintama NARTH (National Association for the Research and Therapy of Homosexuality), joka yhdessä kristillisten tutkimuslaitosten ja konservatiivisia perhearvoja kannattavien instituutioiden kanssa (esim. Paul Cameronin Family Research Institute) vastustaa homouden esittämistä normaali-ilmiönä sekä homojen ja lesbojen juridista tasavertaisuutta, mm. virallistettuja parisuhteita ja syrjinnän kieltävää lakia.

Eheytys-termin isä Joseph Nicolosi

Tämä liike pyrkii homoseksuaalisuuden määrittelyyn uudelleen häiriöksi tai "rikkinäisyydeksi", joita voi "eheyttää". Nimi "eheytysterapia" tulee psykoanalyytikko Joseph Nicolosin (1991) teoksesta Reparative therapy of male homosexuality, jossa tämä toistaa eheytyspsykoanalyytikkojen Berglerin, Bieberin ja Socaridesin ajatuksia homoista ja lesboista häiriintyneinä ja kyvyttöminä ihmissuhteisiin henkisen vammautumisensa takia.

NARTH:in ideologiaa tukevan Paul Cameronin tutkimusinstituutin ajatuksia Suomeen tuo Hufvudstadsbladetin palstoilla teologi Joakim Förars (1996 ja 2001), joka propagoi päivälehdistössä mielikuvaa homoista vaarallisina, lastenraiskaajina ja murhaajina sekä niin onnettomuuksien, sairauksien ja itsemurhien runtelemina, että he kuolevat ennen keski-ikää. Paul Cameronin propagandakampanjan mielenkiintoisimpia väitteitä on, että Freud olisi ollut homo, joka kuitenkin itse tajusi olevansa sairas ja siksi teki psykoanalyyttisen teoriansa. Homoihin kohdistamansa vihanlietsonnan ja tulosten vääristämisen vuoksi Paul Cameron erotettiin Yhdysvaltain psykologiyhdistyksestä vuonna 1983.

Yhdysvalloissa eheytysliikkeet ryhmittyvät uskonnollisen äärioikeiston ympärille (ks. Bull and Gallagher 1996 ja Political Research Associates 1998). Tammikuussa 1997 uskonnollisen oikeiston tutkimusinstituutti Family Research Council julkaisi varoituksen sen johdosta, että marxistit ja muut Yhdysvaltoja vihaavat tahot ovat aloittaneet kaksitahoisen hyökkäyksen homojen ja feministien johdolla yhteiskunnan moraalisten perusteiden nakertamiseksi, aloittaen Yhdysvaltain armeijasta ja oikeuslaitoksesta (Washington Watch, January 3, 1997). Taustalla on se, että presidentti Clintonin toimenpiteiden johdosta homojen avointa syrjintää Yhdysvaltain armeijassa on pyritty vähentämään.

Paul Cameronin mukaan Freud olisi ollut homo, joka kuitenkin itse tajusi olevansa sairas ja siksi teki psykoanalyyttisen teoriansa

Uskonnolliseen psykoanalyytikkorintamaan NARTH:iin ja Paul Cameronin tutkimuslaitokseen tukeutuen sairausleiman poistamista ja yhteiskunnallista tasavertaisuutta ovat myös ryhtyneet vastustamaan parannusta haluavien uskonnollisten homojen verkko, ns. eheytysliikkeet eli "ex-gay"-liikkeet (mm. Exodus, Living Waters), joita Suomessa edustaa Aslan ry. Sen johtohahmot edustavat fundamentalistisia liikkeitä, mm. helluntailaisuutta.

Aslan ry kävi 12.3.1996 luovuttamassa oikeusministeri Kari Häkämiehelle adressin, jossa vastustetaan homo- ja lesboparien virallistamisen mahdollisuutta, koska homo-suhde ei voi "luonnon omien lainalaisuuksien tähden" tuottaa uutta elämää. Aslan kiinnitti oikeusministeri Häkämiehen huomion homouden "psykohistorialliseen alkuperään", käsitykseen, että "homoseksuaalisuus nousee rikkinäisyydestä" (Aslan uutiskirje 1/1996).

Aslan antoi parisuhdelakia vastustavan lausuntona eduskunnalle keskustelun alettua parisuhdelaista 15.12.2000. Espoon helluntaiseurakunnan verkkosivulla oleva Aslanin lausunto).

Eheytysideologia ja Mooseksen laki

Kaikille kansanedustajille jaettiin Aslanin kirjaa Syntyjä syviä, jossa kritisoidaan homouden sairausleiman poistamista, jonka oli liikkeen johtavan teologin mukaan aiheuttanut mm. "hyökkäyshaluisten homoseksuaaliryhmien painostus" (Puonti 1995, 51).

Eheytysliikkeen näkyviä ideologisia maahantuojia Suomessa ovat Kristillisen liiton entinen kansanedustaja pappi-psykiatri Asser Stenbäck (1993), kristillisten nykyinen kansanedustaja Päivi Räsänen (1996), Kirkon tutkimuskeskuksen sarjassa kirjoittava teologi Trygve Cederberg (1994). Eheytysliikkeen piirissä toimiva Seppo Jokisen (1993) kirjassa kerrotaan tämän suunnitelleen eheytysterapiansa yhdessä Jumalan ja Turun yliopiston kanssa (Jokinen 1993, 10).

Lehdessä toistetaan hyväksyvässä mielessä Mooseksen lain käskyjä, joiden mukaan homoseksuaalit "on surmattava"

Aslanin kirjassakin (Syntyjä syviä (1995)) kirjoittava eheyttäjä Mikko Aalto (1987) taas varoittaa Raamattuun ja Freudiin vedoten sortumasta itsetyydytykseen ja homoseksuaalisuuteen, sillä esimerkiksi naisilla itsetyydytys saattaa johtaa seksuaalisuuden kokemiseen ilman miestä ja sitä kautta lesbouteen, (Aalto 1987, 245). Eheytysliikkeet ja sen katto-organisaatiot (NARTH, Paul Cameron) pyrkivät irrationaalisista dogmeistaan huolimatta saamaan aikaan mediajulkisuutta (esim. Förars 1996 sekä Förars 2001).

NARTH:iin tukeutuvan eheytysliikkeen eurooppalaisen haaran pääideologin, hollantilaisen psykologin Gerard van den Aardwegin perusteos Geaardheid of scheefgroei? Een psychologische kijk op homofilie (van den Aardweg 1984) on pitkälti antanut mallin vastaavalle suomalaiselle teokselle Syntyjä syviä (Puonti 1995), joka toistaa hollantilaisen esikuvansa argumentit, osittain sanatarkasti. Van den Aardwegin teos on itse asiassa yhteenveto edellä käsitellyistä konservatiivisista psykoanalyyttisistä häiriöteorioista ja potilasotoksista, joista keskeisimmät ovat klassiset Bergler (1958), Bieber ym. (1962) ja Socarides (1978). Kuten vastaava suomalainen teos, van den Aardweg vaikenee siitä, että hän viittaa ainoastaan potilasotoksista tehtyihin sairausteorioihin.

Van den Aardweg on kerännyt järjestelmällisesti sairaustapauksia tehdessään virheellisiä yleistyksiä siitä, kuinka sairaita ja onnettomia homot ovat. Taktiikka on sama kuin perinteisessä psykoanalyysissä: kuvataan psykiatristen potilaiden ongelmia, väitetään kaikkien homojen kärsivän samoista ongelmista ja siten kuvataan homous sinänsä häiriönä ja onnettomuutena. Van den Aardweg havainnollistaa sairaskertomuksia taktisesti valituilla esimerkeillä mm. yhdestä nimettömästä hollantilaisesta homosta, joka tappoi itsensä ihmissuhteensa katkettua. Van den Aardweg kysyy itsemurhan tehneestä retorisesti: "Kuinka mones katkennut ihmissuhde tämäkin oli?" (van den Aardweg 1984, 18).

Van den Aardweg (1984) samoin kuin suomalaisen eheytysliikkeen ideologi Puonti (1995) valikoi taktisesti sellaisia potilasotoksia, joihin joutuneiden sairaiden ihmisten varhaislapsuuden ihmissuhteissa oli joitakin ongelmia, vaikka laajoihin, yleisiin otoksiin perustuvat vertailututkimukset (yhteenvetona esim. Marmor 1980) osoittavat, että tutkittaessa muita kuin psykiatrin potilaita, ei voida havaita tietyntyyppisen perhetaustan liittyvän homoseksuaalisuuteen. Eheytysliikkeen retoriikalle on tyypillistä, että laajat vertailututkimukset, jotka on tehty muista kuin potilasotoksista, pyritään väittämään perusteettomiksi yrittämällä leimata tutkimusten tekijät tai niihin viittaavat henkilöt "gayaktivisteiksi" tai esittämällä propagandistisesti, että tutkimukset palvelisivat "gayaktivistien" tai "uskontoa traumaattisesti vastustavien" tarkoitusperiä.

Eheytysliikkeeseen liittyvän Paul Cameronin oppeja Suomeen tuova teologi Joakim Förars (1996) tuomitsee Kinseyn yleisyystutkimukset epätieteellisiksi nimittämällä Alfred Kinseyä "gayaktivistiksi". Eheytysliikkeen ideologit käyttävät näin henkilöön kohdistuvaa (ad hominem)-argumenttia maagisen rituaalin tavoin yrittäessään leimata omaan ideologiaansa sopimattoman tieteellisen tutkimuksen tuloksia epäpäteviksi.

Eheytysliike suuntaa erityisen kovan hyökkäyksen "gay-aktivisteja" sekä Yhdysvaltain psykiatriyhdistystä (APA) vastaan, jonka he katsovat "antaneen periksi" gay-aktivistien painostukselle. Täten eheytysliike on läpipolitisoinut keskustelun homouden häiriöleimasta.

Eurooppalaisen eheytysliikkeen ideologi van den Aardweg tuomitsee APA:n sairausluokituksen muutoksen täsmälleen samoin demagogisin argumentein kuin liikkeen suomalainen edustaja Puonti (1995): luokituksen muutos ei perustunut tieteelliseen tutkimukseen, vaan "hyökkäyshaluisten homoseksuaaliryhmien" ("strijdbare homofiele groeperingen") painostukseen (van den Aardweg 1984, 21). Tämän perusväittämän tukemiseksi hän tarkoitushaluisesti valikoi pelkästään psykiatrisia sairauskertomuksia, kuitenkaan tuomatta rehellisesti ilmi valikointitekniikkaa.

Taktista Freudin henkilöpalvontaa

Muidenkin sairausideologiaa esiin tuovien psykoanalyytikkojen tai analyyttisesti orientoituneiden psykologien tavoin, van den Aardwegin suhtautuminen Freudiin on taktinen ja näennäisesti kunnioittava. Suomessa Kristillisessä eheytyskeskuksessa pitämissään yleisöluennoissaan van den Aardweg (1996b) aloittaa vetoamalla siihen, että hänen häiriöteoriansa perustuu Freudin psykoanalyysiin, vaikka se on "myös sopusoinnussa Raamatun kanssa". Van den Aardwegin taustajoukot tietävät miten suurena auktoriteettina Freudia ja vanhakantaista psykoanalyysiä vielä pidetään Suomessa.

Perusteoksessaan van den Aardweg (1984) lainaa psykoanalyytikkojen tavoin Freudin arvovaltaa ja vetoaa tämän nimeen näennäisen kunnioittavasti. Useissa yhteyksissä hän liittää ylistäviä määreitä Freudin nimeen: uranuurtaja Freud ("baanbreker Freud") tai suuri Freud ("de grote Freud") (esim. emt., 33). Freudin nimeen kohdistuvasta palvonnasta huolimatta van den Aardweg kumoaa adaptionistisen koulukunnan mukaisesti yhden Freudin keskeisistä perusperiaatteista, käsityksen ihmisen perimmäisestä biseksuaalisesta potentiaalista. Van den Aardwegin mukaan suuri Freud teki yhden pahan virheen. Suuri Freud ei nimittäin ottanut huomioon sitä tosiasiaa, että Jumala ei olisi vaarantanut ihmiskunnan jatkumista sillä, että ihmisistä olisi voinut tulla joko homo- tai heteroseksuaaleja (Van den Aardweg 1984, 33-35). (Alaviite)

Freudiin kohdistuva palvonta on hyvä keino päästä Suomessa yliopistojen psykologian laitoksille tarjoamaan eheytysideologiaa. Eheyttäjät ovat kuitenkin valheellisin keinoin kaapanneet Freudin arvovallan ja kääntäneet ylösalaisin tämä varauksellisen suhtautumisen uskontoon. Freud itse suhtautui uskontoon kriittisesti ja pyrki pitämään sen erossa teorian muodostuksestaan. Freudille uskonto on "illuusio", johon "kuolevaisten suuri enemmistö ikänsä takertuu" (Freud 1972/1930, 13). Freudin mukaan: "Tällä hinnalla - väkivaltaisesti takerruttamalla ihmiset joukkoharhaan - uskonnon onnistuu pelastaa monia heistä yksilöllisiltä neurooseilta. Mutta pitemmälle sekään tuskin pääsee" (emt. 22-23). Freudin elämäkerran kirjoittajan Peter Gayn mukaan uskonnon tuhoaminen psykoanalyyttisin asein oli ollut Freudin suunnitelmissa ja monta vuotta. (Gay 1988, 641).

Psykoanalyytikko Socaridesin ja van den Aardwegin tuotanto kytkeytyvät kiinteästi toisiinsa. Socarides on kirjoittanut suosituksen ja esipuheen van den Aardwegin saksankieliseen pääteokseen (van den Aardweg 1985) ja van den Aardweg NARTH:in jäsenenä kirjoittaa säännöllisesti Socaridesin-Nicolosin NARTH Bulletiniin. Van den Aardwegin tuotantoon tukeutuu kokonainen eheytyskirjallisuuden lajityyppi fundamentalistista kirjallisuutta, jonka johdannossa vedotaan van den Aardwegin psykoanalyyttisiin teorioihin (kuten esim. Arterburn 1991 ja Wilkerson 1974).

Eheytysliikkeen kieli on militaristista

Eheytysliikkeen tuotantoa esittelee laajemmin sitä lähellä oleva Perusta 2/1996 -lehti. Siinä eheytysideologi Puonti (1996) vahvistaa, että vastoin "gayliikkeen yleistä propagandaa" homoseksuaalisuus on "rikkinäisyyttä", jonka on aiheuttanut poissaoleva tai torjuva isä. Eheytysliikkeelle julkista tukea antaneeseen psykologian professori Risto Vuoriseen vedoten Puonti varoittaa "pyyhkäisemästä pois vuosikymmenien kehityspsykologista tutkimusta" vanhempien vaikutuksesta seksuaalisuuden kehitykseen. Geenitutkimuksen Puonti torjuu "homoliikkeelle hyvänä propagandana". (Perusta 2/1996, 69). Perusta-lehti suuntaa erityisen hyökkäyksen Yhdysvaltain psykiatriyhdistystä APA:a kohtaan, joka on antanut periksi "gayaktivistien painostukselle". Lehti toteaa onneksi psykoanalyytikkorintaman NARTH:in syntyneen puolustamaan eheytymistä tarjoavia terapeutteja, mistä kuitenkin "APA:n gaymyönteiset johtajat ovat raivoissaan" (emt., 72).

Eheytysliikkeen retoriikka on militaristista. Eheytysliikkeen mukaan tilanteesta hyötyy se "militanttien homoseksuaalien strategia", jolla he "yrittävät juntata muutamia dogmeja": "(i) homoseksuaalisuus on ihmisen sukupuolisuuden normaalivariantti, (ii) varsinainen ja ainoa ongelma on, että yhteiskunta diskriminoi homoseksuaaleja..." (emt. 74).

Van den Aardweg kuvaa häneen Italiassa kohdistettua mielenosoitusta, jossa maan johtavan homojärjestön johtaja Franco Grillini syytti häntä 'kiduttajaksi', joka suhtautuu homoihin 'ilman sääliä' . Tätä väitettä van den Aardweg ei suoraan kielläkään, vaan kääntää syytöksen esittäjäänsä vastaan todeten homojärjestöjen itsekin syyllistyvän kidutukseen, koska ne viettelevät jäsenistönsä elämäntapaan, joka on kurjuutta, jatkuvaa turhaa etsimistä, masennusta, levottomuutta, sukupuolisairauksia, aidsia, yksinäisyyttä ja keskimääräistä korkeampaa itsemurhamäärää. Aikaisempien psykoanalyytikkojen tavoin van den Aardweg torjuu kritiikin leimaamalla kriitikon häiriintyneeksi. Van den Aardweg pitää häneen kohdistettua kritiikkiä juuri osoituksena homoille tyypillisestä taipumuksesta 'itsedramatisointiin' (emt., 79).

Spencer (1995) kuvaa itse eheytysliikkeen isää, psykoanalyytikko Charles Socaridesia vastaan Lontoossa pidettyä mielenosoitusta, joka johti siihen, että Englannin psykoanalyyttinen yhdistys päätti omasta aloitteestaan peruuttaa Socaridesin luennon. Aardwegin tekstit valottavat niitä yhteenottoja eheytysliikkeen ja vapautusliikkeen välillä eri maissa, joissa näkökannat ja yhteenotot ovat viime vuosina kärjistyneet.

Eheytysliikkeen kantoja esittelevässä Perusta 2/1996 -lehdessä tehdään myös yhteenveto tietyn kristillisen etiikan kannasta homoseksuaalisuuteen. Luvussa "Lupa tuntea syyllisyyttä" väitetään, että vaikka SETA on "aloittanut massiivisen teloittamisen" tiettyjä kristillisiä eetikoita kohtaan, teologinen tutkimus osoittaa homoseksuaalisuuden olevan harhautumista pois luomisjärjestyksestä. Lehdessä toistetaan hyväksyvässä mielessä Mooseksen lain raamatullisia käskyjä, joiden mukaan homoseksuaalit "on surmattava"(3 Moos. 20:13) (emt. 83). Koska eheytysliikkeen lähellä olevien tahojen esittämät tappokehotukset on perusteltu raamatunlauseilla, niihin on juristien mukaan hyvin vaikea puuttua oikeusteitse, koska niitä esitetään uskonnonvapauden nimissä.

Eheytysliike yrittää tunkeutua yliopistoihin

Van den Aardwegin tuotannon voisi muuten ehkä sivuuttaa fundamentalistisena uskonnollisena kiihkoiluna, ellei hänen ja psykoanalyytikko Charles Socaridesin ajatuksiin tukeutuva eheytysliike pyrkisi innokkaasti saarnaamaan sanomaansa uskonnollisten seurojen lisäksi myös yliopistollisessa opetuksessa ja mielisairaaloissa.

Vuonna 1996 van den Aardweg sai itsensä kutsutuksi luennoimaan Helsingin yliopiston ja Turun yliopiston psykologian laitoksille sekä Jorvin sairaalan psykiatriselle osastolle sanomanaan, että homoseksuaalisuus on "itsesäälisairaus" (van den Aardweg 1996).

Seppo Jokisen (1993) kirjassa kerrotaan eheyttäjän suunnitelleen terapiansa yhdessä Jumalan ja Turun yliopiston kanssa

Myös Suomen evankelisluterilaisen valtionkirkon tutkimuskeskus on julkaissut tutkimuksen homoseksuaalisuuden poistamismenetelmistä (Cederberg 1994), jossa eheytysliikettä lähellä oleva teologi esittää käsittelyyn van den Aardwegin eheytysterapiaa tai 600 "tuskallisen" sähköiskun antamista. Tapahtumien johdosta sosiaali- ja terveysalojen homo- ja lesbojärjestö (STEAM) otti yhteyttä sosiaali- ja terveysministeri Huttu-Juntuseen vuonna 1996 esittäen huolestumisensa potilasturvallisuuden vaarantumisesta, jos fundamentalistiset eheyttäjät kiertävät luennoimassa mielisairaaloissa.

Julkista huomiota sai aikaan se, että Helsingin joukko yliopiston psykologian laitoksen opiskelijoita vetosi Yhdysvaltain psykoanalyytikkoyhdistykseen kritisoidakseen yliopisto-opetuksen nimissä annettavaa eheytysliikkeen psykoanalyyttistä kreationismia. Helsingin yliopiston psykologian laitos peruutti eheytysliikkeen luennon omasta aloitteestaan. Vetoomuksen alkusyynä oli se, että Helsingin yliopiston psykologian professori Risto Vuorinen, oli yliopiston nimissä mainostanut eheytysliikkeen psykologista tekstiä (Puonti 1995) kehuen sitä kirjan takakannessa "asialliseksi ja kiihkottomaksi".

Kun Yhdysvaltain psykoanalyytikkoyhdistyksen kirje asiasta annettiin psykologian laitokselle, professori Vuorinen uhkasi protestin aikaansaanutta henkilöä julkisuudessa rikossyytteen nostamisella. Psykoanalyytikkoyhdistyksen kirjeessä oli vain ystävällisesti todettu, että se on jo luopunut tukemasta homouden häiriöksi leimaamista. ("Psykologian laitosta varoitettiin uskonnollisista järjestöistä". Ylioppilaslehti 29.11. 1996, sivu 5).

Jo muutaman vuoden ajan uskonnollis-psykoanalyyttinen eheytysliike on yrittänyt saada asemaa uskonnollisten seurojen lisäksi niin tiedotusvälineiden, valtionkirkon kuin yliopisto-opetuksenkin piirissä Suomessa. Siltä osin kuin Suomessa opetetaan yliopistoissa ja mielisairaaloissa heteroseksuaalisuudesta luonnonlakina, jota Saatanan salajuonet voivat johtaa harhaan, ollaan palaamassa keskiaikaan, Noitavasaran argumentteihin, jotka sytyttivät noitavainot juutalaisia, naisia ja sodomiitteja vastaan.

Eheytysliikkeen Hannele Turkki myöntää julkisesti, ettei "eheytyminen" muuta itse seksuaalista suuntautumista.

Eheytymisestä puhuminen osoittautuu tarkemmin tutkittaessa demagogiaksi. Eheytysliikkeen projektisihteeri, pastori Hannele Turkki myöntää julkisesti, ettei 'eheytyminen' muuta itse seksuaalista suuntautumista. Turkki vertaa eheytysprosessia AA-liikkeeseen. Turkin mukaan "Ihminen käy eheytystä läpi koko loppuelämänsä eikä hän ole koskaan vapaa homoseksuaalisista kiusauksista" ("Minuuden eheytyminen voi tehdä homosta heteron". Turun Sanomat 17.3. 1996, sivu 8).

Eheytysliikkeen kirjallisuudesta käy ilmi, miten liike pyrkii katkaisemaan homoseksuaalien ihmissuhteet ja lisäämään heidän syyllisyydentunteitaan. Siten eheysliike rikkoo ihmissuhteita antamatta mitään tilalle. Rinnastus AA:han ontuu siinä mielessä, että alkoholismista on mahdollista ja toivottavaa toipua, sillä alkoholin liikakäyttö on hengenvaarallista. Sen sijaan toisen ihmisen läheisyys ja rakkaus eivät sinänsä ole vaarallisia vaan, päinvastoin, uskonnollisella syyllistämisellä aikaansaatu pidättyminen ja yksinäisyys voivat johtaa masennukseen ja itsetuhoisiin ajatuksiin ja käyttäytymiseen. Psykologian ja psykiatrian alan ammatilliset organisaatiot ovat siksi vakavasti varoittaneet eheytysterapiasta. (Ks. esim. Haldeman 1996, 881-896)

Eheytysliike palaa kotiinsa

Suomalaiselle eheytysliikkeelle on ollut luonteenomaista epärehellinen ja harhaanjohtava esiintyminen. Se on pyrkinyt salaamaan fundamentalistisen taustansa ja yrittänyt pukea uskonnollisen ja moralistisen tuomitsemisen tieteellisen kielen valepukuun.

Eheytysliikkeiden tekstit eivät kuitenkaan noudata tieteellisten tekstien laatuvaatimuksia. Eheytysliike on valheellisin premissein pyrkinyt soluttautumaan uskonnollisten seurojen lisäksi yliopistoihin ja mielisairaaloihin levittämään sanaa homoista ja lesboista häiriintyneinä. Eheytysliikkeen oma ideologi on useassa yhteydessä esiintynyt naamion takaa esimerkkinä siitä, miten homomiehet "vihaavat isäänsä niin että voisivat tappaa hänet." Eheytysliike on ensi sijassa poliittinen liike, jonka tarkoitus on hyökätä Yhdysvaltain psykiatriyhdistystä (APA) sekä eri maiden seksuaalisia vapautusliikkeitä vastaan.

Yksi esimerkki uskonnon soluttautumisesta tieteeseen oli Aslanin liittyminen Terveyden edistämisen keskusliiton (TEK) jäseneksi, jonka verkkosivulla Aslan käynnisti kampanjan APA:n syyttämiseksi virheellisen tiedon antamisesta sen sorruttua homoaktivistien painostuksen alla. Vasta Yhdysvaltain psykiatriyhdistyksen kysyttyä vuonna 1999, miksi TEK:in sivuilla hyökätään APA:a vastaan, linkit Aslanin sivuihin sammutettiin, vaikka Aslan sai jäädä jäsenjärjestöksi. Tässä yhteydessä käydyissä keskusteluissa Aslan ei edes myöntänyt, että he saavat ideologiansa suoraan NARTH:in materiaalista.

Myöhemmin muuan eheytysideologi kirjoitti myös TEK:n alaiseen lehteen Aseman lapset, jossa tämä luonnehti homoseksuaalisuutta vääristyneeksi korvikeideologiaksi. Eheytysliikkeen ideologin mukaan identiteettiongelmissa kamppaileva nuori saattaa valita homoseksuaalisen identiteetin "korvikkeeksi". Kirjoittajan mukaan on parempi olla vaikka "heilupeppu hintti" kuin ei mitään.

Muuan HY:n psykologian laitoksen professori antoi tukensa Aslanin kirjan psykologiselle luvulla vuonna 1995. Siitä lähtien käyty kiistely on kuitenkin muuttanut rintamalinjojen luonnetta. Aslanin esiintyminen tieteellisenä organisaationa ja varteenotettavana lausunnonantajana esim. eduskunnalle on vähentynyt. Sen edustajat ovat joutuneet tulemaan yhä rehellisemmin ulos uskonnollisina kiihkoilijoina, jotka taistelevat omaa seksuaalisuttaan vastaan.

Loppukeskustelun alkaessa eduskunnassa keväällä 2001 Aslan esittikin yhteenvedon vastalauseistaan Espoon helluntaiseurakunnan verkkosivuilla eikä enää Helsingin yliopiston psykologian laitoksen arvovaltaan vedoten tai Terveyden edistämisen keskuksen verkkosivuilla.

* * *

[(LISÄYS 28.8.2001) Parisuhdelain säätämisen yhteydessä kristillisten kansanedustaja Kari Kärkkäinen esitti julkisuudessa protestin sen johdosta, että TEK oli erottanut Aslanin jäsenistöstään 28.8.2001. Erottamisen taustana oli se, että Aslan oli käynnistänyt TEK:in serverillä hyökkäyksen APA:a kohtaan, vaikka se oli erehtynyt järjestöstä, jolla on sama nimilyhenne (sairausluokitusta DSM-IV, jonka muutosta vastaan Aslan protestoi, ylläpitää American Psychiatric Association (APA), eikä American Psychological Association, joka käyttää samaa nimilyhennettä. (Ks.FinnQueer-uutinen.)]

* * *

Alaviite

Van den Aardweg käyttää sanontaa, jonka mukaan sallimalla perimmäisen biseksuaalisuuden "Jumala olisi asettanut ihmiskunnan roikkumaan silkkilangan varaan" (...zou God het voortbestaan van het mensdom aan een zijdentraad hebben opgehangen) (van den Aardweg 1984b, 33).

Hollanninkielessä idiomaattinen sanonta "Jumala asettaa jonkin asian roikkumaan silkkilangan varaan" tarkoittaa yleensä jonkin asian asettamista äärimmäisen uhan alaiseksi. Siksi ei ole tekstin tasolla yksiselitteistä määritteleekö van den Aardweg sananmukaisesti Jumalan psykoanalyyttisen teorian muuttujaksi. Joka tapauksessa on selvää, että van den Aardweg luo mielikuvaa, että Freudin olettamus ihmisen perimmäisestä biseksuaalisuudesta asettaisi ihmiskunnan "äärimmäisen uhan alaiseksi", uhkaamalla ihmiskuntaa sukupuuttoon tuhoutumisella. (van den Aardweg 1984, 34).

Kun van den Aardweg käy Suomessa uskonnollisissa seuroissa Sanan Talolla luennoimassa, hän vetoaa "psykoanalyyttiseen tieteeseen", mutta korostaa että hänen sanomansa on myös sopusoinnussa Raamatun kanssa.

* * *

Lähdeviitteitä

Aalto, Mikko (1987) Lemmin ja emmin Jyväskylä: Kristityn kasvu.

Aardweg, Gerard, J.M. (2002) Erilainen? Homoseksuaalisuuden itseterapia. Tukholma: Terttu Pihlajamaa Förlag.

Aardweg, Gerard, J.M., van den (1984) Geaardheid of scheefgroie? Een psykologische kijk op homofilie? (Perinnöllinen vai vinoon kasvanut?) Brugge: Uitgeverij Tabor.

Aardweg, Gerard, J.M., van den (1996) "Voiko terapia muuttaa homoseksuaalisuutta?" Sanan Talolla 14.10. 1996 Aslan-seminaarissa pidetty luento. Järjestäjän myymän nauhan litterointi.

Bergler, Edmund (1958) Counterfeit sex New York NY: Grune and Stratton.

Bieber, Irving ym. (1962) Homosexuality. A psychoanalytic study. New York NY: Basic Books.

Förars, Joakim (1996) Hufvudstadsbladet 24.3.1996

Förars, Joakim (2001) Hufvudstadsbladet 1.2.2001

Gay, Peter (1990) Freud. Suomentanut Mirja Rutanen. Helsinki: Otava.

Haldeman, Douglas C. (1996) Spirituality and religion in the lives of lesbians and gay men. Teoksessa Cabaj, Robert P., Stein, Terry S. (eds.) Textbook of homosexuality and mental health. Washington DC: American Psychiatric Press.

Jokinen, Seppo (1993) Rikotusta eheä. Jyväskylä: Gummerus.

Marmor, Judd (1980) Homosexuality. A modern reappraisal. New York NY: Basic Books.

Nicolosi, Joseph (1991) Reparative therapy of male homosexuality. Northvale NJ: Jason Aronson Inc.

Perusta 2/1996. Julkaisijat Suomen Ev.lut. Opiskelija- ja koululaislähetys ja Suomen Raamattuopiston Säätiö.

Puonti, Ari (1995) Seksuaalinen suuntautuminen on altis muutoksille. Teoksessa Salomaa, Freija (toim.) Syntyjä syviä, Helsinki: Aslan ry.

Räsänen, Päivi (1996) "Homojen avioliitto murentaa yhteiskuntaa". (Tleisönosastokirjoitus). Helsingin Sanomat 25.2.1996, sivu A15.

Socarides, Charles (1978) Homosexuality. A psychoanalytic study. Northvale NJ: Jason Aronson.