Martti Kaipiainen haudattiin SETA:n, FinnQueerin ja sotaveteraanien saattamana Olli Stålström

Martti Kaipiainen, yksi SETA:n uranuurtajia ja FinnQueerin tukijoita siunattiin haudan lepoon Ilomantsissa 20.12.2003. Saattajina viimeiselle matkalle olivat Martin puoliso Anna-Liisa Kaipiainen sekä Martille läheisiksi tulleet viiteryhmät: sotaveteraanit, SETA ja FinnQueer.

Martti Kaipiainen ystävystyi läheisesti SETA:n ja FinnQueerin aktivistien kanssa, joiden toimintaa hän oli kerinnyt tukea aivan alusta saakka, lähes 30:n vuoden ajan.

Kirkkoherra Martti Miettinen siunaa Martti Kaipiaista

Martti Kaipiainen tuki merkittävällä tavalla homoseksuaalisuudesta tiedottavia projekteja: 1980-luvulla Rakkauden monet kasvot –teoksen toimittamista, 1990-luvulla virolaista kansainvälistä konferenssia, jonka julkaisuun hän lahjoitti varat, sekä 2000-luvulla FinnQueer-verkkolehden perustamista.

FinnQueer puolestaan julkaisi internet-painoksena Martti Kaipiaisen alunperin paperimonisteena jaetut muistelmat sekä Martti ja Anna-Liisa Kaipiaisen Suomeen tuoman Pontus Wiknerin omaelämäkerrallisen teoksen Psykologisia tunnustuksia (ks. FinnQueerin pdf-kirjasto).

Aikaisemmin FinnQueer on julkaissut artikkelin Martin elämäntyöstä seksuaalivähemmistöjen puolustamisessa:

Jussi Nissinen, Olli Stålström, Tommi P. Pesonen ja Kimmo Kahra Ilomantsin seurakuntatalolla 20.12.2003

Omalla esimerkillään ja avoimuudellaan Martti Kaipiainen muutti asenteita sellaisissakin elämänpiireissä, joita harvemmin yhdistetään homoaktivismiin: Martti oli Kokoomuksen aktiivijäsen, oppikoulun opettaja ja rintamamies sekä vaimonsa Anna-Liisan kanssa monissa kirkon luottamustehtävissä. Niissä hän oli oppinut henkilökohtaisesti tuntemaan kaikki arkkipiispat Martti Simojoesta lähtien.

Martin motto oli: ”Totuus on tekevä teidät vapaiksi”. Hänen henkilökohtaisen rohkeuden ja avoimuuden hedelmät näkyivät siunaustilaisuudessa, jossa papit, rintamamiehet, opettajat ja SETA:n ja FinnQueerin aktivistit muistelivat lämmöllä poismennyttä. Martin biseksuaalisuutta ei lakaistu piiloon, vaan kirkkoherra Martti Miettinen viittasi siunauspuheessaan myös Martin seksuaaliseen tiedostamiseen.

Jussi Nissinen on SETA:n perustajajäsen vuodelta 1974 ja nykyinen pääsihteeri sekä FinnQueer-verkkolehden perustajajäsen vuodelta 2001. Tommi P. Pesonen on Jussi Nissisen elämäntoveri. Olli Stålström on SETA:n ensimmäisen hallituksen jäsen vuodelta 1974 ja SETA-lehden ensimmäisen toimituksen jäsen vuodelta 1975 sekä FinnQueer-verkkolehden perustajajäsen ja vastaava toimittaja vuodesta 2001 lähtien. Kimmo Kahra on SETA:n perustajajäsen ja SETA-lehden ensimmäisen toimituksen jäsen vuodesta 1975

Siunauspuhe on kokonaisuudessaan seuraava:

Kirkkoherra Martti Miettisen puhe 20.12.2003 Ps. 139: 1-3, 13-18, 23-24 Hepr. 10: 35 - 11: 3, 7, 8, 13

”Uskovina nämä kuolivat.
Sitä mikä heille oli luvattu, he eivät saaneet.
He olivat vain etäältä nähneet sen
ja tervehtineet sitä iloiten,
tunnustaen olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä.”

Martti Kaipiaisen elämänmatkan päässä
me katselemme hänen elämäänsä monivaiheisena matkana
niin kuin kuulemamme Heprealaiskirjeen kohta ja
vanha suomalainen arkkivirsi ”Käy isänmaataan kohti ain”
kristityn elämänmatkaa kuvaa.

Martti Kaipiainen saavutti 80 vuoden iän ja sai pitkän iän
näköalapaikalta katsoa taaksepäin.
Mutta hän ei katsellut vain taaksepäin, ei vain muistellut menneitä,
vaan hän odotti samalla uutta aikaa,
jonka odotusta luettu Raamatun kohta kuvaa
ja jota toivotaan, Raamatun sanoin ”Uusia taivaita ja uutta maata,
jossa vanhurskaus asuu.”

Martti Kaipiaisen sukujuuret olivat Suonenjoen mullassa,
mutta jo koulupoikana hän joutui miesten saappaisiin, sotaan,
jonka veteraanina me nyt häntä muistamme.
Herännäisyyden ja kristillisen ylioppilasliikkeen ilmapiirin keskellä
hän sai elämäneväät ja myös elämäntoverin,
Sinut Anna-Liisan, kulkemaan rinnalla kaikissa vaiheissa.

Koulutyö oli teidän elämänne työ,
mutta samalla se oli teille elämän koulua.
Vanhakin ihminen voi muuttua ja uudistua.
Kun Martti sai kokea armon olla mies,
omassa olemuksessaan sukupuolisesti,
se vaikutti hänen elämässään joka taholla.
Tuota armon kokemista eivät tajunneet vain lain ahdistamat ihmiset.
Mutta monet huomasivat, miten opettajakin voi
oppia ja uudistua.

Me kaikki ihmiset olemme keskeneräisiä,
sekä ymmärryksessä että uskossa.
Me olemme vielä matkalla sitä kohti,
mitä Jumala on meille luvannut,
kohti maata ja valtakuntaa,
joka Jeesuksen mukana avautui meille.
Kirkkokin on keskeneräisten ihmisten sukukunta.

Mutta uskon avulla me ymmärrämme, myös luomista.
Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan,
sen näkemistä mitä ei nähdä.
Abrahamia sanotaan uskon isäksi, sillä
uskon varassa hän lähti matkaan, vaikka ei tiennyt,
minne oli menossa.
Uskossa Martti kuoli, vaikka ei luvattua saavuttanut.