Tulkaa kaikki -liike kirkkoa uudistamassa - haastattelussa Vesa Hirvonen Katrina Lumikallio

Tulkaa kaikki -liike on ollut esillä kaksissa viimeisimmistä kirkollisista vaaleista. Sen tarkoituksena on ollut antaa uudistusmielisille äänille mahdollisuus päästä kuuluviin. Ensimmäiset vaalit, joihin liike kokosi listan suosittelemistaan ehdokkaista, olivat syksyn 2006 seurakuntavaalit. Tulkaa kaikki -lista oli mukana myös helmikuussa 2008 pidetyissä kirkolliskokous- ja hiippakuntavaltuustovaaleissa.

Tulkaa kaikki -liikkeen yleiskoordinaattori Vesa Hirvonen

Tulkaa kaikki -liike tunnetaan kirkon uudistusliikkeenä, mutta FinnQueer päätti selvittää, mitä se tarkalleen ottaen tarkoittaa. Miten liike sai alkunsa ja millainen merkitys sillä on Suomen nykyisellä teologisella kentällä? Katrina Lumikallio haastatteli FinnQueerin puolesta sähköpostitse liikkeen toimintaryhmän jäsentä, teologian tohtoria ja systemaattisen teologian tutkijaa Vesa Hirvosta.

Liikkeen synty ja jäsenet

KL: Milloin ja miten Tulkaa kaikki -liike sai alkunsa?

VH: Liikkeen syntyyn vaikuttivat useat lähes samanaikaisesti tapahtuneet asiat. Piispa Ilkka Kantola oli joutunut eroamaan virastaan avioerokohun vuoksi alkuvuodesta 2005 ja myöhemmin samana vuonna kirkkohallitus antoi erittäin vanhakantaisen lausunnon hedelmöityshoidoista. Seksuaalivähemmistöjen asema kirkossa pysyi epäselvänä ja heikkona. Liike syntyi vastaamaan siihen havaintoon, että kirkko näytti kylmältä. Epäkohdista huolimatta vaikutti siltä, että kirkon piirissä oli paljon ihmisiä, jotka odottivat, että kirkossa tapahtuisi jokin uudistava liikahdus. Osa ihmisistä näytti olevan valmiita ottamaan konkreettista vastuuta kirkon uudistumisesta. Muutamat ihmiset kokoontuivat ja keskustelivat kesällä ja syksyllä 2005 siitä, miten tässä muutosta odottavassa tilanteessa voitaisiin toimia. Tuloksena oli, että keskustelun aloittaneet ihmiset kutsuivat sähköpostiviesteillä tuntemiaan ihmisiä perustamaan uudistusliikettä Meritullin seurakuntasaliin Helsinkiin lokakuussa 2005. Liike oli valmiina aloittamaan julkisen toimintansa maaliskuussa 2006.

KL: Paljonko Tulkaa kaikki -liikkeessä on nykyisin jäseniä?

VH: Liikkeen ohjelman on allekirjoittanut yli 900 ihmistä.

KL: Kyseessä on kirkon uudistusliike. Siitä voisi päätellä, että liike on lähinnä evankelisluterilaisen kirkon uudistusliike. Kuinka suuri osuus jäsenistä suunnilleen on luterilaisia? Entä ketä muita siihen kuuluu?

VH: Liikkeessä mukana olevat ovat kirkon jäseniä tai ystäviä, se riittää meille. Iloksemme mukana on sellaisiakin, jotka ovat liittyneet takaisin kirkkoon liikkeen myötä.

KL: Miten liike hankkii jäseniä? Löytävätkö uudet jäsenet sen internetin kautta vai harjoittaako liike aktiivista jäsenhankintaa?

VH: Olemme pääasiassa internet-liike. Sana kiertää, jäsenhankintakampanjoita ei ole. Koko ajan tulee uusia mukaan.

KL: Miten päädyit itse liikkeen toimintaan mukaan? Mikä on nykyinen roolisi siinä ja paljonko se vie aikaasi?

VH: Olin mukana jo ensimmäisissä keskusteluissa kesällä 2005. Olen liikkeen toimintaryhmän jäsen ja vastuualueeni on liikkeen yleiskoordinointi. Seuraan kirkon asioita erityisesti liikkeemme tavoitteiden näkökulmasta. Teen jotain liikkeeseen liittyvää melkein joka päivä.

Kirkkoa yhdistävää toimintaa

KL: Toimit myös Yhteys-liikkeessä. Molemmat liikkeet liittyvät sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksien edistämiseen seurakuntien piirissä, mutta kuinka ne eroavat toisistaan?

VH: Yhteys-liike keskittyy sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksien ajamiseen kirkoissa. Tulkaa kaikki -liikkeen tavoitteet ovat laajemmat. Liikkeen perusajatus on koota hajallaan toimineet kirkon uudistusmieliset . niin seksuaalivähemmistöjen kuin naistenkin oikeuksien puolustajat, köyhyyden poistajat ynnä muut - yhteisten tavoitteiden alle. Yhdessä olemme vahvoja.

Vesa Hirvonen uudistusten ulapalla: "Teen jotain liikkeeseen liittyvää melkein joka päivä"

KL: Tulkaa kaikki -liike pyrkii mm. seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien toivottamiseen ehdoitta tervetulleiksi seurakuntien jäseniksi ja työntekijöiksi. Siihen rohkaisevat myös Raamatun alkukielisten tekstien tutkimuksen perusteella tehdyt johtopäätökset. Miten Raamattua olisi mielestäsi eettisintä käyttää otettaessa kantaa homoseksuaalisuuteen?

VH: Voidaan pitää selvänä, että Raamatun kirjoittajat eivät tunteneet moderneja oletuksia pysyvästä seksuaalisesta identiteetistä ja tasaveroisista ja uskollisista samaa sukupuolta olevien välisistä parisuhteista. Näin ollen he eivät voineet ottaa kantaa homoseksuaalisuuteen siinä mielessä kuin se nykyään ymmärretään. Tästä syystä Raamatun pohjalta tehtävä eettinen arvio homoseksuaalisista parisuhteista on mielestäni tehtävä Raamatun muuttumattomien yleisperiaatteiden, ei ns. homokohtien, valossa. Yleiset raamatulliset periaatteet toisen ihmisen kunnioituksesta, hänen asemaansa asettumisesta, vastuullisuudesta ja jopa uhrautuvasta rakkaudesta koskevat samaa sukupuolta olevien suhteita siinä missä heterosuhteitakin.

KL: Pidit vuonna 2007 luterilaisen kirkon ensimmäisessä parisuhdeseminaarissa esitelmän, joka sisälsi kriittisiä näkemyksiä Olli-Pekka Vainion seminaarissa pitämän (homoseksuaalisuuteen kielteisesti suhtautuvan) esitelmän sisältöä kohtaan. Esitelmäsi on julkaistu Antti Saarelman vuonna 2007 toimittamassa Homoseksuaalisuus Raamatussa ja kirkon opetuksessa -kirjassa. Voisitko tehdä esitelmäsi asiasisällöstä tiiviin yhteenvedon?

VH: Koko keskustelun huomionarvoisin argumentti näyttää olevan homoseksuaalisuuden puolustajien esittämä argumentti, joka erottaa toisistaan uskon ja rakkauden. Argumentin esittäjät kysyvät, onko homoseksuaalisuus (kielteinen kanta siihen) kirkolle uskon ja evankeliumin alaan kuuluva muuttumattoman totuuden asia, vai kuuluuko sen rakkauden ja lain alaan, johon kirkko voi muuttaa kantansa.

Muuttumattoman uskon tai evankeliumin alueeseen kuuluu luomisteologisia ja ihmiskuvallisia lähtökohtia. Se, että ihminen on Jumalan luoma ja lunastama, kuuluu muuttumattomaan ja pelastavaan uskoon. Voi kuitenkin olla vaikeaa osoittaa, että käsitykset ihmisen seksuaalisesta suuntautumisesta ja niihin liittyvät käyttäytymisnormit kuuluisivat muuttumattoman uskon tai evankeliumin alueeseen. Tietämys ihmisestä, naisen ja miehen ominaisuuksista, seksuaalisuudesta, seksuaalisesta suuntautumisesta ja monista muista antropologisista kysymyksistä on muuttunut ja muuttuu koko ajan. Ihmiskäsitysten muuttuessa muuttuvat myös käsitykset ihmisen rooleista ja tehtävistä. Esimerkiksi käsitykset avioliitosta ja soveliaasta seksuaalisesta käyttäytymisestä ovat vaihdelleet eri aikoina. On ollut aikoja, jolloin esimerkiksi moniavioisuutta on pidetty luonnollisena.

Tämän tason käyttäytymiskysymykset kuuluvatkin ilman muuta muuttuvan rakkauden alaan. Luterilaisen teologian kannalta olisi vakava virhe pitää näitä kysymyksiä muuttumattoman rakkauden ja pelastuksen asioina, koska tällöin evankeliumiin sekoitettaisiin lakia, mikä turmelisi sekä evankeliumin että lain. Kun homoseksuaalisuutta tarkastellaan muuttuvan rakkauden kysymyksenä, pohditaan, mikä olisi tänä aikana kristillisen lähimmäisenrakkauden mukainen tapa suhtautua homoihin ja lesboihin ja heidän parisuhteisiinsa. Luterilainen teologia asettaa eettiselle arvioinnin työlään haasteen: tarkastelua ei pidä tehdä ulkopuolisena tarkkailijana, vaan lähimmäisen asemaan syvästi eläytyvänä kanssakulkijana.

KL: Kirkon kehityksen suunnan ratkaisivat Tulkaa kaikki -liikkeen internet-sivujen mukaan vuoden 2006 seurakuntavaalien sekä vuoden 2008 kirkolliskokous- ja hiippakuntavaltuustovaalien tulokset. Mihin suuntaan kirkko on kulkemassa? Millainen käsitys sinulla on Suomen teologisen kentän nykytilanteesta (erityisesti Tulkaa kaikki - liikkeen tavoitteiden osalta)?

VH: Kirkko on kulkemassa tavoitteidemme suuntaan, mutta kirkon jäsenissä on vielä paljon niitä, jotka pelkäävät uudistusten merkitsevän luopumista kristillisestä uskosta. Näyttää siltä, että papit ovat uudistusmielisempiä kuin maallikot. Uskokaa tai älkää, mutta Tulkaa kaikki -lista sai äskettäisissä kirkolliskokousvaaleissa lähes puolet Helsingin hiippakunnan papiston äänistä.

Yhä useammat tulevat huomaamaan, että uudistukset ovat hyväksi kirkolle

KL: Tulkaa kaikki -liikkeen ohjelman mukaan "eri tavoin ajattelevien kirkollisten ryhmien välille on rakennettava luottamusta ja sovintoa". Kuinka tämä tapahtuu käytännössä? Onko edistystä tapahtunut ja jos, niin millaista?

VH: Olemme pyrkineet suhtautumaan kunnioittavasti toisella tavalla ajatteleviin ja luulen, että se ei ole jäänyt kokonaan huomaamatta. Luottamuksen syntymisellä eri tavoin ajattelevien välille emme tarkoita yksimielisyyteen pääsemistä esimerkiksi liikkeemme tavoitteista. Etsimme tapoja rehellisiin kohtaamisiin ja keskusteluihin. Pidämme itsemme sellaisille henkisesti avoimina. On asioita, joissa esimerkiksi kirkolliskokousedustajamme voivat tehdä yhteistyötä konservatiivien kanssa. Arvostamme heidän keskuudessaan tapahtuvaa omasta hyvästä jakamista. Yhdistäviä tavoitteita on, mutta epäluottamuksen ilmapiirissä ne jäävät huomaamatta.

KL: Mitä pidät suurimpina esteinä eri ryhmien välisen luottamuksen ja sovinnon synnylle?

VH: Pelkäämme toisiamme.

Tulkaa kaikki -liike ja kirkon tulevaisuus

KL: Millaisena näet ev.-lut. kirkon tulevaisuuden Tulkaa kaikki -liikkeen tavoitteiden osalta?

VH: Olen hyvin luottavainen. Yhä useammat tulevat huomaamaan, että uudistukset ovat hyväksi kirkolle ja tekevät tietä Kristukselle.

KL: Luonnehdi Tulkaa kaikki -liikkeen vaikutusvaltaisuutta kirkon tulevaisuuden kannalta.

VH: Liike on onnistunut tavoitteessaan koota koko maasta iso joukko uudistajia yhteisiä tavoitteita ajamaan. Kaksissa vaaleissa olemme saaneet melkoisen joukon edustajiamme seurakuntaneuvostoihin, hiippakuntavaltuustoihin ja kirkolliskokoukseen. Uskomme, että vähitellen tavoitteidemme taakse tulee yhä enemmän kirkon jäseniä. Toivomme, että kirkkoon myös palaa yhä enemmän niitä, jotka ovat eronneet siitä pettyneinä. Kristuksen kirkko on kaikille!