FinnQueer · PDF-kirjasto · Toimitus · Esittely · Linkit   

 
Etusivulle


AJASSA ·
LAKI ·
PSYKIATRIA ·
KASVOT ·
HISTORIA ·
TEOLOGIA ·
BIOLOGIA ·

Tulosta ·
 FINNQUEER   7.4.2008   
Google
Hae FinnQueerista:

Seksuaalisen suuntautumisen huomioonottaminen terapiassa
· 1.3.2010

 
Mitä ovat Yogyakartan periaatteet?

Mikko Väisänen

Yogyakartan periaatteet ovat johtavien ihmisoikeusjuristien muotoilemia tasavertaisuusperiaatteita, joille nyt pyritään saamaan virallinen tunnustus YK:n tasolla. Sitä kautta ne voivat vaikuttaa jokaisen maan lainsäädäntöön, siten että HLBTI -ihmisten tasavertaisuus tulee tunnustetuksi myös käytännössä, eikä heidän oikeuksiaan pystytä enää mitätöimään tai vähättelemään. Yksi Yogyakartan periaatteisiin vaikuttaneista on suomalainen Martin Scheinin, joka on pitkään työskennellyt vähemmistöjen oikeuksien suojelemisen ja virallisen tunnustamisen puolesta.

Periaatteet ovat suomeksi kääntäneet Olli Stålström ja Elina Nikulainen.

Yogyakartan periaatteet on kokonaisuudessaan julkaistu omalla verkkosivullaan ja nyt myös suomeksi FinnQueer-artikkelissa.

Millaista lisäarvoa Yogyakartan periaatteet tuovat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeuksien edistämiseen?

Yleisesti on totuttu ajattelemaan, että Yhdistyneiden kansakuntien (YK) yleismaailmallinen ihmisoikeuksien julistus olisi tarkoitettu turvaamaan maailman kaikkien ihmisten yhtäläiset, luovuttamattomat ja perustavanlaatuiset ihmisoikeudet. Näin ei kuitenkaan ole. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen edustajat eli HLBTI1-ihmiset ovat edelleen vailla YK:n virallista sopimussuojaa. 2000-luvulle tultaessa YK on tosin tiedostanut seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kohdistuvan syrjinnän laajuuden ja pitää sitä vakavana ihmisoikeusloukkauksena. Asia käy selväksi YK:n ihmisoikeusraporteista. Tästä huolimatta YK:n ihmisoikeussopimuksissa ei erikseen mainita HLBTI-ihmisten oikeuksia, vaikka muiden sosiaalisesti syrjittyjen ihmisryhmien ihmisoikeusasema on haluttu taata erillissopimusten voimalla. Näin on toimittu muun muassa lasten, naisten sekä kehitys- ja liikuntavammaisten kohdalla.


[sunilgus.jpg]
Gus Nasmith antaa ihmisoikeusjärjestö IGLHRC:n
palkintoa yhdelle Yogyakartan periaatteiden
tekijöistä, nepalilaiselle Sunil Pantille. (Kuva: IGLHRC)

Nykyisiä ihmisoikeussopimuksia voidaan pahimmillaan käyttää seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä vastaan. Kansainvälisten ihmisoikeusnormien määrittely on poliittista kielipeliä, jossa ihmisarvo saattaa kyseenalaistua sanamuotojen tulkinnanvaraisuuden takia. Normien kapea tulkintatapa tai koko ihmisryhmän mainitsematta jättäminen ovat arvovalintoja, jotka voivat johtaa laiminlyödyn ihmisryhmän dehumanisaatioon eli epäinhimillistämiseen. Ihmisoikeussopimusten puuttuessa tällaisten "luonnottomasti käyttäytyvien epäihmisten" ihmisarvoa ei tarvitse tunnustaa ja siten valtiot voivat syrjiä heitä seurauksitta. Tällaista ihmisoikeudellista porsaanreikää voidaan käyttää oikeutuksena seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen yhteiskunnalliselle syrjinnälle ympäri maailman.

Yogyakartan periaatteet pyrkivät osoittamaan, että ihmisoikeudet eivät tarkoita vain seksuaali- ja sukupuolienemmistön oikeuksia. Periaatteet tekevät jo olemassa olevien ihmisoikeussopimusten perusteella selväksi, että universaalit ihmisoikeudet ovat yhteisiä maailman kaikille ihmisille myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille. Periaatteet takaavat viimein HLBTI-ihmisten ihmisarvon ilman poliittista tulkinnan varaa.

Ihmisoikeuksien taustaa YK:ssa

Yhdistyneiden kansakuntien vuonna 1948 antaman ihmisoikeusjulistuksen saavuttama painoarvo tunnustetaan lähes kiistatta kaikkialla maailmassa. Ihmisoikeusjulistuksen ihmisyyttä arvostava konsensushenki on maita eettisesti sitova, mutta se ei ole oikeudellisesti velvoittava pöytäkirja. Nykyisin ihmisoikeuksilla tarkoitetaan oikeuksia, jotka on turvattu kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa. Julistuksella on kuitenkin kansainvälisesti tunnustettu symbolinen asema ihmisoikeusnormien määrittelyssä. Yleismaailmallinen ihmisoikeuksien julistus laadittiin pian holokaustin jälkeen YK:n talous- ja sosiaalineuvoston (ECOSOC) asettamassa ihmisoikeustoimikunnassa. Tarkoituksena oli luoda julistus, joka moraalisesti velvoittaisi valtioita huolehtimaan kansalaisistaan ja estäisi valtioita tulevaisuudessa kääntymästä mitään ihmisryhmää vastaan. Julistuksen tehtävänä oli taata kaikille maailman ihmisille täydet ihmisoikeudet. Sen sisällössä pyrittiin pysymään mahdollisimman yleispätevissä sanamuodoissa, jotta kukaan ei jäisi julistuksessa huomiotta.

Seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identi­teettiin perus­tuvat ihmis­oikeus­louk­kaukset ovat tunnus­tettu ongelma YK:n ihmis­oikeus­elimissä.

Ihmisoikeusjulistuksen ensimmäinen artikla alkaa lupaavasti: "Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan", mutta jo toisessa artiklassa rajataan oikeuksia nauttivien joukkoa:

"Jokainen on oikeutettu kaikkiin tässä julistuksessa esitettyihin oikeuksiin ja vapauksiin, ilman minkäänlaista rotuun, väriin, sukupuoleen (sex), kieleen, uskontoon, poliittiseen tai muuhun mielipiteeseen, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, omaisuuteen, syntyperään tai muuhun tekijään perustuvaa erotusta (other status)."

Ihmisoikeuksia rajaavien listojen kirjoittaminen on vaarallinen tehtävä. Luetteloinnissa piilee riski sille, että jokin ihmisryhmä jää mainitsematta vahingossa tai tarkoituksellisesti. Oman aikansa moraalikäsitysten valossa on ymmärrettävissä, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt jäivät vaille julistuksessa erikseen mainittua tunnustusta. Maailmassa homoseksuaalisuus nähtiin rikoksena tai sairautena pitkälle 1900-luvun loppua kohti. Myös Euroopassa tilanne oli samankaltainen. Vasta 1990-luvun lopussa Euroopan unioni oli valmis toteamaan ihmisoikeuksien perussopimuksen artiklassa 21, että unionissa:

"Kielletään kaikenlainen syrjintä, joka perustuu sukupuoleen, rotuun, ihonväriin tai etniseen taikka yhteiskunnalliseen alkuperään, geneettisiin ominaisuuksiin, kieleen, uskontoon tai vakaumukseen, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen, varallisuuteen, syntyperään, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen2 tai muuhun sellaiseen seikkaan."

Vaikka YK:n ihmisoikeusjulistus oli poikkeuksellisen kattava ja monella tapaa edellä aikaansa, ei yhteiskunnallinen ilmapiiri ollut vielä riittävän kypsä tunnustamaan ihmisarvoa riippumatta seksuaalisesta suuntautumisesta tai sukupuoli-identiteetistä. Foucault'n mukaan toisen maailmansodan jälkeinen seksuaalisuutta koskeva lainsäädäntö unohtui muiden helpommin vääriksi koettujen hirmutekojen alle. Voidaan ajatella, että yhteiskunnallinen valta ja laillistettu seksuaalisuuden kontrolli hyväksyttiin oikeutettuna syrjinnän muotona vielä vuosikymmeniä holokaustin jälkeen.

Ihmisoikeuspolitiikkaan erikoistuneen Jack Donnellyn mukaan ihmisoikeuksien todellinen merkitys mitataan vasta, kun ihmisarvo annetaan myös yhteiskunnan syystä tai toisesta hyljeksimille jäsenille3. Siten seksuaali- sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeustilanteesta muodostuu globaali ihmiskoe, jossa testataan ihmisoikeuksien kattavuuden rajoja. Vaikuttaa siltä, että seksuaali- sukupuolivähemmistöt ovat maailman viimeinen hyljeksitty paaria-joukko4, joiden ihmisoikeuksia ei ole pystytty yksiselitteisesti tunnustamaan. Näin ollen arviolta 5-15 prosenttia5 maailman väestöstä ei nauti samoja oikeuksia kuin seksuaali- ja sukupuolienemmistö. Tämä merkitsee satoja miljoonia ihmisiä etnisestä, uskonnollisesta ja poliittisesta taustasta riippumatta. Niin kauan kuin yhtä kansanryhmää syrjitään, ei kukaan muukaan voi olla varma omista oikeuksistaan tai turvallisuudestaan.

YK-raporttien todistamat ihmisoikeusloukkaukset

Vasta 2000-luvulle tultaessa muutamat maailman maat, kuten Alankomaat ja Etelä-Afrikka, ovat halunneet varmistaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistölle samat oikeudet kuin muillekin kansalaisilleen. Etelä-Afrikka on esimerkki maasta, jossa apartheidin historiallisesta taakasta on todella otettu opiksi. YK:n ihmisoikeusvaltuutetun Louise Arbourin mukaan yli 80 maassa homoseksuaalisuus on edelleen rangaistava rikos, seitsemässä maassa "luonnottoman seksuaalisuuden harjoittamisesta" voi saada kuolemantuomion. Arbour on puhunut HLBTI-ihmisten perusoikeuksien deprivaatiosta eli ihmisoikeuksien puutteesta.

Lukuisien valtioiden ohella useimmat uskontokunnat pitävät muita kuin heteroseksuaalisuuteen ja perinteisiin sukupuolirooleihin perustuvia elämäntapoja varmoina teinä kadotukseen. Sukupuoli- ja seksuaalikäyttäytyminen näyttää olevan ainoa, mutta ilmeisesti viimeinen, perustavanlaatuinen normi, josta muutoin sivilisaatioiden yhteentörmäykseen suistuvat kulttuuripiirit näyttävät olevan yhtä mieltä. Heteroseksuaalinen miehen ja naisen muodostama ydinperhe on ikiaikainen kulttuurista ja sivilisaatiosta riippumaton maailmanjärjestyksen peruskivi, jota ei haluta horjuttaa. Tälle varmana ja vakaana pidetylle normille yhteiskuntien sosiaalinen elämä ja oleminen ovat rakentuneet. Siten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt edustavat maailman perustan kyseenalaistavaa uhkaa. Tällainen normi ei voi jäädä huomiotta YK:n ihmisoikeuspolitiikassa, jossa jäsenmaiden arvolatautuneet käsitykset kohtaavat voimakkaasti. YK on haasteellisen tehtävän edessä yrittäessään uudistaa ihmisoikeusnormeja HLBTI-ihmisten osalta. Eräät jäsenmaat näkevät seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien ajamisen länsimaisen moraalittoman maallistumisen huipentumana.

Seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin perustuvat ihmisoikeusloukkaukset ovat tunnustettu ongelma YK:n ihmisoikeuselimissä. YK:n ihmisoikeusraporteissa6 puhutaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kohdistuvista "sosiaalisista puhdistuksista", joiden avulla ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneet valtiot yrittävät poistaa "seksuaalisesti ja sukupuolisesti säädyttömän, perverssin ja kieroutuneen käytöksen tartuttamisen ja levittämisen" yhteiskunnista. Raporttien mukaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen on katsottu olevan "yhteiskunnallisesti ei-toivottuja" ja loukkaavan uskovaisten ihmisoikeuksia. Heidät on määritelty "erityisen haavoittuvaksi" ihmisryhmäksi, joiden "sosiaalista leimautumista ja stigmatisaatiota" lisäävät heidän oman perheensä kieltäytyminen hyväksymästä uhrin taipumusta.

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt altistuvat esimerkiksi viharikoksille, laillisille ja laittomille teloituksille, koska he eivät "suostu mukautumaan sosiaalisesti rakentuneisiin seksuaali- ja sukupuoliodotuksiin". He usein vaikenevat väärinkäytöksistä julkisen häpeän pelossa. Raportin lainauksen mukaan "Heidän kuuluisi pysyä kaapissa tai hakea turvapaikkaa toisesta maasta." Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt kohtaavat usein syrjintää ja ennakkoluuloihin ja stereotypioihin pohjautuvaa kohtelua hakiessaan oikeutta kotimaansa oikeusjärjestelmistä ja heidän kokemansa kohtelu usein altistaa heidät hyväksikäytölle ja monille psykososiaalisille ongelmille. Raportoitujen maiden joukossa oli myös Euroopan valtioita.

Donnellyn ehdottama tulkinta ihmisoikeuksista

Jack Donnelly on uskaltanut sanoa ääneen ihmisoikeuksien perussanoman: Ihmisoikeudet ovat kaikkia koskettavia oikeuksia, joita valtio ei voi riistää kansalaiseltaan missään olosuhteissa. Donnellyn mielestä vaikka seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen elämäntavan voi nähdä eri kulttuuristen tekijöiden valossa ala-arvoisena ja hyljeksittävänä, se ei sittenkään oikeuta yksilön ihmisarvon kyseenalaistamista. Se ei ole ihmisoikeusjulistuksen mukainen ajatus. Moniarvoisessa nykymaailmassa uskontokunnille on annettu oikeutetun syrjinnän monopoli, joka turvin oikein-uskovat voivat jaotella ihmiset kunnollisiin ja syntisiin. Uskontojen ja sivilisaatioiden käytäntöjen ja tapakulttuurien suvaitseminen ei saa tapahtua ihmisoikeuksien rikkomisen kustannuksella. Kulttuurit eivät saa sallia tai oikeuttaa ilmioikeusloukkauksia vanhojen ja usein väärin tulkittujen opinkappaleiden pohjalta. Kulttuuriperinteiden ja -tapojen tulee uusiutua ja kehittyä yhteiskunnan ja maailman mukana. Samalla tapaa maailma on vähitellen kypsynyt ajatuksiin, että nainen on yhdenvertainen miehen kanssa, että ei-valkoiset ihmiset eivät ole alempiarvoisia yksilöitä ja että orjuus tai holokaustin tapahtumat olivat rikoksia ihmisyyttä vastaan. Ken Boothin sanoin uskontojen ja kulttuurien ei tule antaa tyrannisoida ihmisoikeuksien edistämistä.

Donnellyn mukaan ihmisoikeusjulistusta on tulkittu liian kapeasti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen osalta. Donnelly analysoi tarkemmin YK:n julistuksen toista artiklaa. Hänen mukaansa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen syrjinnänkielto sisältyy julistuksen viimeiseen kohtaan, jolla kielletään syrjintä ilman "muuhun tekijään perustuvaa erotusta" (other status). Samoin HLBTI-ihmiset lukeutuvat ihmisoikeuksia nauttivien joukkoon, jos "sukupuoli" -sanan (sex) merkitys laajennetaan käsittämään myös seksuaalinen ja sukupuolisen suuntautuminen. Suomenkielisessä julistuksen käännöksessä sana "sex" on käännetty käsittämään vain sukupuolta, vaikka sanan englanninkielinen tulkinta antaa mahdollisuuden väljemmälle tulkinnalle. Tästä huomataan miten pienestä käännöstekijästä tai sanamuotojen tulkinnasta ihmisoikeuksien eteneminen voi olla kiinni.

Kyseinen tulkintatapa ei ole vain Donnellyn keksintöä. YK:n ihmisoikeuskomitea (Human Rights Committee) oli vuonna 1994 päätynyt samaan käsitykseen historiallisessa Toonen vastaan Australian valtio -tapauksessa. Silloinen komitea katsoi sex-sanan kattavan myös seksuaalisen suuntautumisen. Nicholas Toonenin tapauksesta on muodostunut keskeinen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeuksia linjaava suositus. Tällöin ensimmäistä kertaa YK:ssa katsottiin ihmisoikeusjulistuksen ja siten myös ihmisoikeussopimuksien7 takaavan ihmisoikeudet myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille. Toonenin tapaus ei kuitenkaan johtanut kattavampien päätöslauselmien tekemiseen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien osalta.

Donnelly korostaa, että ihmisoikeusjulistuksen tulkinnanvaraisuus ei takaa riittävän selvästi HLBTI-ihmisten oikeuksia. Ilman selkeästi tehtyä syrjintäsuojan julistamista, valtiot voivat tehdä omia tulkintojaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksista ja ratkaista ihmisoikeusongelmansa kulttuurisesti ja sosiaalisesti rakentuneiden toimintaperiaatteiden avulla, jotka harvoin tunnustavat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ihmisarvoa. Jos YK:n erityissopimuksissa olisi tarkennettu selvästi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeudet, ei tulkinnan varaa olisi. Näin on toimittu esimerkiksi edellä mainitussa Euroopan unionin peruskirjassa, jossa syrjintä sukupuolisen suuntautumisen perusteella kielletään.

YK on kuitenkin jäsenmaidensa tahtotilojen armoilla. Sillä ei ole poliittisia välineitä puuttua maiden harjoittamaan ihmisoikeuspolitiikkaan. YK:n ainoita keinoja vaikuttaa ihmisoikeusnormien kehittymiseen ja muuttamiseen on ihmisoikeuksien puolesta puhuminen eli niiden oikeuttaminen pätevien argumenttien avulla. Donnellysta ihmisoikeuskielen ja normiston kehittäminen ja niiden sisällön ja roolin selkeyttäminen ovat YK:n ihmisoikeuksien edistämisen ydintehtäviä. Juuri tätä tarkoitusta varten Yogyakartan periaatteet luotiin.

Yogyakartan periaatteet tuovat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeudet selkeästi näkyviksi

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistön kokemat ihmisoikeusloukkaukset paljastavat kirjaimellisen normivajeen YK:n ihmisoikeuksien määrittelyssä. Tarvittiin yksiselitteinen ihmisoikeusjulistus, joka osoittaisi kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön pohjalta, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistön oikeudet sisältyvät jo olemassa oleviin ihmisoikeussopimuksiin. Tätä tehtävää silmällä pitäen Yogyakartan periaatteet kirjoitettiin. Samoin kuin YK:n ihmisoikeuksien julistuskin, Yogyakartan periaatteet ovat maailman maita moraalisesti velvoittava, mutta se ei oikeudellisesti maita sitova asiakirja. Kokoelma on tarkoitettu työkaluksi, joilla seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeuksia voidaan ajaa ympäri maailman esimerkiksi ihmisoikeusjärjestöjen toimesta. Yogyakartan periaatteet ovat ensimmäinen juridisesti merkittävä julistus, jossa aukottomasti osoitetaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistön ihmisoikeudet osana kansainvälistä ihmisoikeusnormistoa.

Periaatekokoelma ei ole YK:n sisällä syntynyt asiakirja, vaikka sen tekijäkaartiin kuuluu muun muassa entinen YK:n ihmisoikeusvaltuutettu Mary Robinson sekä monia YK:n ihmisoikeustoimielinten nykyisiä ja entisiä jäseniä. YK:n ihmisoikeusasiantuntijoiden ohella periaatekokoelmaa olivat luomassa eri maiden, ihmisoikeus- ja kansalaisjärjestöjen edustajia ympäri maailman. Yogyakartan periaatteiden historiallinen painoarvo perustuu kansainvälisesti arvostettujen oikeusoppineiden arvovaltaan ja asiantuntijuuteen, jota on miltei mahdotonta kyseenalaistaa. Siten julistuksen sisältöä on vaikea sivuuttaa tai mitätöidä. Periaatteet ovat saaneet nimensä niiden syntypaikan mukaan. Periaatteet hyväksyttiin yksimielisesti Yogyakartassa, Indonesiassa Gadjah Mada -yliopistossa 9. marraskuuta 2006 pidetyssä kokouksessa. Ne julkaistiin virallisesti 26. maaliskuuta 2007. Periaatteet on esitelty muun muassa YK:n uudessa ihmisoikeusneuvostossa (Human Rights Council), jossa ne saivat periaatteiden kokoamiseen osallistuneen professori Michael O'Flahertyn mukaan hyvän vastaanoton.

Yogyakartan periaatteissa korostetaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen yhtäläisiä ja luovuttamattomia ihmisoikeuksia

Voisi luulla, että periaatteet eivät kosketa länsimaisen yhteiskunnan elämänmenoa. On totta, että periaatekokoelmalla on eniten annettavaa kehittyville maille, mutta oikein sovellettuna niistä on hyötyä myös Suomen kaltaisissa demokratioissa, joissa täydellisten ihmisoikeuksien tunnustaminen ja niiden valvonnan toteuttaminen on vielä puolitiessä. Yogyakartan periaatekokoelmaan kuuluu 29 periaatetta ja 16 toimintasuositusta. Periaatteet muistuttavat muodoltaan YK:n yleismaailmallista ihmisoikeusjulistuksen uusintapainosta, joissa otetaan näkökulmaksi HLBTI-ihmisten asema. Periaatekokoelma on ensimmäinen ihmisoikeuslainsäädäntöön perustuva virallinen asiakirja, jossa on määritelty käsitteet "seksuaalinen suuntautuminen" ja "sukupuoli-identiteetti". Määrittely edesauttaa oikeuksien ajamista, kun HLBTI-ihmisistä osataan viimein puhua ja viitata virallisesti hyväksytyillä käsitteillä.

Periaatteiden keskeinen anti on, että ne takaavat yksiselitteisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille oikeuden nauttia yleismaailmallisista ihmisoikeuksista ilman että tulkinnoille jää pelivaraa. Periaatteissa varmistetaan muun muassa HLBTI-ihmisten oikeus elämään, tulla tunnustetuksi henkilönä, oikeus yksityiselämän ja omaisuuden suojaan sekä vapaaseen liikkumiseen, oikeus turvapaikkaan ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Mukana on myös oikeus perustaa perhe. Suomen ohella monessa Euroopan maassa keskustellaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksista adoptioon ja yhtäläisiin perheoikeuksiin valtaväestön tapaan. Yogyakartan periaatteessa 24 todetaan, että oikeus perheeseen tulee taata kaikille riippumatta seksuaalisesta suuntautumisesta tai sukupuoli-identiteetistä. Periaatekokoelma osaltaan horjuttaa myyttiä perinteisestä ydinperhemallista ainoana oikeana yhteiskunnallisena perusyksikkönä.

Periaate­kokoelma osaltaan horjuttaa myyttiä perin­tei­sestä ydin­perhe­mallista ainoana oikeana yhteis­kunnal­lisena perus­yksikkönä.

Yogyakartan periaatteissa ei kuitenkaan mainita samaa sukupuolta olevien avioliitto-oikeutta, vaikkakin perheoikeudet tunnustetaan muutoin. Periaatteiden kokoamiseen osallistuneen YK:n ihmisoikeuskomitean jäsenen, professori Michael O'Flahertyn mukaan avioliitto-oikeuden puuttumista periaatteista on perusteltu kansainvälisen lain nykytilanteella. O'Flahertyn mukaan mikään ei estä periaatteiden tulevaa kehitystä haluttuun suuntaan8. Avioliitto-oikeuden sivuuttaminen on ilmeinen puute muutoin kattavassa periaatekokoelmassa, koska YK:n ihmisoikeusjulistuksessa avioliitto-oikeus nähdään yhdeksi perustavanlaatuisista ihmisoikeuksista. Artiklassa 16:ssa sanotaan, että vain "miehillä ja naisilla on oikeus solmia avioliitto ja perustaa perhe ilman minkäänlaisesta rodusta, kansalaisuudesta tai uskonnosta johtuvia rajoituksia".

Tätä artiklaa esimerkiksi Paavi käytti uuden vuoden puheessaan 1.1.2008 puolustaessaan "perinteisen perheen" merkitystä maailman rauhalle. Pahimmillaan julistusta voidaan siis käyttää poliittisena aseena seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä vastaan. Onneksi kuitenkin EU:n ihmisoikeuksien peruskirjan artiklassa 9 todetaan sukupuolineutraalisti, että jokaisella on "oikeus solmia avioliitto ja oikeus perustaa perhe", ilman perinteisestä syrjivää jaottelua.

Muilta osin periaatekokoelma on kattava. Periaatteissa vahvistetaan syrjinnän, orjuuden, pakkotyön, kidutuksen ja mielivaltaisen pidätyksen kielto. Samoin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen jäsenille taataan ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus, mielipiteen- ja sananvapaus sekä kokoontumis- ja yhdistymisvapaus. Niin ikään HLBTI-ihmisille varmistetaan oikeus osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja sivistyselämään ja koulutukseen, sosiaaliturvaan, työhön, riittävään elintasoon ja parhaaseen mahdolliseen terveydenhuoltoon. Oman periaatteensa on saanut myös lääketieteellisen väärinkäytöksien kielto, jolla halutaan estää muun muassa lääketieteelliset pakkotoimet ja seksuaalisen tai sukupuolisen taipumuksen hoitaminen sairautena. Suomen osalta Yogyakartan periaatteet voivat myös selkeyttää yhä häilyvää syrjintäkiellon noudattamista. Esimerkiksi Ihmisoikeusliiton vuonna 2006 tekemässä syrjintäraportissa painotetaan, että uskonnollisten yhteisöjen on noudatettava yhdenvertaisuus- ja rikoslain syrjintäkieltoa. Uskontokunnille ei ole suotu erityiskohtelua seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen osalta. Yogyakartan periaatteissa diskriminaation suoja on esitetty aukottomasti.

Esimerkki Nepalin ihmisoikeustilanteesta

Nepalissa on pitkään poljettu seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeuksia. Tilannetta ei ole edesauttanut maassa vuosia jatkunut sisällissota ja poliittiset konfliktit hallituksen, kuningashuoneen ja maolaisopposition kesken. Suomen suurlähetystön mukaan huhtikuussa 2006 nepalilaisten mitta täyttyi ja ihmiset valtasivat opposition johdolla Katmandun kadut. Myös maolaiset tukivat kansanliikettä. Demokratialiike kokosi Nepalin kansan ja muutti Nepalin poliittista ilmapiiriä. Tavalliset ihmiset joka puolelta Nepalia lähtivät liikkeelle demokratian nimissä. Mielenosoitusten jälkeen kuningas Gyanendra myöntyi demokratialiikkeen vaatimuksiin ja perustuslakia säätävän kansalliskokouksen järjestämiseen.

Nepalin nimi on ollut toistuvasti esillä YK:n ihmisoikeusraporteissa, joihin on dokumentoitu seikkaperäisesti Nepalissa tapahtuneita ihmisoikeusloukkauksia. "Luonnoton sukupuoliyhteys" on Nepalin lakien mukaan rikos, eikä sukupuolivähemmistöjen edustajille ole myönnetty täysiä kansalaisoikeuksia tai oikeutta tunnustaa haluamaansa sukupuolta virallisesti. Vähemmistöt ovat joutuneet toistuvasti pahoinpitelyjen kohteeksi virkavallan toimesta. Nepalilainen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien puolesta taisteleva järjestö Blue Diamond Society ja järjestön puheenjohtaja Sunil Pant ovat antaneet räikeälle ihmisoikeustilanteelle kasvot.

Sunil Pant on aktiivisesti vedonnut YK:hon ja muihin ihmisoikeuksia ajaviin tahoihin saadakseen kansainvälisen yhteisön tavalla tai toisella puuttumaan Nepalin tilanteeseen. Nepalissa toimii YK:n ihmisoikeuspäävaltuutetun toimisto (OCHCR), jolla on rauhansopimuksen mukaan valtuudet valvoa ihmisoikeuksien toteutumista. Toimisto on ajanut myös HLBTI-ihmisten oikeuksia. Esimerkiksi vuonna 2006 YK:n edustaja Ian Martin piti puheen Blue Diamond Society:ssa kansainvälisenä homofobian vastaisuuden päivänä. Martinin puhe on yksi harvoista YK:n edustajan pitämistä virallisista puheista, joissa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen diskriminointi tuomitaan selkeästi vieläpä ihmisoikeuksiin vedoten. Puheessa todettiin, että ihmisoikeudet ovat yhtäläiset kaikille seksuaalisesta tai sukupuolisesta suuntautumisesta huolimatta. Siinä kerrottiin kuinka syvään juurtuneet normit, ennakkoluulot ja väkivalta olivat poissulkeneet HLBTI-ihmiset yhteiskunnasta. Samoin Martin viittasi Donnellyn tavoin ihmisoikeusjulistuksen väljempään tulkintaan sex-sanan osalta sekä Toomenin tapaukseen.

Sunil Pantin mukaan Ian Martinin puhe oli merkittävä edistysaskel ihmisoikeuksien edistämisessä.

- Puhe käännettiin nepaliksi ja sen sisällöstä tiedotettiin näkyvästi maassa. Se sai paljon huomiota, Pant kertoo.

Martin piti myös globaalisti merkittävän puheenvuoron, jonka sisällön voi laajentaa koko maailmaa koskettavaksi. Puhe osoittaa kuinka tärkeitä poliittisia tekoja retorisesti selkeät ja ymmärrettävät julkilausumat ovat. Pieni puheenvuoro pienen maan järjestötapaamisessa saattavat muuttua kansainväliseksi linjanvedoksi, jotka antavat suuntaa YK:n ihmisoikeuskehitykselle.

Yogyakartan periaatteiden rooli Nepalissa

Sunil Pant osallistui kansalaisjärjestön edustajana Yogyakartan periaatteiden kokoamiseen. Periaatteilla oli tilaus. Pant oli pitkään toivonut periaatekokoelman kaltaista oikeudellista työkalua, jolla voisi vedota Nepalin hallitukseen ja korkeimpaan oikeuteen ihmisoikeuksien parantamiseksi. Ajankohta poliittiselle muutokselle oli erityisen otollinen, sillä Nepalissa on meneillään perustuslakiuudistus. Blue Diamond Society pyrki muiden ihmisoikeusjärjestöjen kanssa vaikuttamaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen perusoikeuksien tunnustamiseen ja yhteiskunnallisen syrjinnän päättymiseen.

- Käänsimme Yogyakartan periaatteet nopeasti nepaliksi. Periaatteiden selkeän sisällön ansiosta puutteet Nepalin ihmisoikeustilanteessa oli helppo osoittaa, Pant sanoo. YK:n ihmisoikeuspäävaltuutetun toimisto monitoroi edelleen Nepalin ihmisoikeuskehitystä ja antoi tukensa kansalaisyhteiskunnan taistelulle yhdenvertaisten oikeuksien puolesta. Elokuussa 2007 uusi ihmisoikeusvaltuutettu Johan Olhagen onnitteli Blue Diamond Society:a periaatteiden kääntämisestä ja niiden nopeasta käyttöönotosta. Olhagenin mukaan periaatteiden merkitys on suuri tilanteessa jossa YK:lla ei ole HLBTI-ihmisten oikeuksia turvaavaa sopimusta. Periaatteiden avulla yhteiskunnallisen tietoisuuden herättäminen ja kaikkia kansalaisia kunnioittavan perustuslakivalmistelun edistäminen oli mahdollista.

Joulukuussa 2007 Nepalista kantautui iloisia uutisia. Korkein oikeus oli Blue Diamond Societyn ja kolmen muun järjestön aloitteesta päättänyt viimein tunnustaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen yhdenvertaiset ihmisoikeudet muun väestön rinnalla. Korkein oikeus päätti kumota Nepalissa voimassa olleen syrjintälainsäädännön ja aloittaa toimenpiteet syrjinnän poistamiseksi tulevaisuudessa. Yogyakartan periaatteita oli käytetty ihmisoikeusaloitteen perusteluissa. Sunin Pantin lehdistötiedotteen mukaan Korkein oikeus myös asetti komitean tutkimaan samaa sukupuolta olevien parisuhteen laillistamiskäytäntöjä eri maissa.

- Uusi kansainvälisiä ihmisoikeuksia kunnioittava aikakausi on alkamassa Nepalissa myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen osalta. Korkeimman oikeuden päätös on historiallinen, toteaa Pant tiedotteessaan.

Nepalin esimerkki osoittaa, että ikiaikaisten normien murtaminen on mahdollista. Yogyakartan periaatteiden käyttökelpoisuus ja sovellettavuus pystyttiin näin testaamaan käytännössä. Toivottavasti tämä on päänavaus ihmisoikeuksien kunnioittamiselle muissa maissa. Nepal voi toimia mallina ihmisoikeusprosessille, joka viimein oikeuttaa HLBTI-ihmisten oikeuksien edistämisen koko maailmassa.

Periaatteiden tärkein anti

Yogyakartan periaatteet tunnustavat yksiselitteisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten ihmisarvon. Periaatteet osoittavat, että YK:n ihmisoikeusjulistus ja sen pohjalta tehdyt ihmisoikeussopimukset takaavat yhdenvertaiset ja luovuttamattomat ihmisoikeudet kaikille maailman ihmisille riippumatta seksuaalisesta suuntautumisesta tai sukupuoli-identiteetistä. Ihmisoikeudet ovat universaaleja oikeuksia, joita valtio ei voi riistää kansalaiseltaan missään olosuhteissa. Ihminen ei voi lakata olemasta ihminen missään tilanteessa, oli tämä millainen tahansa tai teki tämä mitä tahansa.

On pistettävä merkille, että periaatteissa ei luoda uusia ihmisoikeuksia seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille, vaan niillä halutaan näyttää, että nykyiset voimassa olevat ihmisoikeudet todellakin kattavat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeudet - ilman minkäänlaista retorista tulkinnanvaraa. Lopulta kaikki on kiinni poliittisesta tahosta. Kansainvälisen lain mukaan valtioilla on ensisijainen velvollisuus kunnioittaa, suojella ja edistää ihmisoikeuksia. Periaatteet osoittavat, että eri maiden hallitusten on puututtava väkivaltaan ja muihin ihmisoikeusloukkauksiin, jotka perustuvat seksuaaliseen suuntautumiseen tai sukupuoli-identiteettiin.

Yogyakartan periaatteet on käytännönläheinen asiakirja, jota voi soveltaa suoraan eri maiden oikeuslaitoksissa. Jokainen periaate sisältää yksityiskohtaiset suositukset valtioille. Periaatesuositukset on suunnattu myös YK:n eri ihmisoikeuselimille. On mielenkiintoista nähdä miten ja koska YK:n uusi ihmisoikeusneuvosto ottaa periaatteiden ohjeistuksen käyttöönsä.

Lähitulevaisuuden haasteena on saattaa periaatteet maailmanlaajuiseen tietoisuuteen ja toteuttaa niitä käytännöstä. Periaatteiden todellinen teho ja merkitys määräytyvät niiden puolesta tehdyn näkyvän ihmisoikeustyön mukaan. Periaatteiden tehtävä on osoittaa, ettei ihmisoikeuksien kunnioittaminen voi kaatua pelkkiin tulkintoihin tai sanamuotoihin. Toivottavasti Yogyakartan periaatteet johtavat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeudet selkeästi tunnustavaan päätöslauselmaan YK:n tasolla. 2000-luvulla tällaisia resoluutioita on yritetty saada YK:ssa läpi, esimerkiksi Brasilian aloitteesta, mutta vielä laihoin tuloksin. Viimeksi joulukuussa 2006 viisikymmentäkuusi YK:n jäsenmaata esitti Norjan johdolla yhteisvetoomuksen ihmisoikeuksien tunnustamisen puolesta.

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien edistäminen globaalilla tasolla haastaa perinteiset sukupuoli- ja perhemallit ja -roolit. Tämä on omiaan tuottamaan erilaisuuden hyväksymistä ja moninaistumista eikä tasapäistävää samanlaistumista kuten kulttuurirelativistit usein länsimaiden ajamista ihmisoikeustavoitteista sanovat. Yogyakartan periaatteet antavat oikeutuksen kansalaisille vaatia omia oikeuksiaan. Ne rohkaisevat ihmisiä toimimaan oikeuksiensa puolesta. Siten periaatteiden todistamat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeudet eivät heijasta pelkkiä universaaleja toivomuksia, vaan oikeuksille perustuvaa vaatimusta muutokselle. Boothin sanoin meillä ei ole ihmisoikeuksia siksi, että olisimme ihmisiä, vaan siksi, että meistä tulisi ihmisiä.

Kirjoittaja on yhteiskuntatieteen kandidaatti, joka parhaillaan tekee pro gradua seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeuksista YK:ssa kansainvälisen politiikan näkökulmasta.

Alaviitteet

1 Lyhenne HLBTI tarkoittaa homoseksuaaleja, lesboja, biseksuaaleja, transihmisiä ja intersukupuolisia. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistö tai sateenkaarikansa tarkoittaa samaa asiaa. On syytä korostaa, että Butlerin teorian mukaisesti seksuaalinen suuntautuminen ja sukupuoli-identiteetti ovat sosiaalisesti muuttuvia piirteitä, eivätkä välttämättä pysyviä identiteettitekijöitä. Donnellyn ja Boothin mukaan kaikki ihmiset ovat sosiaalisen rakentumisen tulosta ja siten kaikilla on monia päällekkäisiä identiteettejä (multiple identities), jotka yksilö saa itse vapaasti määritellä. Tärkeintä erilaisten erottelujen sijaan on kaikkien ihmisten ihmisoikeuksien takaaminen.

2 Toki myös peruskirjan suomennos "sukupuoliseen suuntautumiseen" on ongelmallinen. Suomen kielessä seksuaalinen ja seksuaalinen katsotaan usein synonyymeiksi, mikä ei ole omiaan selkeyttämään seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tilannetta.

3 Donnellyn teoria perustuu Rawlsin ajatuksiin. Rawlsin mukaan esimerkiksi homoseksuaalisuuden hyväksyminen edellyttää järkevää, uskonnoista riippumatonta, poliittista oikeudenmukaisuuden käsitystä, joka määrittävää yleensäkin vapaiden ja demokraattisesti tasa-arvoisten kansalaiset perusoikeuksia ihmisinä. Rawls myöntää uskonnollisuuden osaksi moniarvoista maailmaa, mutta korostaa, että perustuslaillisen hallinnon tulee taata kaikkien kansalaisten oikeudet ja siten varmistaa ihmisten vapaus ja turvallisuus demokratian välttämättömänä edellytyksenä.

4 Arendt käyttää Weberin sanaa paaria (Pariah people, social outcasts) kuvaamaan juutalaisten asemaa natsi-Saksassa. Paariat ovat niitä, joille orastava emansipaatioprosessi on luvannut paljon, mutta jotka joutuvat kavaluuden (treacherous) vuoksi mukautumaan valtaväestöön ja menettävät poliittiset oikeutensa.

5 Arvio perustuu Jukka Lehtosen arvioon Ihmisoikeusliiton Suomen syrjintäraportissa. On epätodennäköistä, että todellinen prosenttimäärä vaihtelisi merkittävästi maittain tai kulttuuripiireittäin.

6 Kansainvälinen asianajajien järjestö International Commission of Jurists on koonnut yhteenvedon HLBTI-ihmisten ihmisoikeuksista tehdystä YK-asiakirjoista, maaraporteista ja muista dokumenteista.

7 Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus (1966), artikla 2.

8 Kees Waaldijk on vuonna 1994 esittänyt seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeuksien etenemismallin Euroopassa. Mallin mukaan parisuhteen rekisteröinti edeltää yleensä perheoikeuksien saavuttamista. Suomen tilanne on tästä hyvä esimerkki. Donnelly on käyttänyt Waaldijkia lähteenään.

Lähteitä ja lisätietoa



 
  Sivun alkuun