Newsweek tekee katsauksen Freudin elämätyöhön © Newsweek/Fred Guterl

Newsweek esittää 17.11.2002 ilmestyneessä numerossaan uuden käsitteen "neuropsykoanalyysi" ilmauksena jatkuvasti käytävästä vuoropuhelusta psykologian ja biologian välillä. Newsweek otsikoi artikkelin What Freud got right ja täsmentää, että Freudin teoriat, jotka ovat kauan olleet epäsuosiossa ovat yllättäen saaneet tukea neurologeilta, jotka käyttävät moderneja aivojen kuvastamismenetelmiä. Seuraavassa on Fred Guterlin artikkelin suomennos.

* * *

Sigmund Freud on ollut niin pitkään tieteellisen valtavirran ulkopuolella, että helposti unohdetaan hänen olleen varhaisen 20. vuosisadan alun tieteen suurmies — eikä, kuten hänet tänään muistetaan, psykoanalyysiksi kutsutun marginalisoidun terapiamuodon perustaja.

Uransa alussa Freud halusi keksiä "mielen tieteen", mutta hänen käytettävissään olleet viktoriaaniset työkalut olivat liian tylsiä tehtävää varten. Siksi hän luopui "tieteestä" ja antoi potilaittensa maata sohvalla vapaasti assosioiden lapsuudestaan, unistaan ja mielikuvistaan.

Tämä tekniikka tuotti sen kumouksellisen käsityksen, että ihmismieli oli saippuaooppera, joka koostui peitetystä himosta ja aggressiosta, pimeistä motiiveista, itsepetoksesta sekä unista, jotka olivat täynnä salattuja merkityksiä. Ongelmana oli, että Freudilla oli useita erillisiä havaintoja, mutta tuskin mitään empiiristä tutkimustietoa. Kun uudet työkalut, kuten PET–kuvantamistekniikat kehitettiin kartoittamaan elävien aivojen sisällä tapahtuvaa neurologista aktiviteettia, tieteentekijät luopuivat psykoanalyysin suureellisista spekulaatioista ja hylkäsivät Freudin ensimmäisenä mediaa käyttävän oma-apuguruna.

Freudin oivallukset tietoisuuden luonteesta ovat sopusoinnussa edistyneimmän nykyaikaisen neurotieteen kanssa

Mutta Freudille kävi merkillisesti matkallaan ristisanakäsitteeksi: kun tutkijat katsoivat syvempään aivojen fysikaaliseen rakenteeseen, he alkoivat löytää tukea joillekin Freudin teorioille. Nyt pieni mutta vaikutusvaltainen tutkijoiden joukko tukeutuu hänen oivalluksiinsa tulevan tutkimuksen oppaana; he jopa julkaisevat julkaisua nimeltä Neuropsychoanalysis, joka perustettiin kolme vuotta sitten. "Freudin oivallukset tietoisuuden luonteesta ovat sopusoinnussa edistyneimmän nykyaikaisen neurotieteen kanssa" kirjoitti Antonio Damasio, Iowan yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan johtaja. On syytä huomata, ettei Damasio viitannut psykoanalyysiin tai oidipuskompleksiin. Sen sijaan työ jatkuu perustasolla, jossa emootiot syntyvät ja alkukantaiset intohimot piilevät unien varjossa.

Kuinka mieli toimii

Puhtaasti eläimellisten perusviettien, ruoan etsimisen ja kivun välttämisen, lisäksi Freud identifioi kaksi psyykkisen energian päälähdettä, joita hän nimitti "vieteiksi" (Triebe/drives): aggressio ja libido (jälkimmäinen käsittää seksuaalisuuden, mutta sillä on myös laajempi merkitys, joka sisältää stimulaation ja saavuttamisen halun)). Tämän teorian avain oli, että nämä olivat tiedostamattomia viettejä, jotka muotoilivat käyttäytymistämme ilman tietoisen mielemme välittävää vaikutusta; ne nousevat pintaan, raskaasti verhottuina, vain unissamme. Viimeksi kuluneen puolen vuosisadan tehtävänä psykologiassa ja neurotieteissä on ollut vähätellä tiedostamattomien universaalien viettien roolia, keskittyen sen sijaan tietoisen elämän rationaalisiin prosesseihin. Samalla unien merkitys alennettiin eräänlaiseksi henkiseksi taustakohinaksi, satunnaisiksi muistin palasiksi, jotka uiskentelevat nukkuvien aivojen läpi. Mutta tutkijat ovat löytäneet todisteita siitä, että Freudin olettamat vietit ovat todellisuudessa olemassa ja että niillä on juurensa limbisessä järjestelmässä, aivojen primitiivisessä osassa, joka toimii pääasiassa tietoisuuden horisontin alapuolella. Nykyaikainen viettikalusto, jota myös kutsutaan emootioiksi, käsittää viisi osaa: raivo, paniikki, separaatioahdistus, himo ja libidon muunnelma, jota kutsutaan etsimiseksi. Freud aavisteli tätä löydöstä vuonna 1915 kirjoittaessaan viettien nousevan "organismin sisältä". Toisin sanoen vietit olisivat primitiivisiä aivoratoja, jotka määräävät miten tutkimme ympäristöämme kun olemme nälkäisiä, juoksemme pakoon kun pelkäämme ja himoitsemme kumppania.

Etsimisvietti muodostaa erityisen hedelmällisen kohteen tutkijoille. Vaikka se — toisin kuin muut — saa alkunsa limbisestä järjestelmästä, se sisältää myös aivojen etulohkon osia, joissa korkeimmat henkiset funktiot sijaitsevat. 1980-luvulla Jaak Panksepp, Ohiossa sijaitsevan Bowling Green State -yliopiston neurobiologi kiinnostui aivokuoren alla olevasta ventraalitegmentaalisesta (ventraalinen = vatsan puoleinen) alueesta, joka ihmisillä sijaitsee juuri hiusrajan alapuolella. Kun Panksepp stimuloi vastaavaa aluetta hiirellä, eläin alkoi nuuhkia ilmaa ja kävellä ympäriinsä, aivan kuin se etsisi jotakin. Olisiko tämän nälkää? Ei. Hiiri saattoi kävellä suoraan ruokalautasen ohi, tai minkä tahansa muun esineen ohi. Tämä aivojen alue näytti aiheuttavan yleistä halua saavuttaa jotakin uutta. "Se mitä löysin, oli yleinen uuden tavoittamisen halu", Panksepp sanoi, "suorittamisen tarve". Panksepp kutsui tätä hakemiseksi ("seeking").

Freud tulisi asettaa samaan asemaan Darwinin kanssa, joka eli ennen geenien löytämistä

Neuropsykologi Mark Solms katsoo tämä olevan hyvin lähellä libidoa. "Freud tarvitsi jonkinlaista yleistä ruokahalun kaltaista nautinnon hakemisen tarvetta esineiden maailmassa, Solms toteaa. "Panksepp löysi hermotutkijana sen, mitä Freud löysi psykologisesti". Solms tutki samaa aivojen aluetta unia koskevassa tutkimuksessaan. 1970-luvulta lähtien neurologit ovat tienneet, että unien näkeminen tapahtuu tietyn nukkumisen vaiheen aikana, jota kutsutaan REM (rapid eye movement) -vaiheeksi, joka liittyy aivojen primitiiviseen pons-osaan. Sen mukaisesti he pitivät unien näkemistä alemman asteen ilmiönä, jolla ei ollut mitään suurta psykologista mielenkiintoa. Kun Solms kuitenkin tutki asiaa tarkemmin, osoittautui, että unen näkemisen keskeinen rakenne oli ventraalitegmentaalinen, sama rakenne, jonka Panksepp oli identifioinut "etsimisvietin" sijaintipaikaksi. Täten näytti siltä, että unet syntyvät libidosta — mikä oli juuri sitä mitä Freud oli uskonutkin.

Freudin psykologinen kartta on saattanut olla puutteellinen monin tavoin, mutta se myös sattuu olemaan johdonmukaisin — ja yksityisen kokemuksen kannalta mielekkäin mielen selitysmalli. "Freud tulisi asettaa samaan asemaan Darwinin kanssa, joka eli ennen geenien löytämistä", sanoo Panksepp. "Freud antoi meille henkisten toimintojen vision. Meidän on syytä puhua siitä, kehittää sitä, testata sitä". Ehkä tehtävänä ei ole osoittaa Freudin olevan oikeassa tai väärässä, vaan saattaa hänen aloittamansa työ loppuun.