Pornosodan veteraanit löivät kättä päälle Anssi Pirttijärvi

Vaikka seksuaaliset ja sukupuoliset vähemmistöt ovat sekä Suomessa että muualla maailmassa nousseet kaapeistaan päivänvaloon, on Suomessa ollut vähän akateemista tutkimusta tasavertaisuusliikkeen historiasta. Siksi, politiikasta kiinnostuneena homoseksuaalina, päätin tehdä pro gradu -työni vapautusliikkeen alkuvuosista Suomessa. Tähän projektiin liittyen tapasin syksyllä 2007 kaksi Seksuaalinen tasavertaisuus SETA ry:n alkuvuosien vaikuttajaa, Martin Schreckin ja Olli Stålströmin.

Setan syntyajat

Martin Schreck oli keskeisin voimahahmo yhdistyksen perustamisessa ja sen puheenjohtaja vuosina 1974-1976. Hän oli yhdessä kumppaninsa Seppo Kivistön kanssa aikanaan ainoita avoimesti julkisuudessa esiintyneitä homomiehiä. Stålström toimi mm. SETA:n varapuheenjohtajana sekä SETA-lehden päätoimittajana. Miehiä yhdistivät suurin piirtein sama ikä, tekniikan opiskelut sekä into parantaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia.

SETA:a perustettaessa Olli Stålström oli jo valmistunut diplomi-insinööriksi ja toimi Nokian aluevientipäällikkönä. Hän oli ollut 70-luvun alkuvuodet psykoanalyysissä, aikomuksenaan eheytyä heteroseksuaaliksi. Kun Yhdysvaltain Psykiatriyhdistys APA vuonna 1973 poisti homoseksuaalisuuden tautiluokituksestaan, Stålström lopetti terapian ja heittäytyi mukaan SETA:n toimintaan pian sen perustamisen jälkeen. Hänen tavoitteenaan oli yhteiskunta, jossa kukaan ei joutuisi käymään läpi samaa, kuin mitä hän oli käynyt läpi.

Martin Schreck vuonna 2007

Martin Schreck oli tekniikan opiskelija, jolle oli jo kertynyt kokemusta mm. Teknillisen korkeakoulun hallinnosta. Hän oli ollut mukana Psyken toiminnassa ja kävi yhdistyksen tilaisuuksissa. Schreck piti tilaisuuksia ja yhdistystä vastenmielisenä näiden sulkeutuneen ilmapiirin takia. Hänellä oli paljon kontakteja Tanskaan, joita hän hyödynsi kritisoidessaan Psyken toimintaa sekä myöhemmin Setassa.

Keskusteluseura Psyke oli perustettu vuonna 1969, homoseksuaalisuuden ollessa vielä rikos. Psyke oli alkuvaiheessa aktiivinen yhteiskunnallinen vaikuttaja ja ajoi homoseksuaalisten tekojen rangaistavuuden poistamista. Tämä toteutui vuonna 1971. Tämän jälkeen yhdistyksen nimissä ilmoitettiin Eduskunnalle, etteivät homot enää aio vaivata päättäjiä vaatimuksillaan. Erityisesti nuorten jäsenten mielestä Psyke näytti taantuneen yhteiskunnallista muutosta vaatineesta liikkeestä sisäänpäin kääntyneeseen, omissa oloissaan viihtyvään, konservatiiviseen, porukkaan. Riitti, kun psykeläiset saivat omissa tapahtumissaan tehdä, mitä halusivat.

Schreck ja muut uudistusmieliset halusivat avoimempaa, ulospäin suuntautuneempaa ja yhteiskunnallisempaa otetta Psykeltä. Järjestön enemmistö ei tätä halunnut. Näin ollen oli tarvetta uudelle järjestölle, ja Seta perustettiinkin vuonna 1974. Järjestö vaati rikoslakiin jääneiden epäkohtien: korkeamman suojaikärajan ja kehotuskiellon sekä homouden tautiluokituksen poistamista. Seta vaati lisäksi syrjinnän kiellettäväksi seksuaalisen suuntautumisen takia sekä homouden käsittelyä kouluopetuksessa asialliseen sävyyn. Yhdistykset toimivat rinnakkain aina 1980-luvulle saakka, jolloin Psyken toiminta lakkasi.

Lööppijulkisuutta ja miekankalistelua kirkon kanssa

Yhdistys sai lentävän lähdön julkisuudessa, kun pian perustamisensa jälkeen setalainen seurakunnan nuorisotyöntekijä Seppo Kivistö irtisanottiin työpaikastaan. "Kalle Achté vertasi homoseksuaalia kirkon nuorisotyöntekijää värisokeaan veturinkuljettajaan", muistelee Stålström käytyä keskustelua. Seta oli kesän 1974 puheenaihe numero yksi.

Martin Schreck puhumassa mielenosoituksessa vuonna 1976

Stålström ja Schreck sanoivatkin kirkon olleen Setan suurin haaste alkuvuosina. Kirkko ylläpiti keskustelua, se kun uskalsi sanoa ääneen niitä hirveitä mielipiteitä, joita joillakin kansalaisilla oli, mutta joita he eivät julkisesti kehdanneet sanoa. Kirkon kanssa pyrittiin käymään dialogia, tässä Kivistön kontaktit kirkon sisällä toimiviin henkilöihin olivat eduksi. Setalaiset saivat useita liittolaisia kirkon aktiiveista.

Setan toiminta alkuvuosina oli erittäin aktiivista: järjestettiin mielenosoituksia, tehtiin lehtikirjoituksia, sivistettiin jäsenistöä. Oli monia opintopiirejä, joissa pohdittiin homoseksuaalisuutta ja epätasa-arvoa erityisesti yhteiskunnallisena ilmiönä. Ryhmiä oli mm. naisille, kristillisille, marxilaisille, opiskelijoille sekä transvestiiteille.

Jo perustamisvuonna 1974 käynnistyi Setassa työ periaateohjelman valmistelemiseksi. Pohjana käytettiin Schreckin tekemää tekstiä, valmistelutyössä mukana olivat setalaisten lisäksi mukana mm. yhteiskuntatieteiden tohtori Annikki Talikka. Periaateohjelmassa nähtiin seksuaalivähemmistöjen syrjintä yhteiskunnallisena ilmiönä, jonka syynä oli asiallisen tiedon puute.

Setan päätehtäväksi katsottiin asiallisen tiedon levittäminen homoseksuaalisuudesta. Yhdistyksen käyttämä iskulause oli "integraatioon konfrontaation kautta". Integraatiolla tarkoitettiin, että homoseksuaalit voisivat toimia omina itsenään yhteiskunnassa. Ghettoutumista ja erilliskulttuuria vastustettiin. Konfrontaatiolla tarkoitettiin heterovaltaisen yhteiskunnan haastamista tuomalla julkisuuteen tietoa homoseksuaalisuudesta ja olemalla avoimia. Seta määrittyi radikaaliksi järjestöksi, millä tarkoitettiin pyrkimystä yhteiskunnallisten syiden syvälliseen ymmärtämiseen.

Kirkon lisäksi Setalle tuottivat ongelmia lainsäätäjät sekä psykiatria. Yhdistyksellä oli alusta asti puolellaan lukuisa joukko vaikutusvaltaisia tukijoita. Politiikassa tuki tuli enimmäkseen vasemmistosta, RKP:sta ja liberaaleista. Näiden puolueiden joukossa löytyi myös vastustusta, samoin kuin SETA:a tuki moni henkilö mm. Kokoomuksesta.

Kehotuskiellon rikkomisesta ei ketään koskaan tuomittu.

Kehotuskieltoa yritettiin kumota eduskunta-aloitteilla, mutta lakiin saatiin korjaus vasta vuonna 1999 rikoslain kokonaisuudistuksen yhteydessä. Kehotuskiellon rikkomisesta ei ketään koskaan tuomittu. Kaksi kertaa nostettiin syyte Yleisradiota vastaan sen tehtyä ohjelmia, joissa kerrottiin homoseksuaalisuudesta myönteisesti katsotussa hengessä. Kehotuskielto ei estänyt skandaalilehtiä tekemästä juttuja homoista, mutta vähensi huomattavasti keinoja levittää tietoa homoseksuaalisuudesta.

Taistelu tautiluokitusta vastaan

Yhdysvaltain psykiatriayhdistys oli jo vuonna 1973 luopunut luokittelemasta homoseksuaalisuutta sairautena. Aikaisempien tutkimusten otokset oli otettu psykiatrisessa hoidossa olleista homoista. Tästä vedettiin johtopäätös, että homous aiheuttaa mielisairauksia. 60-luvulla alettiin tehdä testejä myös muilla homoilla ja lopulta ammattikunta päätyi johtopäätökseen, että mielisairaalassa tai psykiatrisessa hoidossa olevat homot ovat mieleltään sairaita, muut homot keskimäärin eivät ole. Suomessa psykiatrit uskoivat enemmänkin konservatiivisia psykiatreja, kuten Bieberiä ja Socaridesta. Suomessa homoseksuaalisuus poistettiin sairausluokituksesta vuonna 1981, mutta vielä 90-luvullakin koulujen oppikirjoissa puhuttiin homoudesta sairautena.

Setan jäsenistöstä tuli palautetta, että toiminta keskittyi liikaa kirkkoon ja psykiatriaan. Seta-lehden sivuilla eräs aktiivi moitti Setaa siitä, että se kyseenalaistaa ammattilaiset, psykiatrit, väittämällä ettei homous ole sairaus. Setan sisällä oli alusta asti erimielisyyttä erityisesti keinoista, joilla tavoittaa yhteiset tavoitteet.

Naisia ja miehiä

Sukupuolten väliset suhteet ovat keskusteluttaneet yhdistyksessä koko sen olemassaolon ajan. Setan perustamiskokouksessa oli paikalla vain miehiä, mutta Stålström ja Schreck muistelevat naisia olleen taustavoimina ja tulleen mukaan aktiivisesti heti perustamisen jälkeen. Vuosina 1976-1978 Setalla oli naispuolinen puheenjohtaja. Setan alkuvuosina osa naisista halusi jättää yhteisen järjestön, kuten oli tapahtunut mm. Ruotsissa. Kuitenkin päädyttiin toimimaan yhdessä järjestössä, vaikka Setan naisilla olikin alusta asti omaa toimintaa ja 80-luvulla he julkaisivat omaa Torajyvä-lehteä.

Setan aktiivisia naisia vuonna 1976

Setalaisuus oli erittäin lähellä siinä toimivia ihmisiä, yhdistykseen tultiin legitimoimaan ja toteuttamaan itseään. Stålström ja Schreck kertoivat osan naisista halunneet toimia nimenomaan naisina. He kokivat voivansa toteuttaa itseään paremmin omassa järjestössään, kuin miesvaltaisena pitämässään Setassa. Schreck ja Stålström eivät pitäneet sukupuolten välisiä suhteita ongelmana Setassa. Vaikka suurin osa Setan miehistä kannatti sukupuolten välistä tasa-arvoa, joukkoon mahtui erilaisiakin tapauksia.

Pornosota

Setan alkuaikojen kenties vakavin sisäinen riita syntyi, kun yhdistyksen sosiaalisihteeri alkoi pitää palstaa Ratto-nimisessä aikuisviihdelehdessä. Sosiaalisihteeri katsoi palstan lisäävän tietoa homoseksuaalisuudesta ruohonjuuritasolla. Samaa mieltä oli sosiaalisihteerin avopuoliso, puheenjohtajana toiminut Schreck. Hänelle Setan tärkein tavoite oli homoseksuaalien tavoittaminen, erityisesti vielä kaapissa olevien ja homoudestaan tiedostamattomien. Schreck ja hänen puolisonsa katsoivat Ratto-lehdessä homoseksuaalisuudesta ja homoseksistä kirjoittamisen palvelevan yhdistyksen tarkoitusperiä.

Stålström kuului kiistan toiseen osapuoleen, Seta-lehden toimituskunnassa aktiivisesti toimineeseen ns. lehtiryhmään. Tämä ryhmittymä oli sitä mieltä, että hyväkin viesti, tässä tapauksessa tieto homoudesta, menee hukkaan, jos se esitetään väärässä yhteydessä, väärällä tavalla. Ratto-lehteä ei katsottu hyväksi paikaksi puhua homoseksuaalisuudesta. Lehtiryhmää syytettiin kunniallisuuden ostamisesta - halusta esittää homoseksuaalit samanlaisina kuin heteroseksuaalit ja sillä tavoin saada lisää oikeuksia homoseksuaaleille.

Ratto-lehteä ei katsottu hyväksi paikaksi puhua homoseksuaalisuudesta

Riidat pääsivät kärjistymään, koska asia oli erittäin tärkeä ja henkilökohtainen asia kaikille osapuolille. Seta koettiin äärimmäisen tärkeäksi yhdistykseksi. Lisäksi asiaan vaikutti kuppikuntaistuminen: kiistan aktiivisimmat osapuolet olivat avopareja. Riidat menivät henkilökohtaisuuksiin ja vaurioittivat yhdistyksen sisäistä ilmapiiriä.

Riitely oli yksi syy siihen, miksi Schreck lopetti toimimisen Setassa vuonna 1976. Hän koki itsensä puheenjohtajaksi jääviksi, kun toisen osapuolen syytökset kohdistuivat hänen avopuolisoonsa. Toinen syy lopettamiseen oli halu suorittaa loppuun opinnot. Stålström jatkoi taustavaikuttajana Setassa ja toimi aktiivisesti sairausleimaa vastaan, tehden sairausleimasta väitöskirjan vuonna 1997.

Jatkuvan riitelyn ollessa lähes lamauttaa yhdistyksen päädyttiin Setassa vuonna 1978 siihen, että sille olisi parasta saada sarja ulkopuolisia puheenjohtajia. Tällä haluttiin sekä vähentää keskinäistä riitelyä että saada Setalle poliittista vaikutusvaltaa. Kaikkein tunnetuin näistä ulkopuolisista puheenjohtajista lienee ay-juristi ja kansanedustaja Tarja Halonen.

Anssi Pirttijärvi
ampirt(a)utu.fi

Kirjoittaja on poliittisen historian opiskelija, joka valmistelee graduaan Setan perustamisesta ja ensimmäisistä vuosista. Kaikenlaiset kommentit Setan alkuvuosien toiminnasta ovat hyödyksi, älkää epäröikö ottaa yhteyttä.