FinnQueer · PDF-kirjasto · Toimitus · Esittely · Linkit   

 
Etusivulle


AJASSA ·
LAKI ·
PSYKIATRIA ·
KASVOT ·
HISTORIA ·
TEOLOGIA ·
BIOLOGIA ·

Tulosta ·
 FINNQUEER   25.10.2005   
Google
Hae FinnQueerista:

Seksuaalisen suuntautumisen huomioonottaminen terapiassa
· 1.3.2010

Liisa Tuovinen siunasi rekisteröidyn parisuhteen
· 31.8.2008

Kansainvälinen homofobian vastainen päivä 17.5.
· 16.5.2008

Paavi erotti pedofilian homoudesta kirkon seksiskandaalissa
· 20.4.2008

Tulkaa kaikki -liike pyrkii uudistamaan kirkkoa
· 4.11.2006

Kansainvälistä homofobian vastaista päivää juhlittiin DTM:ssä
· 20.5.2006

Eheytysliikkeen perustaja, psykoanalyytikko Charles Socarides kuoli 83 vuoden ikäisenä
· 1.1.2006

Rosa Parks, mustan kansalaisoikeusliikkeen symboli, on kuollut
· 25.10.2005

Matti Wuori on poissa
· 17.10.2005

Ristin ja sateenkaaren lukijoille: uusi verkkokirja
· 27.6.2005

 
Rosa Parks, mustan kansalaisoikeusliikkeen symboli, on kuollut

New York Times

Rosa Parks, musta ompelijatar, joka kieltäytyi 1.12.1955 antamasta paikkaansa bussissa valkoiselle miehelle Montgomeryssa, Alabamassa melkein 50 vuotta sitten, kuoli eilen kotonaan Detroitissa 92-vuotiaana. Rosa Parks haudattiin kansallissankarina julkisuuden henkilöiden, mm. entisen presidentti Bill Clintonin saattamana. Tekonsa ansiosta Rosa Parks muodostui kansalaisoikeusliikkeen symboliksi 1950- ja 1960-luvuilla.

Rikkomuksensa johdosta Rosa Parks pidätettiin ja tuomittiin rotuerottelulakien rikkomisesta 10 dollarin sakkoon sekä 4 dollarin oikeudenkäyntimaksuun. Tämä nostatti Montgomeryn mustaihoiset boikotoimaan busseja kokonaan lähes 13 kuukauden ajan. Samaan aikaan he keräsivät aineistoa vaatiessaan rotusyrjintälakien kumoamista Yhdysvaltain korkeimmassa oikeudessa.

Tapahtumat, jotka alkoivat bussissa talvella 1955 koskettivat koko kansakuntaa ja muuttivat 26-vuotiaan mustaihoisen saarnaajan Martin Luther Kingin johtavaksi kansalaisoikeustaistelijaksi.

”Rosa Parksin pidätys oli välitön aihe, vaikka kansalaisoikeusliikkeen perussyy oli lukuisissa vastaavissa nöyryytyksissä Yhdysvaltain etelävaltioissa", Martin Luther King kirjoitti vuoden 1958 kirjassaan Stride Toward Freedom.


[25parks.1843.jpg]
Rosa Parks bussissa

Rosa Parksin kansalaistottelemattomuus, vaikka se näyttää yksinkertaiselta vastalauseelta nyt monta vuotta jälkeenpäin, oli aikanaan vaarallinen, jopa uhkarohkea teko 1950-luvun Alabamassa. Kieltäytymällä luovuttamasta paikkaansa valkoiselle miehelle hän asettui alttiiksi juridiselle rangaistukselle ja ruumiilliselle väkivallalle. Samalla hän kuitenkin käynnisti liikehdinnän, jota kaupungin johto ei kyennyt hallitsemaan. Rosa Parks teki selväksi ihmisille kaukana Montgomeryn rajojen ulkopuolella miten julmia ja nöyryyttäviä rotusyrjintälait olivat.

Tuo hetki bussissa muutti samalla hyvin yksityisen, ujon naisen vastahakoiseksi rotujen tasavertaisuuden soihdunkantajaksi.

Pastori Jesse Jackson, yksi tämän hetken mustista tasavertaisuustaistelijoista, totesi eilen: ”Hän istui paikallaan, jotta me voimme seisoa vapaina”.

Rosa Parksin teko synnytti useita legendoja. Yhden mukaan hän olisi ollut väsynyt siivoojatar, joka ei olisi jaksanut raahautua bussin takaosaan. Toisen legendan mukaan hän olisi ollut mustien tasavertaisuusliikkeen National Association for the Advancement of Colored People lähettämä provokoija.

Tosiasiassa kuitenkin, hän selitti myöhemmin, hän oli väsynyt nöyryytyksiin, vanhanaikaisiin syrjiviin lakeihin ja käytäntöihin, jotka ylläpitivät mustaihoisten asemaa alempiarvoisina ihmisinä. Rosa Parks oli toiminut aktiivisesti rodullisen tasavertaisuusliikkeen (N.A.A.C.P.) Montgomeryn osastossa.

Mutta kiirehtiessään kotiin työstään tavaratalon ompelimosta 1.1.1955 hänellä oli mielessään vain päästä väsyneenä kotiin, eikä tulla kansalaisoikeusliikkeen symboliksi, kuten häntä on myöhemmin kutsuttu.

”Tarkoitukseni ei ollut joutua pidätetyksi”, hän selitti haastattelussa vuonna 1988.

Rotuerottelun vallitessa Montgomeryn ensimmäiset neljä riviä oli varattu valkoihoisille. Takaosa oli varattu mustille, jotka muodostivat suurimman osan julkisen liikenteen käyttäjistä. Mustilla oli oikeus istua keskiosassa kunnes joku valkoihoinen tarvitsi paikkaa. Silloin mustaihoisten oli siirryttävä bussin takaosaan, tai seisoa, tai poistua bussista, jos siellä ei ollut tilaa. Jopa bussin sisään astuminen oli nöyryyttävää. Jos eturiveillä istui valkoihoisia, mustien oli ensin astuttava etuovesta maksamaan lippu kuljettajalle, mutta sitten poistuttava ja astuttava bussiin mustien sisäänkäynnin, takaoven kautta.

Cleveland Avenueta pitkin 1.1.1995 ajavassa bussissa istui neljä mustaihoista eturivissä. Yksinäisen valkoisen miehen astuessa sisään bussinkuljettaja vaati, että mustaihoisten on noustava ja annettava paikkansa. Kolme heistä myöntyi, mutta ei Rosa Parks.

Mustaihoiset olivat joutuneet pidätetyiksi, jopa tapetuiksi bussikuskeille niskoittelun takia. Rosa Parksin kieltäytyminen laukaisi mustaihoisten boikottiliikkeen Montgomeryn kaupungin liikennelaitosta vastaan. Kymmeniä tuhansia lentolehtisiä jaettiin, joilla mustaihoisia kehotettiin kieltäytymään julkisen liikenteen käytöstä boikotin aikana. Monet mustaihoiset ajoivat yksityisissä kimppakyydeissä tai mustien omistamissa takseissa. Mutta suurin osa mustaihoisista työhön menijöistä - 40 000 ihmistä - käveli, monet enemmän kuin 20 mailia.

Bussiboikotti kesti 381 päivää, jona aikana monet mustat joutuivat syrjinnän, pahoinpitelyn ja pidätysten kohteiksi. Liikkeen kirkkoja ja sen johtajien talot joutuivat räjäytysten kohteiksi.

Lopulta Yhdysvaltain korkein oikeus teki päätöksen 13.11.1956, jonka mukaan busseissa tapahtuva rotuerottelu on perustuslain vastaista ja boikotti päättyi siihen.

Mustaihoisiin kohdistuva väkivalta, heidän kirkkojensa ja kotiensa tuhopoltot sekä busseissa istuviin mustaihoisiin kohdistuva ammuskelu kuitenkin jatkui vielä pitkään.

* * *

Mustaihoisten kansalaisoikeusliike ja sen johtaja Martin Luther King antoivat Yhdysvalloissa pitkälti mallia myös näkyvälle, rauhanomaiselle homojen ja lesbojen tasavertaisuusliikkeelle, joka alkoi siellä 1960-luvun lopulla.



 
  Sivun alkuun