Machtanin Hitler-elämäkertaa kritisoidaan virheiden johdosta Frankfurter Allgemeine Zeitung/Bernd-Ulrich Hergemöller

(Paul Moor, Berliini 5.11.2001) Lothar Machtanin lokakuussa 2001 julkaisema Hitler-elämäkerta, jossa natsidiktaattori leimataan homoksi, on kohdannut terävää metodikritiikkiä historioitsijoiden taholta.

Linkki alkuperäiseen, Lothar Machtanin kirjaa koskevaan uutiseen Der Spiegelin verkkoversiossa 11.10.2001

Uusimman kriittisen katsauksen tutkimuksen virheisiin esitti Hampurin yliopiston historian professori Bernd-Ulrich Hergemöller Frankfurter Allgemeine Zeitungissa 4.11.2001. Seuraavassa on yhteenveto Hergemöllerin kritiikistä:

"Lothar Machtanin teos Hitlers Geheimnis, joka julkaistiin lokakuussa 2001 samanaikaisesti saksaksi ja englanniksi, ei tule syvällisesti muuttamaan kuvaamme Adolf Hitleristä.

Kuitenkin tämä kirja Hitlerin väitetystä homoudesta kompensoi sitä, että kansallissosialismin tutkimuksessa on järjestelmällisesti jätetty vailla huomiota keskeisiä historiallisia, erityisesti seksuaalisuutta ja erotiikkaa koskevia, aspekteja, unohtaen gender-tutkijoiden teoreettiset pyrkimykset liian pitkäksi aikaa. Jos historioitsijat olisivat kiinnittäneet enemmän huomiota psykologian emeritusprofessori Manfred Koch-Hillebrechtin kehnoon teokseen Homo Hitler, sen sijaan että olisivat sivuuttaneet sen muutamalla pinnallisella kommentilla, olisi tuskin ollut mahdollista tuoda samanlaista "paljastuskirjaa" markkinoille kaksi vuotta myöhemmin.

Machtan ilmeisesti uskoo epäilyttävään lähteeseensä ja välttää kaikkea lähteensä historiallista tai kriittistä tulkintaa

Toisaalta kuitenkin juuri Koch-Hillebrandin teos (ja myös Joachim Festin Albert Speer-elämäkerta vuodelta 1999), joka alunperinkin antoi Machtanille ajatuksen tutkia aihetta. Vaikka hän tuomitsee ajatuksen homo-Hitleristä alusta pitäen "harhaanjohdettuna", hän uusintaa kirjan väitettä, jonka mukaan Hitlerillä olisi ollut "homoseksuaalisia taipumuksia". Ilmeisesti diktaattori toteutti taipumuksiaan useissa yhteyksissä varhaiselle 1930-luvulle saakka, mutta tukahdutti ne siitä eteenpäin, käyttäen näyttelijäntaitojaan luomaan kuvaa miehestä, joka rakasti naisia.

Todistellakseen teoriaansa Machtan tarjoaa yksityiskohtaisia kuvauksia kaikista niistä ystävistä, taistelijoista, huijareista ja kiristäjistä, jotka ympäröivät Hitleriä. Machtan viittaa ylpeänä tärkeimpään löytöönsä: salaiseen raporttiin, jonka oli tehnyt Hitlerin ensimmäisen maailmansodan aikainen rintamatoveri Hans Mend. Mendin raportti sisältää vihjauksia alokas Hitleriin heinäkasassa hyppimässä vuonna 1915 Ernst Schmidt -nimisen armeijan lähettipojan, "mieshuoransa", kanssa, minkä jälkeen armeijatoverit mustasivat alokas Hitlerin sukuelimen mustalla kenkävoiteella. Machtan ilmeisesti uskoo epäilyttävään lähteeseensä ja välttää kaikkea lähteensä historiallista tai kriittistä tulkintaa, vaikka sen kirjoittaja oli pahamaineinen kiristäjä ja seksuaalirikoksesta epäilty.

Kirjoittajan mukaan Machtanin tieteellistä uskottavuutta ei edistä se, että hän kunnioitti Magnus Hirschfeldin teosta Homosexualität des Mannes und Weibes vuodelta 1914, sekä äärioikeistolaisen antisemiitin Hans Blueherin teorioita miesten yhteisöistä (ja vieläpä vääristyneinä postuumeina versioina), ikään kuin nämä kaksi olisivat aitoja historioitsijoita. Tällaisia ovat "todisteet", jotka johtivat Machtanin esittämään teoriansa totuutena ja sen jälkeen käyttämään tätä väitettyä totuutta Hitlerin homoudesta argumenttina uusille "todistusaineistoille".

Tämä on kirjoittajan mielestä koko kirjan pahin metodologinen ongelma. Machtan väittää, että (SA:n johtaja Ernst) Röhm tiesi Hitlerin homoudesta ja että Hitlerin suojeleminen homoutta koskevilta väitteiltä muodostui yhdeksi natsi-Saksan repressiivisen lainsäädännön perustaksi. Kriitikko Hergemöller pitää Machtanin kirjan pahimpana virheenä yritystä selittää Röhmin ja 150:n muun SA-johtajan tappamista pitkien puukkojen yössä 30.6.1934 yksinomaan homoudella tai Hitlerin peloilla mahdollista kiristämistä kohtaan.

Frankfurter Allgemeine Zeitungin artikkelissa kritisoidaan myös Machtanin yksinkertaistavaa käsitystä, jonka mukaan homous olisi muuttumaton ilmiö, joka aina tuottaisi samanlaista käyttäytymistä, riippumatta ajasta tai yhteiskunnasta. Machtan kokoaa "synnynnäisen homon" muotokuvan ja siirtyy kuvaamasta Hitleriä "diktaattorin ja rikollisen" sijasta "homona", mikä avaa ovet kaikenlaisille ennakkoluuloille.

Hitlerin yksityiselämä muodostui totaalisesta pidättyvyydestä ja selibaatista, jota on vaikea ymmärtää tänä päivänä

Lukuun ottamatta muutamia (vahvistamattomia) tapauksia miesten asuntolassa tai armeijassa, Hitlerillä ei näytä olleen homoseksuaalista käyttäytymistä. Elämänsä loppuun saakka Hitler eli sitkeästi selibaatissa voidakseen omistaa kaiken energiansa poliittiseen toimintaan. Hitler oli kyvytön solmimaan pysyviä emotionaalisia suhteita miehiin tai naisiin, suhteita joita voitaisiin nimittää "rakkaudeksi", sillä hänen maailmassaan ihmiset olivat tärkeitä ainoastaan sikäli kuin he edistivät Hitlerin suuruudenhulluutta.

Hitlerin yksityiselämä muodostui totaalisesta pidättyvyydestä ja selibaatista, jota on vaikea ymmärtää tänä päivänä. Hitler torjui kaikki niin homo- kuin heteroseksuaaliset identiteettimallit. Siten kysymys Führerin seksuaalisista "taipumuksista" on maho kysymys.

Lähetä palautetta tästä artikkelista

Uutislähteet

Kirjoittaja Bernd-Ulrich Hergemöller on Hampurin yliopiston historian professori ja kirjoittanut teoksen Mann für Mann (1998), elämäkerrallisen tietosanakirjan homoerotiikasta saksankielisissä maissa.

FinnQueerin Berliinin kirjeenvaihtaja Paul Moor on Saksassa asuva yhdysvaltalainen homo- ja lesbokulttuurin sekä psykoanalyysin tuntija ja verkkouutisten toimittaja.

Palautetta

FinnQueeriin lähetettiin 7.11.2001 seuraava kommentti Machtan-kritiikin johdosta:

"Homous ei ollut tosiasiallisena syynä Ernst Röhmin ja monien muiden SA:n johtajien murhiin, pitkien puukkojen yöhön. SA (Sturmabteilung, natsipuolueen sotilaallinen siipi) ja Wehrmacht kävivät keskinäistä valtakamppailua, jossa Hitler asettui kenraalien vaikutuksesta Wehrmachtin puolelle ja tapatti SA:n johdon, kuohitsi tällä tavalla SA:n. Julkisuudessa Hitler perusteli SA:n johdon likvidointia antamalla kuvan, ikään kuin hän vasta tuolloin olisi tullut tietoiseksi Röhmin ym. homoudesta, vaikka asia oli ollut hänelle selvä jo pitkään. - Kiinnostava seikka on, että monet homomiehet hakeutuivat SA:n riveihin, tuskinpa vain komeiden uniformujen ja isojen moottoripyörien vuoksi, vaan he kaiketi myös etsivät turvapaikkaa SA:sta kuvitellen, että se suojaisi heitä repressiivisiltä toimilta."

Jorma Hentilä