Talebanit homoja? Le Monde/The Times

New Yorkin World Trade Centeriin kohdistunut terrori-isku syyskuussa 2001 johti useihin sensaatio-otsikoihin, syntipukkien metsästämiseen ja etnisten ryhmien syyllistämiseen. Monet arabin näköiset miehet joutuivat hyökkäyksen kohteiksi Yhdysvalloissa. Syyllistämistä luonnehti pitkälti asiantuntemattomuus ja talebanien demonisointi. Oli ennalta arvattavissa, että talebaneja tultaisiin lyömään myös homoleimalla.

Mitä talebanit ovat?

Taleb merkitsee uskonnollista oppilasta, joka kuuluu Deobandien sunnimuslimien koulukuntaan, joka on alunperin tullut Uttar Pradeshin osavaltiosta Intiasta. Deobandit ovat fundamentalistinen muslimisuuntaus, joka kontrolloi jäseniään niin tiukasti, että ovat 1900- luvun aikana antaneet neljännesmiljoona fatwaa eli uskonnollista käskyä, joista osa säätää kuolemanrangaistuksen esim. seksuaalisista synneistä.

Taleban-liike perustettiin 1990-luvun puolivälissä Kandaharissa, Pakistanissa. Liikkeen historiasta kirjoittanut Michael Griffin kuvaa liikkeen kuvaa Talebanin johtajaa mullah Muhammad Omaria pelottavana ilmestyksenä. Tämä 44-vuotias taistelija on pitkä ja hänen toinen silmänsä on ommeltu kiinni, koska hän menetti sen taistellessaan neuvostomiehittäjiä vastaan islamilaisissa vastarintajoukoissa, Muhammad Omar kaihtaa julkisuutta.

Griffin kuvaa Talebanien joukkoa miesten yhteisöksi, jossa vallitsee keskinäinen toveruus. Muslimitaistelijat liikkuvat vapaasti leirillä, syövät sormin yhteisestä ruoka-astiasta ja osallistuvat vapaasti keskusteluun. Mullahilla on rahalipas, josta hän jakaa kulukorvauksia alaisilleen. Tämä on osa Pashtun-heimon tapoja, joiden mukaan miesten kesken vallitsee tasavertainen ystävyys ilman hierarkkisia käskysuhteita.

Muhammad Omarin ensimmäinen selitys Talebanin missiolle on rauhanturvaaminen, matkalaisten suojaaminen, sekä naisten ja köyhien kunnian turvaaminen.

Talebanien keskuudessa naisten tulee olla hunnutettuja ja vartioituja, jotta syntiä ei levitettäisi yhteiskuntaan

Taleban-liike on ankaran kurinalainen ja miesvaltainen, jossa nuoret pojat astuvat köyhistä kotioloistaan luostarimaiseen ympäristöön ja niukkaan elämäntapaan, joka joskus johtaa mullahin (uskonnollisen johtajan) elämään.

Nuoret pojat erotetaan perheistään varhain ja he elävät vain miesten kanssa. Griffin kuvaa talebanien naispelkoa niin vahvaksi, että he pitävät naisen jalan tai maalatun kynnen näkemistä viettelynä henkilökohtaiseen kiroukseen.

Talebanien keskuudessa naisten tulee olla hunnutettuja ja vartioituja, jotta syntiä ei levitettäisi yhteiskuntaan. Noin seitsemänvuotiaista avioliittoon saakka eri sukupuolta olevat nuoret eivät saa olla missään tekemisissä toistensa kanssa.

Tämä käytäntö johtaa äärimmäiseen seksuaalikielteisyyteen jossa kielletyt miesten ja naisten väliset romanssit johtavat verikoston uhkaan ja kuolemanrangaistukseen kivittämällä. Heterorakkaus on tehty ankarasti kielletyksi, minkä vuoksi poikakurtisaanit tarjoavat avoimesti palveluksiaan.

Nuori taleb kasvaa aikuiseksi ankaran oikeaoppisuuden ilmapiirissä, vieraantuneena naisten, kodin ja kyläyhteisön pehmentävästä vaikutuksesta. Tässä kulttuurissa syntyy välttämättä miesten välisten suhteiden perinne, jossa ylistetään miesten välistä intohimoa runoissa ja tanssilla.

Griffinin mukaan liikkeellä on myös uskonnolliset luurankonsa: monilla johtajilla ei ole juurikaan tekemistä islaminuskon kanssa, vaan johtajien joukossa on Afganistanin armeijan entisiä upseereita, joista eräät ovat palvelleet kuninkaan, toiset neuvostovallan palveluksessa.

Michael Griffin on talebanien asiantuntija ja kirjoittanut teoksen Reaping the Whirlwind: the Taliban Movement in Afghanistan.

Griffin ei kuitenkaan näytä olevan seksuaalisuuden asiantuntija, koska hän sotkee asioita samalla tavoin kuin kylmän sodan amerikkalaiset psykoanalyytikot, jotka olivat yli puoli vuosisataa homojen ja lesbojen syrjinnän ideologeja länsimaissa.

Harhaanjohtavat naisvihateoriat

Griffin selittää paljon nuorten talebien ominaisuuksista sillä seikalla, että he ovat kasvaneet täysin erillään naisista ja hyvin naisvihamielisessä ympäristössä. Griffin kuitenkin erehtyy tärkeässä kohdassa: ympäristöstä tarttuva naisviha ei ole samaa kuin homous,

Samanlaisen päättelyvirheen tekivät kylmän sodan psykoanalyytikot Berglerin, Radon ja Bieberin johdolla teoretisoidessaan, että homouden ydin olisi naisiin kohdistuvassa vihassa ja pelossa, mm. koska homomiehet kuvittelisivat naisen emättimessä olevan hampaita, jotka purevat peniksen poikki (vagina dentata-teoria).

Jopa monet psykoanalyytikot ovat luopuneet näin typeristä homoteorioista, kuten myös heidän naisvihaansa heijastavista näkemyksistään naisista kastroituina ihmisinä.

Otsikontekijät huhumaakareina

Historiallinen tosiasia on kuitenkin, että naisviha istuu syvässä patriarkaalisissa yhteiskunnissa, Toisaalta myös historialliset ja sosiaaliantropologiset tutkimukset osoittavat, että samaa sukupuolta olevien välistä seksiä ja rakkautta on esiintynyt kaikkina aikoina ja kaikissa yhteiskunnissa, jos kohta sen muodot vaihtelevat. Olisi harhaanjohtavan yksinkertaistavaa selittää homous naisvihalla tai lesbous miesvihalla.

Ongelma syntyy kun asiantuntemattomat tai vastuuttomat otsikoita muotoilevat toimittajat yksinkertaistavat ja kärjistävät uutistekstejä tarkoituksena tehdä myyviä ja raflaavia otsikoita.

Tästä on esimerkkinä tapa, jolla talebaneja koskevia uutisia alettiin otsikoida maailman johtavissakin tiedotusvälineitä WTC:n terrori-iskun jälkeen,

Lontoon The Times otsikoi 5.10.2001 uutisen Michael Griffinin teoksesta otsikolla Repressed homosexuality?. Pariisilainen Le Monde otsikoi vieläkin dramaattisemmin sairaaksi leimaamalla: Les talibans, malades de leur "phobie des femmes" ("Talibanit, naisvihastaan sairaita").

Epätarkka kärjistäminen otsikoissa on yleinen käytäntö, varsinkin sensaatiolehdistössä myynnin lisäämiseksi. Tässä tapauksessa on vaarana, että epäkohtia tikulla kaivavat ja homoutta häiriöksi leimaavat eheytysliikkeen uskonnolliset fundamentalistit käyttävät epätarkkuuksia propagandistisesti syrjintään.

Nähdäänkö kohta otsikoita, joiden mukaan talebanit ovat niin vakavasti homouden runtelemia, että heidän on pakko räjäyttää pilvenpiirtäjiä?

Suomessa on pahoja esimerkkejä ns. psykohistoriasta, jossa monimutkaiset yhteiskunnalliset ja historialliset kysymykset selitetään jollakin yksinkertaistavalla seksihypoteesillä.

BBC:n World Service oli yrittänyt saada hänet leimaamaan talebanit homoiksi, koska he eivät olleet yrittäneet raiskata naisvankiaan

Olisi tasapuolisuuden vuoksi aiheellista tässä yhteydessä pohtia talebanien naisvihan lisäksi esim. Afganistanin geopoliittista asemaa sekä suurvaltojen imperialismia ja eri uskontojen merkitystä poliittisen valtataistelun välineenä yleisesti.

BBC yritti leimata talebanit homoiksi

Uusin esimerkki siitä, miten toimittajat pyrkivät leimaamaan talebanit homoiksi, on uutistoimisto PlanetOutin jutussa 18.12. Siinä on haastateltu Yvonne Ridley -nimistä toimittajaa, joka oli joutunut talebanien vangiksi.

Ridley kritisoi läntisiä tiedotusvälineitä asiantuntemattomuudesta ja homofobiasta talebaneista kirjoittaessaan. Hän kertoo miten BBC:n World Service oli yrittänyt saada hänet leimaamaan talebanit homoiksi, koska he eivät olleet yrittäneet raiskata naisvankiaan.

Ridley toteaa, että suurin osa talebaneista on teini-ikäisiä ja parikymppisiä, eikä heillä ole ollut mitään kontakteja naisten kanssa. Ridleyn oman käsityksen mukaan talebanit tuskin edes tunnistaisivat lesboa, vaikka näkisivät sellaisen.

Viitteet

PlanetOut 18.12.2001.

"Repressed homosexuality?" The Times. 5.10.2001.

"Les talibans, malades de leur 'phobie des femmes' ", Le Monde, 5.10. 2001.

Griffin, Michael: Reaping the Whirlwind: The Taliban Movement in Afghanistan.

Copyright 2001 FinnQueer

Lähetä palautetta toimitukselle