Socarides - isä ja poika muutoksen symboleina Olli Stålström

Eheytysliikkeen isä Charles Socarides on psykoanalyytikko, joka on lähes puoli vuosisataa tehnyt enemmän kuin kukaan muu leimatakseen homot sairaiksi, häiriintyneiksi ja rakkaudettomiksi. Historiallista muutosta symboloi se, että psykoanalyytikko Socaridesin poika Richard tuli esiin julkihomona 1990-luvulla ja hänet valittiin presidentti Bill Clintonin Valkoiseen taloon lesbo- ja homoasioiden koordinaattoriksi.

Psykoanalyytikko Socarides: "Homouden hyväksyntä pahentaisi ongelmaa"

Psykoanalyytikko Charles Socarides alkoi julkisen toimintansa homoja ja lesboja vastaan vuonna 1958 ja ensimmäistä kertaa hän esiintyi New York Timesissä 17.12.1963, jossa hän jyrkästi vastusti nupullaan olevia ajatuksia, että homoseksuaalisuus voitaisiin hyväksyä: " --- homo on sairas, ja kaikki mikä pyrkii peittämään tätä tosiasiaa, vähentää hänen mahdollisuuksiaan hakea ja saada hoitoa. --- Jos homot saisivat sosiaalista hyväksyntää, se vaikeuttaisi tätä ongelmaa". (New York Times 17.12.1963.)

"homo on sairas, ja kaikki mikä pyrkii peittämään tätä tosiasiaa, vähentää hänen mahdollisuuksiaan hakea ja saada hoitoa"

Charles Socarides oli uudelleen New York Timesin palstoilla vuonna 1995 otsikolla "Isä, analyytikko, taistelee homoutta vastaan". Uutisaiheena oli, että Socaridesin poika Richard, 41, on tullut esiin julkihomona ja työskentelee Clintonin Valkoisessa talossa lesbo- ja homoasioiden koordinaattorina, jossa hän joutuu mm. vastustamaan isänsä vaatimuksia homoseksuaalisuuden uudelleen sairaaksi leimaamisesta ja rikollisena pitämisestä. (New York Times 24.12.1995.)

Socaridesin poika, Richard kertoo OUT-lehdessä, millaista on ollut kasvaa historian ehkä suurimman homovihaajan poikana. Vuonna 1970 Gay Liberation -liikkeen mielenosoittajat valtasivat Yhdysvaltain lääkäriyhdistyksen AMA:n konferenssin, jossa Charles Socarides piti alustuksen homoseksuaalisuudesta vaikeana sairautena, josta kuitenkin voi parantua.

Psykoanalyytikon poika Richard Socarides

Alustuksessaan Socarides toisti psykoanalyyttisen dogminsa, jonka mukaan ihmisen anatomiasta voidaan päätellä, että ainoa luonnonmukainen seksimuoto on yhdyntä on naisen ja miehen välinen. Paikalla olleet homo- ja lesboaktivistit keskeyttivät Socaridesin useaan kertaan vastalausehuudoillaan: "Homot ovat kauniita!" "Lesbot ovat ihania!". OUT-lehden mukaan 15-vuotias Richard- poika, joka usein liikkui isänsä mukana, katsoi mellakointia ihmetellen sivusta (OUT, February 1995).

Vaikka Richard piti isästään, hän ei voinut ajatellakaan omista tunteistaan kertomista. Esiin tuleminen 1970-luvun Yhdysvalloissa oli vaikeaa kenelle tahansa, mutta Socaridesien perheessä se oli mahdotonta edes ajatella. Socarides oli erikoistunut psyykkisesti häiriintyneiden homopotilaiden parantamiseen homoudestaan ja sai tätä kautta eräältä potilaaltaan kuulla oman poikansa suuntautumisesta. Richardin äitipuoli kertoo, miten isä Socarides, saatuaan kuulla poikansa olevan homo, ei antanut tälle suunvuoroa edes selityksen antamiseksi, vaan "hiljensi tämän vihan ja tunteen purkauksilla". (OUT February 1995.)

Psykoanalyytikko Socarides sabotoi monen sukupolven elämän

OUT-lehden mukaan Socaridesin vuosikymmeniä kestänyt vaikutus ulottui kauaksi psykiatrian ulkopuolellekin, se tunkeutui kulttuuriin ja kirkkoon. Se määritti miten länsimaissa homous hahmotettiin ja miten homot ja lesbot itse hahmottivat itsensä. Kaikki yhteiskunnan hyökkäykset homoutta kohtaan tulivat joko psykoanalyysistä, joka määritteli sen sairaudeksi tai uskonnosta, joka määritteli sen synniksi ja moraalittomuudeksi. Tunnetun yhdysvaltalaisen historioitsijan Martin Dubermanin mukaan Socarides on "sabotoinut monien sukupolvien elämän".

Toisaalta Socarides on käyttäytymisellään jo 1960-luvun alusta saakka radikalisoinut homot ja lesbot puolustamaan itseään. Täten hän on tavallaan tosiasiallisesti osallistunut vapautusliikkeen syntymiseen.

Socarides on yksi kolmesta suuresta homoseksuaalisuutta patologisoineesta psykoanalyytikosta (Bergler, Bieber ja Socarides). Socaridesin taistelutoveri Irving Bieber, joka myös piti homoutta vakavana biologian vastaisena sairautena on osaltaan auttanut vapautusliikkeen syntymistä Suomessa. Suomalainen Psykiatria-kirja on vuodesta 1971 saakka määritellyt homot ja lesbot sairaiksi, häiriintyneiksi, kyvyttömiksi ihmissuhteisiin, dominoivan äidin ja etäisen isän aiheuttaman psykopatologian uhreiksi. Nämä stereotypiat, joihin liittyi homojen vertaaminen rottiin, vaikuttivat osaltaan suomalaisen homoliikkeen radikalisoitumiseen ja SETA:n syntymiseen vuonna 1974.

Bieberin tavoin psykoanalyytikko Socarides vetosi potilasotokseensa torjuessaan väitteet, että voisi olla olemassa henkisesti terveitä homoja. Hänen teorioittensa mukaan homous on täynnä 'aggressiota', 'tuhoa', 'itsepetosta' ja 'partnerin väärinkäyttöä'. Socarides pitää homoseksuaalisuutta rajatila-asteisena perversiona ja tukee olettamustaan Bieberin tuloksilla, jonka mukaan potilasotos todistaa, että kolmasosa homoista on skitsofreenisia ja loput kärsivät muista vakavista psyykkisistä sairauksista.

Ensimmäisessä pääteoksessaan The Overt Homosexual (1968a), jonka Socarides omisti pojalleen Richardille, hän esitti teoriansa: homoseksuaalisuus on preoidipaalinen sairauden muoto, infantiili, regredioitunut ja fiksoitunut seksuaalisuus, joka perustuu syviin pelkoihin ja heijastaa patologista perhetaustaa. Socaridesin dogmien mukaan homous on aggressiivista, itsetuhoisaa ja sille ovat tyypillisiä vainoharhat.

Socaridesin mukaan homouden uhrit ovat 'kidutettuja yksilöitä'. Homoseksuaalisuuden syy on varhaislapsuudessa tapahtuva häiriö, johon kuuluu isän puutteesta kärsiminen, 'fiksaatio äitiin' ja pelko siitä, että joutuu 'nielaisevan äidin uhriksi' (Socarides 1968).

Jo varhaisissa kirjoituksissaan Socarides varoittaa vaaroista, jotka syntyvät kun asiantuntemattomat maallikot yrittävät puolustaa homoseksuaalisuuden 'normaaliutta'. Socarides vetoaa siihen, että ihmisten enemmistö 'inhoaa' homoseksuaalisuutta ja haluaa sen pysyvän rangaistavana. Hän kiistää kaikkien psykologisten mittausten tulokset homoista henkisesti tasapainoisia koska ne 'eivät vastaa psykoanalyytikon kliinistä kokemusta'.

Socarides määrittelee psykoanalyytikkojen ammattikunnan homouden erikoistuntijoiksi: "Vain psykoanalyyttisessä hoidossa homo paljastaa itsensä ja maailmansa. Mitään muita tietoja, tilastoja tai väitteitä ei ovi pitää homoseksuaalisuuden todellisen luonnon kuvaajina (Socarides 1970).

Socarides varoitti jo 1960-luvun lopussa käynnissä olevasta seksuaalivallankumouksesta, joka on 'naiivia' ja 'tietämättömyyteen perustuvaa'. Koko kysymys homoseksuaalisuudesta on tieteellinen haaste lääketieteelle, joka on 'yhä uudelleen kyennyt lievittämään ihmistä vaivaavia sairauksia (Socarides 1970).

Asiantuntijalausunnoissaan Socarides on toistuvasti varoittanut homoseksuaalisuuden hyväksymisestä:

"Pakonomaisen homoseksuaalin motiivi on saada tyydytystä tiedostamattomista konflikteista riippumatta siitä, mikä sen hinta tai vaara on, syrjäyttäen kaiken ylpeyden, itsearvostuksen, perheen arvostuksen, ystävät, suhteet yhteiskuntaan. --- Homot ovat niin voimakkaasti ahdistustensa ajamia, että heidän on pakko tehdä mitä he tekevät. --- Sellainen mies on eräänlaisessa psyykkisessä epätasapainotilassa. Pakonomainen homo osoittaa oireita, joka psykoanalyyttisessä tutkimuksessa asettaisi hänet rajatilaneuroosien ja psykoosien väliin" (Ks. Marmor 1980).

Eheytysliikkeen juuret ovat psykoanalyytikko Socaridesissa

Psykoanalyytikot Socarides ja Bieber pyrkivät kaikin keinoin estämään sen, että homoseksuaalisuuden luokittelu sairaudeksi poistettiin Yhdysvalloissa vuonna 1974. Kun he epäonnistuivat tässä, ja hävisivät vaatimansa äänestyksen, he perustivat psykoanalyytikkorintaman National Association for Research and Treatment of Homosexuality (NARTH), jonka tarkoitus on tutkia, hoitaa ja ennaltaehkäistä homoseksuaalisuutta ja palauttaa se sairaudeksi. Socarides on myös tullut tunnetuksi lausunnoistaan yrittää estää homoutta kriminalisoivien lakien poistamista. NARTH toimii periaateohjelmansa mukaisesti yhteistyössä kristillisten ja konservatiivisten tutkimuslaitosten kanssa. Näistä on NARTH:in periaateohjelmassa mainittu mm. Paul Cameronin johtama Family Research Institute.

Tämän instituutin tulokset saivat Suomessa äskettäin julkisutta, kun Hufvudstadsbladetissa julkaistiin instituutin tuloksia, joiden mukaan 518 tutkitusta murhaajasta todettiin että 44% murhaajista on homoja, homous on niin destruktiivista että homot kuolevat ennen 42 ikävuottaan sairauksiin, onnettomuuksiin, murhaan ja itsemurhaan, suurimmat joukkomurhaajat ovat homoja jotka ovat harjoittaneet homo-orgioita murhatessaan ja homot tekevät erityisesti lapsiin kohdistuvia rikoksia. (Teol.maist. Joakim Förars Hufvudstadsbladetissa 24.3. 1996.)

Hufvudstadsbladet antoi jälleen runsaasti palstatilaa teologi Förarsin homoseksuaalisuutta patologisoiville väitteille parisuhdelain käsittelyn yhteydessä 2.1.2001.

Hyökkäävä ja poleeminen psykoanalyytikko

Socaridesin kiihkeys on herättänyt huomiota jopa psykoanalyytikkojen itsensä keskuudessa. Psykoanalyytikko Lewes, joka on tehnyt yhteenvedon psykoanalyyttisistä homoteorioista toteaa Socaridesin äänensävyn käyneen yhä 'karkeammaksi' sen jälkeen kun homoseksuaalisuus poistettiin sairausluokituksesta. Lewes kysyy, että jos Socarides on hyökkäävä ja militantti julkisissa lausunnoissaan, millainen hän mahtaa olla potilaiden hoitotilanteessa ja olisiko mahdollista, että hänen hoitonsa ja tutkimustuloksensa olisivat voineet kärsiä kiihkeästä asenteellisuudesta. Socarides torjuu kritiikin 'propagandana'.

New York Timesin artikkeli osoittaa, ettei edes oman pojan osoittautuminen homoksi ole hillinnyt psykoanalyytikkoisää. Socarides valittaa edelleen, että vapautusliike hyökkää yhteiskunnan perusyksikköä, perhettä vastaan. Homosuhteissa ei toteudu Socaridesin tulkinnan mukaisesti "luonnon tarkoitus" eli suvun jatkuminen. Lisäksi AIDS on homoliikkeen "hirvittävin" aikaansaannos tällä vuosisadalla.

New York Timesin artikkeli osoittaa, ettei edes oman pojan osoittautuminen homoksi ole hillinnyt psykoanalyytikkoisää

Charles Socarides on kuuluisa nokkelasta retoriikastaan ja kyvystään asettaa sanansa iskevällä ja tarttuvalla tavalla. New York Timesin artikkelissa hän vetoaa homoja vaivaaviin tauteihin ja onnettomuuksiin ja katsoo, että homoutta pitäisi nimittää 'elämäntavan' sijasta 'kuolemantavaksi' (New York Times 24.12.1995).

Psykoanalyytikko Socaridesin homoseksuaalinen poika Richard on tasapainoinen ja itsensä hyväksyvä ja elänyt yhdessä kumppaninsa Frankin kanssa 10 vuotta. Richard kertoo säilyttäneensä henkisen tasapainonsa tulkitessaan, että hänen isänsä ei puhu hänestä itsestään. Richard kertoo kuitenkin välttäneensä isänsä kirjojen lukemista.

Socarides Kuopion yliopiston entisenä auktoriteettina

Jouduin henkilökohtaisesti tutustumaan psykoanalyytikko Charles Socaridesin vaikutukseen Suomessa tullessani Kuopion yliopiston sosiologian tuntiopettajaksi vuonna 1991. Silloin Kuopion yliopiston psykiatrian professorina oli Veikko Tähkä, joka on vuosikymmenien ajan opettanut Kuopiosta valmistuville lääkäreille ja psykiatreille, että homous ja lesbous ovat psyykkisiä häiriöitä.

Toinen taho, joka säännöllisesti turvautuu Socaridesin auktoriteettiin, on Ilta-Sanomien kolumnisti Kari-Pekka Tikka, joka toistaa Socaridesin varoituksia siitä, että parisuhteiden virallistaminen "tuhoaisi perimmäisiä arvoja - perhettä, omistusoikeutta, lakia ja moraalia (Ilta-Sanomat 25.6. 1997).

Tullessani opettajaksi vuonna 1991 ainoa lesboutta ja homoutta käsittelevä kirjallisuus Kuopion yliopiston kirjastossa oli Socaridesin pääteos (Socarides 1978), jonka mukaan psykoanalyyttisessä käsittelyssä homot ja lesbot on saatava kokemaan omat tunteensa niin inhottavina, että luopuvat niiden toteuttamisesta.

Minua varoitettiin arvostelemasta julkisesti Kuopion psykiatrian opetusta, koska psykoanalyytikko Tähkä oli auktoriteetti, jonka teoksia opetettiin kaikkialla Kuopion yliopistossa. Vuonna 1992 sain kuitenkin silloisen psykiatrian professorin, psykoanalyytikko Johannes Lehtosen, osallistumaan Kuopion lääketieteen opiskelijoiden järjestämään julkiseen keskusteluun, jossa professori Lehtonen joutui opiskelijoiden kritiikin kohteeksi (ks. Lindberg, Marko (1992) "Homous -edelleenkö kuolemansynti? In Vivo 2/92 [Kuopion lääketieteenopiskelijat r.y.]).

Varovasti, vähitellen ja muun opettajakunnan tuella sain yliopiston kirjaston tilaamaan myös asiallista ja ajan tasalla olevaa kirjallisuutta lesboista ja homoista. Tässä auttoi Kuopion sosiologian professori Martti Grönfors. Kun väittelin Kuopion yliopistosta vuonna 1997, sen kirjastossa oli Socaridesin teoksen lisäksi jo toista tusinaa empiiriseen tutkimukseen perustuvaa kiihkotonta teosta.

Kuopion yliopiston sosiologian kotisivulla on yli 70-sivuinen bibliografia Suomessa sijaitsevasta lesboja ja homoja koskevasta kirjallisuudesta, jonka verkkoversion olen toimittanut yhdessä Kuopion sosiologian opetuksen ex-webmistressin Irma Rantalan kanssa (bibliografiaa ei ole päivitetty vuoden 2000 jälkeen, koska kirjastoissa on nykyään saatavissa runsaasti muutakin aineistoa homoseksuaalisuudesta kuin Socaridesin ja Tähkän patologisoivat teokset).

Lähetä palautetta tästä artikkelista

Viitteitä

Bieber, Irving et al.(1962) Homosexuality. A psychoanalytic study. New York NY: Basic Books.

Lewes, Kenneth (1988) The psychoanalytic theory of male homosexuality. London: Quartet Books.

Marmor, Judd (Ed.) (1965) Sexual inversion: the multiple roots of homosexuality. New York NY: Basic Books.

Marmor, Judd (1972) Homosexuality - mental illness or moral dilemma. International Journal of Psychiatry 10 (March), 114-117.

Marmor, Judd (1975) Homosexuality and sexual orientation disturbances. Teoksessa Freedman, Alfred, Kaplan, Harold & Sadock, Benjamin (Eds.) Comprehensive Textbook of Psychiatry. Baltimore MD: Williams & Wilkins, 1510-1520.

Marmor, Judd (Ed.) (1980) Homosexual behavior. A modern reappraisal. New York: Basic Books.

Marmor, Judd (1990): "Homosexual behavior. A conversation with Judd Marmor". Teoksessa Mass, Lawrence D. Homosexuality and sexuality. Dialogues of the sexual revolution. New York NY: Harrington Park Press.

Marmor, Judd (1992): "The good doctor. Judd Marmor". Teoksessa Marcus, Eric (Ed.) Making history. The struggle for gay and lesbian equal rights 1945 - 1990. New York NY: HarperCollins.

Marmor, Judd (1994) "Interview with Judd Marmor, M.D.". Teoksessa Nardi, Peter M., Sanders, David and Marmor, Judd. Growing up before Stonewall. New York NY: Routledge.

Marmor, Judd (1996) Nongay therapists working with gay men and lesbians: a personal reflection. Teoksessa Cabaj, Robert P., Stein, Terry S. Textbook of homosexuality and mental health. Washington DC: American Psychiatric Press, 539-545.

Socarides, Charles W. (1968) The overt homosexual. New York NY: Grune and Stratton.

Socarides, Charles W. (1970) Homosexuality and medicine. Journal of the American Medical Association 212, (18 May), 1199-1202.

Socarides, Charles W. (1973) Sexual perversion and the fear of engulfment. International Journal of Psychoanalytic Psychotherapy, 2(4), 432-448.

Socarides, Charles W. (1974) Homosexuality. Teoksessa Arieti, Silvano (Ed.) American Handbook of Psychiatry, 2nd edition. New York NY: Basic Books.

Socarides, Charles W. (1976a) Psychodynamics and sexual object choice II: a reply to Dr. Richard C. Friedman's paper. Contemporary Psychoanalysis, Vol 12(2), 370-378.

Socarides, Charles W. (1976b) Beyond sexual freedom: clinical fallout. American Journal of Psychotherapy, Vol 30(3), 385-397.

Socarides, Charles W. (1978a) Homosexuality. Psychoanalytic therapy. Northvale NJ: Jason Aronson.

Socarides, Charles W. (1978b) The sexual deviations and the Diagnostic Manual. American Journal of Psychotherapy, Vol 32(3), 414-426.

Socarides, Charles W. (1979) Some problems encountered in the psychoanalytic treatment of overt male homosexuality. American Journal of Psychotherapy, vol. 33(4), 506-520.

Socarides, Charles W. (1982) Abdicating fathers, homosexual sons: psychodynamic observations on the contribution of the father to the development of male homosexuality. Teoksessa Cath, Stanley H. - Gurwitt, Alan R. - Ross, John M. (Eds.) Father and child. Developmental and clinical perspectives. Boston: Little, Brown & Co.

Socarides, Charles W. and Volkan, Vamik D. (Eds.) (1991a) The homosexualities and the therapeutic process. Madison CON: International Universities Press.

Socarides, Charles W. and Volkan, Vamik D. (Eds.) (1991b) The homosexualities. Reality, fantasy, and the arts. Madison CONN: International Universities Press.

Socarides, Charles W. (1991c) Adult-child sexual pairs: psychoanalytic findings. Journal of Psychohistory, Vol 19(2), 185-189.

Socarides, Charles W. (1992) Sexual politics and scientific logic: the issue of homosexuality. Journal of Psychohistory, Vol 19(3), 307-329.

Socarides, Charles W. (1995a) A freedom too far. A psychoanalyst answers 1000 questions about causes and cure and the impact of the gay rights movement on American society. Phoenix AZ: Adam Margrave Books.

Socarides, Charles W. (1995b): "An analyst, a father, battles homosexuality. Crusader asks if he failed his gay son". New York Times, 24.12.1995.

Socarides, Charles W. ym. (1997) "Don't forsake homosexuals who want to change". Wall Street Journal 9.1. 1997, sivu A10.

Tähkä, Veikko (1979) Potilas-lääkärisuhde. Helsinki: Suomen lääkäriliitto.

Tähkä, Veikko (1982) Psykoterapian perusteet psykoanalyyttisen teorian pohjalta. Porvoo: WSOY.

Tähkä, Veikko (1996) Mielen rakentuminen ja psykoanalyyttinen hoitaminen. Juva: WSOY.