Oxford University Pressin ja psykologi-APA:n tietosanakirjassa uutta tietoa homoista ja lesboista Olli Stålström

Uuden vuosituhannen alkaessa ilmestyi uusi, muhkea psykologian alan tietosanakirja The Encyclopedia of Psychology (2000), jonka ovat yhdessä toimittaneet Yhdysvaltain psykologiyhdistys (APA) ja Oxford University Press. Teoksen homoluvun kirjoittaja Greg Herek on ehdottanut homojen ja lesbojen syrjintädeologialle termiä "heteroseksismi" vanhentuneen "homofobian" tilalle.

(TULOSTA ALKUTEKSTI TÄSTÄ)

Teos on ulkoisestikin arvovaltainen. Sen kahdeksan sidottua osaa käsittävät yhteensä 1500 artikkelia psykologian eri osa-alueilta. Kirjoittajia on 1400, joita kustantajat kehuvat maailman johtaviksi auktoriteeteiksi psykologian alalla.

Arvovaltaisuuden ongelma psykotieteissä

Muhkea ja arvovaltaiseksi kehuttu teos saattaa aiheuttaa huolta niissä homoissa ja lesboissa, jotka muistavat miten yhtä mammuttimaisen tietoteoksen, Kaplanin & Sadockin toimittaman psykiatrisen käsikirjan nimissä harjoitettiin vähemmistösyrjintää vuosikymmenet. Näiden psykoanalyytikkojen toimittamassa teoksessa Comprehensive Textbook of Psychiatry kirjoittivat psykoanalyytikot Irving Bieber ja Warren Gadpaille jyrkän kielteisiä ja virheitä täynnä olevia kuvauksia homoista ja lesboista. Heille oli tyypillistä etteivät he perustaneet näkemyksiään empiiriseen tieteelliseen tutkimukseen, vaan vanhakantaisiin psykoanalyyttisiin ideologioihin luonnon tarkoituksista sukuelinten käytölle.

Erityisesti eheytysliikkeen ideologi Warren Gadpaille muistetaan aggressiivisesta ja sitkeästä torjunnasta kaikkea vertailututkimuksiin perustuvaa empiiristä tiedettä kohtaan. Homo- ja lesboaktivistien lisäksi Gadpaillea vastaan protestoivat myös monet psykiatrian professorit pelätessään että Gadpaille antaa huonon maineen koko psykoanalyysille.

Gadpaille torjui kaikki pyynnöt saattaa käsikirjan tekstit ajan tasalle syyttämällä kriitikoitaan neuvostotyyppisestä painostuksesta. Eheytysideologit saattoivatkin nauttia yli vuosikymmenen "arvovaltaisesta" tuesta ideologialleen. Vasta vuonna 2000 teoksen toimittaja, psykoanalyytikko Benjamin Sadock otti kritiikin huomioon ja kiinnitti homoudesta ja lesboudesta kirjoittajaksi Michigan State Universityn professorin Terry Steinin, joka vihdoin otti huomioon uusimmat tieteelliset tutkimustulokset.

Psykologian alalla on vallinnut osittain samanlainen tilanne niin Yhdysvalloissa kuin Suomessakin. "Arvovaltaisiin" psykologian professoreihin vedoten eheytysideologit ovat leimannet lesbouden ja homouden jotenkin häiriintyneeksi tai ainakin kehityspysähtymäksi, josta kuitenkin voi eheytyä.

Kirjoittaja on erikoistunut eheytysideologian kritiikkiin

APA:n ja Oxford University Press ovat valinneet uuden artikkelin kirjoittajaksi Californian yliopiston Davisissa sijaitsevan psykologian tutkimuskeskuksen professorin Greg Herekin. Herek on tunnettu siitä, että hän seuraa aikaansa ja tieteellistä tutkimusta. Herek on myös seurannut tarkasti eheytysideologioita ja oman yliopistonsa kotisivuilla julkaissut kritiikkiä niiden dogmaattisuutta ja virheellisiä tietoja kohtaan.

Professori Herek on avustanut FinnQueer-verkkolehteä erityisesti sen johdosta, että Hufvudstadsbladet on jo kahdesti (vuosina 1996 ja 2001) palstoillaan antanut fundamentalistisen teologin leimata laajoissa artikkeleissa homot vaarallisiksi eheytysideologioihin vedoten.

Ajan tasalla olevaa kiihkotonta psykologista tietoa

Greg Herekin tapauksessa on helppo varmistua kirjoittajan asiantuntemuksesta, koska hän julkistaa kirjoituksensa verkkolehtenä University of California Davisin www-sivuilla. Encyclopedia of Psychologyn artikkelissa Herek raportoi tarkasti ne tutkimustulokset joiden perusteella homous ja lesbous poistettiin kansainvälisistä psykiatrisista ja psykologista luokitusten häiriöiden kategoriasta. Greg Herekin artikkeli on kaikkien luettavissa ja printattavissa alkukielisenä PDF-muotoisena dokumenttina.

Herek aloittaa neutraalilla määrittelyllä jonka mukaan homo-, bi- ja heteroseksuaalisuus tarkoittavat mihin sukupuoleen yksilö kokee eroottista vetovoimaa. Herekin artikkelin mukaan tämä suuntautuminen on syvässä oleva ominaisuus, jossa kyllä voi joillakin yksilöillä ilmetä muutosta ajan mukana suuntaan tai toiseen, mutta joka ei ole yksinkertaisen valinnan asia.

Uuden psykologian tietosanakirjan mukaan

"Kaikkien ihmisten seksuaalisten tunteiden, käyttäytymisen ja identiteetin välinen suhde ei suinkaan ole yhdenmukainen; jotkut kokevat huomattavaa muuttumista seksuaalisuudessaan elämänsä aikana. Kuitenkin useimmat aikuiset Yhdysvalloissa ilmoittavat etteivät he koskaan ole tehneet tietoista valintaa seksuaalisen suuntautumisensa suhteen ja että he ovat aina tunteneet saman tyyppisiä seksuaalista kiintymystä ja halua. He kokevat seksuaalisuutensa syvällä persoonallisuudessaan sijaitsevana ja muuttumattomana osana itseään.

Herekin artikkeli suhtautuu varovaisesti yleisyyslukuihin. Kirjoittaja toteaa, että koska kyseessä on ilmiö, joka on pitkään ollut stigmatisoitu ja syrjitty, monet homot ja lesbot haluavat salata itsensä eivätkä vastaa kyselyihin. On havaittu myös, että miehet ovat valmiimpia ilmaisemaan seksuaalisen suuntautumisensa kuin naiset. Herek viittaa heteroseksuaaliseen olettamukseen, jonka mukaan jokaista yksilöä pidetään automaattisesti heterona, mikä on lisärasite vähemmistölle. Salaamisen paineet ja heteroseksismi (Greg Herekin luoma termi) saattavat joidenkin kohdalla tulla sisäistetyksi siten, että yksilö itsekin alkaa uskoa olevansa poikkeava tai häiriintynyt.

Salaamisen paineet ja heteroseksismi (Greg Herekin luoma termi) saattavat joidenkin kohdalla tulla sisäistetyksi siten, että yksilö itsekin alkaa uskoa olevansa poikkeava tai häiriintynyt.

Mielenterveystyöntekijät joutuvat paljon korjaamaan sisäistettyä itsesyrjintää. Herek viittaa muutamiin laajoihin yhdysvaltalaisiin tutkimuksiin, joiden mukaan noin 2-6% vastaajista on kuvaillut itseään homoksi, lesboksi tai biseksuaaliksi.

Parisuhteet ja vanhemmuus alkavat olla yleisiä

Monessa USA:n osavaltiossa samaa sukupuolta olevien seksisuhteet ovat vielä muodollisesti rikoslain vastaisia. Siksi ei ole ollut helppoa solmia ja ylläpitää parisuhteita. Asenteiden muuttuessa tilanne on kuitenkin helpottunut. Herekin artikkelin mukaan eri tutkimusten mukaan noin 40-60% homomiehistä ja 60-80% lesboista ilmoittaa elävänsä parisuhteessa. Lisäksi monet yksinelävät toivovat löytävänsä rakkaussuhteen. Tietosanakirjan mukaan samaa ja eri sukupuolta olevien parien psykodynamiikat ovat samanlaisia emotionaalisen sopeutumisen ja suhteen tuoman tyydytyksen suhteen. Kuten heterosuhteissakin, samaa sukupuolta olevien suhteiden pituus vaihtelee, mutta yli 20 vuotta kestäneet suhteet eivät edes nykytilanteessa ole harvinaisia.

Eräissä suhteissa samaa sukupuolta olevien parisuhteet eroavat kuitenkin heterosuhteista. Samaa sukupuolta olevien välillä ei yleensä ilmene perinteisiä roolijakoja. Toinen ero on että miesten välisissä suhteissa on enemmän liikkumavapautta ulkopuoliseen seksiin nähden. Toisaalta lesbojen väliset suhteet ovat ehkä vielä suljetumpia kuin heteroparien väliset.

Ennen näkemättömän suuri määrä lesboja ja homoja valitsi vanhemmuuden 1990-luvun kuluessa, usein kiinteän parisuhteen yhteydessä. Tosin tätä ennen monilla homoilla ja lesboilla on jo ollut omia lapsia aikaisemmasta heteroavioliitostaan. Tietosanakirjan mukaan niiden oikeuden päätösten luku kasvaa jyrkästi, joissa on todettu, että seksuaalinen suuntautuminen sinänsä ei ole merkityksellinen päätettäessä lasten vastuullisesta kasvatuksesta.

Sairausleima on loppu

APA:n ja Oxford University Pressin tietosanakirjassa todetaan, miten homous ja lesbous poistettiin jo vuonna 1973 psykiatrisesta häiriöluokituksesta, johon se oli lisätty vuonna 1952:

Homoseksuaalisuuden leimaaminen psykopatologian muodoksi heijasti aikansa psykiatrikunnan arvolähtökohtia, jotka perustuivat uskonnollisiin ja juridisiin perinteisiin sekä havaintoihin psykiatrin potilaista tai vangeista. Diagnoosi ei perustunut empiiriseen tieteelliseen tutkimukseen terveistä ja toimintakykyisistä homoseksuaalisista henkilöistä. Kun tieteellinen tutkimustapa otettiin käyttöön, häiriömallin heikkoudet tulivat ilmeisiksi.

Tietosanakirjassa todetaan, että tieteellinen tutkimus oli luokituksen muutoksen syynä, jos kohta yhteiskunnallisella tilanteella oli merkitystä:

Vuoteen 1973 mennessä empiiristen tutkimustulosten paino yhdistettynä sosiaalisten normien muutokseen ja poliittisesti aktiivisen homoyhteisön kasvuun Yhdysvalloissa johti siihen, että Yhdysvaltain psykiatriyhdistys APA poisti homoseksuaalisuuden sairausluokituksestaan DSM. APA:n jäsenkunta ratifioi tämän päätöksen myöhemmin.

Herek suhtautuu varovaisen kriittisesti niin sanottuihin eheytysterapioihin:

Muutoksesta huolimatta jotkut psykoterapeutit ja uskonnolliset sielunhoitajat jatkavat yrityksiään muuttaa homoja heteroiksi. Heidän menetelmiensä tehokkuutta ei kuitenkaan ole todistettuja ja monet mielenterveyden ammattilaiset ja ihmisoikeustyöntekijät ovat kyseenalaistaneet heidän menetelmiensä eettisyyden. Vallitseva psykoterapeuttinen käytäntö on pyrkiä saamaan lesbo- ja homoasiakkaat onnistuneesti sopeutumaan seksuaaliseen suuntautumiseensa, kehittämään merkityksellisiä ihmissuhteita, sekä selviytymään sosiaalisesta stigmasta.

Herek toteaa, että mainittu diagnostinen muutos on saanut voimakasta tukea myös Yhdysvaltain psykologiyhdistykseltä. Se on jo 1970-luvun alkupuolelta antanut useita julkilausumia, joissa tuetaan homojen ja lesbojen tasavertaisuutta ja syrjinnän kieltämistä, esim. asumisessa, työelämässä, puolustusvoimissa sekä lasten huoltajuudessa.

Herek käy läpi erilaiset homoseksuaalisuuden selitysmallit, joita on perinteisesti käytetty etsimään suuntautumisen poistokeinoa. Kirjoittajan mukaan mikään syyteoria ei ole saanut riittävää empiiristä tukea. Hänen oma johtopäätöksensä on:

Mitään sitovaa todistetta ei ole saatu, joka selvästi osoittaisi aikuisiän seksuaalisuuden syyn. On todennäköistä, että laaja joukko biologisia, psykologisia ja kulttuurisia muuttujia vaikuttaa seksuaaliseen suuntautumiseen ja ne voidaan joskus tunnistaa. Eri yksilöt tulevat aikuisiän suuntautumiseensa eri teitä.

Lopuksi APA:n ja Oxford University Pressin uusi tietosanakirja ottaa selvästi kantaa sairausleimoja vastaan:

Psykologia pitää homoseksuaalisuutta vaihtoehtoisena seksuaalisuuden muotona, joka ei liity patologiaan. Psykologia tunnustaa myös huomattavan monimuotoisuuden, joka vallitsee homomiesten ja lesbojen keskuudessa, ja pyrkii ratkomaan ongelmia, jotka liittyvät heihin historiallisesti kohdistuneeseen stigmaan.

Olisi toivottavaa, että Oxford University Pressin ja APA:n Encyclopedia of Psychology hankittaisiin suomalaisiin terveystieteiden ja psykologian laitosten kirjastoihin ja vaikkapa eduskunnan kirjastoon.

Greg Herek sai tohtorin arvon sosiaalipsykologian alalla University of California Davis –yliopistosta vuonna 1983 ja hän toimii siellä tällä hetkellä psykologian professorina. Greg Herek on Yhdysvaltain psykologiyhdistyksen johtokunnan jäsen. Hän on kirjoittanut toistaa tusinaa kirjaa homouden ja lesbouden sekä hiv-positiivisten syrjinnästä. Yksi Greg Herekin laitoksen tutkimuskohde ovat eheytysideologiat, jotka harhaanjohtavalla tavalla antavat mielikuvaa seksuaalivähemmistöistä häiriintyneinä.

FinnQueerin toimitus on antanut Greg Herekin tutkimuslaitokselle aineistoa tavoista, joilla uskonnollisen eheytysliikkeen ideologit (esim. psykoanalyytikko Charles Socarides ja kristillinen psykologi Paul Cameron) vääristelevät tutkimustuloksia eri Euroopan maissa.

Professori Herekin tuotantoon ja tutkimustuloksiin voit tutustua suoraan alkulähteestä University of California Davisin www-sivuilta