Olli Stålström puolusti tieteen ja sanan vapautta Tampereen käräjäoikeudessa Jussi Nissinen ja Mikko Tuomela

Suomessa tehtiin tieteen maailmanhistoriaa uuden vuosituhannen aattona. Hyvällä arvosanalla hyväksytty väitöskirja vaadittiin oikeudessa takavarikoitavaksi ja väittelijää Olli Stålströmiä menettämään omaisuutensa, koska yksi väitöskirjan kritiikin kohteista nosti rikossyytteen solvauksesta. Syyttäjän asiantuntijatodistaja, professori Elina Haavio-Mannila myönsi ristikuulustelussa, että hänen lausuntonsa oli ehkä aiheutunut siitä, että uskonnollinen eheytysliike oli kantajan lisäksi painostanut häntä. Oikeudenkäynnin aikana syyttäjän todistaja kääntyi puolustuksen todistajaksi. Kaikkia Suomen kustantajia edustava Suomen kustannusyhdistys palkkasi Matti Wuoren puolustamaan Gaudeamus Kirjaa ja Olli Stålströmiä. Oikeus katsoi kaikkien syytteiden ja korvausvaatimusten olevan perusteettomia.

Kuuntele syytetyn väittelijän puolustuspuhe Tampereen käräjäoikeudessa 3.12.1999 (MP3, 4,9 MB, 11,5 min)

Tampereen eheytysoikeudenkäynnin dokumentit

Muodollisena syynä oli se, että väittelijä oli käyttänyt kantajasta termiä asiantuntija lainausmerkeissä ("asiantuntija") osoitettuaan väitöskirjassa ettei kantaja ollut ajan tasalla tieteellisen tutkimuksen seuraamisessa.

Rikossyyte väitöskirjaa vastaan sai paljon julkisuutta Suomessa ja ulkomailla

Poliisitutkinnan mukaan kanteen nostanut psykiatri vetosi auktoriteetteinaan juuri ns. eheytysideologian oppi-isiin Irving Bieberiin ja Warren Gadpailleen, joiden harjoittamaa leimaamista vastaan on protestoitu neljännesvuosisata. Samaa sukupuolta koskevan parisuhdelain vastustajat vetosivat juuri samaan uskonnollis-psykoanalyyttiseen eheytysideologiaan eduskuntakeskustelussa syyskuussa 2001.

Kiista Weilin + Göösin kanssa herätti kansainvälistä huomiota jo ennen oikeudenkäyntiä. Jo vuonna 1996 väittelijä oli yhdysvaltalaisten psykiatriorganisaatioiden kutsumana esitelmöitsijänä vedonnut Madridissa pidetyssä Maailman psykiatriliiton (WPA) vuosikokouksessa kansainvälisen psykiatriyhteisön apuun, koska jo silloin oli ilmeistä, että Weilin + Göös aikoo julkaista käsikirjan, jossa esiintyy homoista ja lesboista termit "kohdehäiriö" ja "perversio".

Oikeudenkäynnissä julkistettuihin kuulustelupöytäkirjoihin ja muihin dokumentteihin sekä Tampereen käräjäoikeuden istuntoa koskeviin suomalaisiin ja kansainvälisiin kommentteihin voit tutustua syytetyn omalta kotisivulta.

Kantajan ja syyttäjän asiantuntijatodistajan professori Elina Haavio-Mannilan kanta syytekirjelmän mukaan oli, että väittelijä oli ollut epätieteellisen poleeminen ja solvannut kantajaa lainausmerkkien käytöllä sanassa asiantuntija. Tampereen käräjäoikeus keskusteli siitä, täyttikö lainausmerkkien käyttö solvausrikoksen tunnusmerkit tutkittavassa tapauksessa.

Väittelijän kanta oikeudessa oli, että hän esitti uutta ja ajan tasalla olevaa, yhdessä kansainvälisten psykiatriorganisaatioiden kanssa tuotettua tietoa, kun taas kantajan näkemykset perustuvat vanhaan ja vääristyneeseen tietoon. Väittelijä perusteli lainausmerkkien käyttöä sillä, että hän ei voi pitää tosiasiallisena asiantuntijana henkilöä, joka väitöskirjan mukaan ei selvästikään tunne asiaa, josta kirjoittaa (homouden ja lesbouden psykoanalyyttinen teoria).

Tampereen käräjäoikeus hylkäsi kaikki syytteet ja korvausvaatimukset.

Syyttäjän asiantuntijatodistaja, professori Elina Haavio-Mannila myönsi ristikuulustelussa, että hänen lausuntonsa oli ehkä aiheutunut siitä, että helluntaiseurakuntaan tukeutuva uskonnollinen eheytysliike oli kantajan lisäksi painostanut häntä.

Oikeudenkäynnin aikana syyttäjän todistaja kääntyi siten puolustuksen todistajaksi.

Tarkastelemme seuraavassa toimittajina Tampereen oikeudenkäyntiä verkkolehtemme toimenkuvan mukaisesti sananvapauden sekä tieteen ja tiedottamisen etiikan kannalta. Puolustuksen ulkomainen päätodistaja, Texasin yliopiston kansanterveystieteen professori Michael W. Ross on kirjoittanut oikeudenkäynnin asiasisällöstä artikkelin, joka julkaistaan kansainvälisessä tieteellisessä lehdessä vuoden 2005 alussa. Tämä artikkeli julkistetaan myös suomeksi FinnQueerissa heti kun se ilmestyy.

Yksi puolustuksen kotimaisista päätodistajista, tieteenfilosofi, Helsingin yliopiston vararehtori Ilkka Niiniluoto, totesi Yliopisto-lehden vuoden 2000 ensimmäisessä numerossa pitävänsä oikeuden päätöstä merkkitapauksena. Jos käräjäoikeus olisi tuominnut väittelijän rangaistukseen, Niiniluodon mukaan tiede, sellaisena kuin tunnemme sen, olisi voitu lakkauttaa.

Puolustusasianajaja Matti Wuori Kuva: Matti Lintunen

Tapahtumien kulku

Poliisin vuosina 1997-1999 suorittaman rikostutkinnan mukaan syytetty Olli Stålström oli vuonna 1995 saanut kommentoitavakseen Weilin + Göösin hakuteokseen Suomalainen lääkärikeskus tarkoitetun artikkelin homoseksuaalisuudesta. Taustana on se, että Stålström oli jo 1980-luvulla kirjoittanut tästä aiheesta Weilin + Göösin tietosanakirjaan sekä toimittanut asiaa koskevan perusteoksen (Rakkauden monet kasvot) Weilin + Göösille vuonna 1984.

Stålström huomautti julkaisijalle antamassaan asiantuntijalausunnossa, että artikkelin psykoanalyysia koskeva osuus on osittain vanhentunut ja vinoutunut. Weilin + Göösin taholta ilmoitettiin kuitenkin, ettei tekstiä tulla muuttamaan.

Vasta rikostutkinnan yhteydessä kävi ilmi, että syytteen nostanut henkilö oli yrittänyt korjata tekstiään Stålströmin neuvojen mukaisesti, mutta kustantaja ei ollut hyväksynyt kirjoittajan korjauksia omaan tekstiinsä, vaikka aikaa oli ollut useita kuukausia.

Stålström esitti väitöskirjassaan vuonna 1997 metodikritiikkiä tekstiä kohtaan, jonka hän katsoi edustavan homouden ja lesbouden uudelleen patologisointiin pyrkivää eheytysliikettä, jota hän oli juuri kritisoinut väitöskirjassaan (Eheytyspsykoanalyytikko Irving Bieber, ja eheytyspsykiatri Warren Gadpaille; katso myös Eheytysliike: Jumala palaa psykologiseen teoriaan).

Weilin + Göösin psykiatrinen asiantuntija ja uskonnollisen eheytysliikeen edustajat painostivat vastaväittäjää Elina Haavio-Mannilaa ja väitöskirjan julkaisijaa Gaudeamus Kirjaa ja yrittivät vaikuttaa väitöskirjan sisältöön. Helluntailaisjohtoisen eheytysliikkeen edustajat painostivat ennen väitöstilaisuutta ja olivat paikan päällä itse väitöstilaisuudessa, jossa Haavio-Mannila luki heidän lähettämänsä kirjelmän.

Kun yritys estää väitöskirjan julkistaminen ei onnistunut, ko. psykiatri pyysi asuinkuntansa Turun poliisia ryhtymään toimenpiteisiin, rikosilmoituksen sanamuodon mukaisesti, "Olli Stålströmin rikollisen toiminnan lopettamiseksi". Kantaja vetosi Haavio-Mannilan lausuntoon, jonka mukaan väitöskirja olisi paikoin ylipoleeminen.

Lausunnon perusteella rikosilmoitus vietiin yleiselle syyttäjälle, joka syytti väittelijää solvauksesta, vaati yli 300 000 markan korvauksia, väitöskirjan takavarikointia sekä tuomiota väittelijälle ja kustantajalle solvauksesta lainausmerkeistä sanassa asiantuntija.

Väitöskirjan julkaisija, Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan Gaudeamus Kirja joutui myös saman painostuksen kohteeksi, mutta kustantaja kieltäytyi alistumasta painostukseen. Todettuaan mahdollisuuden, että Suomessa voitaisiin takavarikoida ja tuhota korkealla arvosanalla hyväksytty väitöskirja, Gaudeamuksen johto otti yhteyttä Suomen kustannusyhdistykseen, joka edustaa kaikkia Suomen kustantajia.

Tämä päätti ryhtyä kaikkiin toimenpiteisiin estääkseen kirjarovioiden syttymisen Suomessa. Kustannusyhdistys kutsui puolustusasianajajaksi Matti Wuoren ja sitoutui vastaamaan kaikista puolustuskustannuksista aina Suomen korkeimpaan oikeusasteeseen ja tarvittaessa Euroopan Unionin ylimpään tuomioistuimeen.

Matti Wuori, Olli Stålström ja Gaudeamus Kirja, jota oikeudessa edusti kustannuspäällikkö Tuomas Seppä, jättivät oikeudelle kirjelmät, joissa he kiistivät syyllisyytensä kaikkiin syytekohtiin ja torjuivat kaikki korvausvaatimukset.

Matti Wuori ja Olli Stålström vaativat myös tsaari Aleksanteri III:n kirjanpolttolain (RL 2:17) kumoamista todeten sen olevan vanhentunut. Ulkomaisilta ja kotimaisilta asiantuntijoilta saatiin useita kirjallisia todistajanlausuntoja, jotka käsittelivät toisaalta väittelijän väitöskirjan asiasisältöä, toisaalta tieteellisen kritiikin vapautta.

Syytteen nostanut psykiatri, turkulainen terveyskeskuslääkäri, kuuluu työryhmään, joka oli kääntänyt kansainvälistä tautiluokitusta ICD-10 suomeksi. Siinä määritellään millaiset ihmiset luokitellaan häiriintyneiksi ja perversseiksi. Syyttäjän asiantuntijatodistajaksi kutsuttiin toisena vastaväittäjänä toiminut emeritaprofessori Elina Haavio-Mannila, jonka lausuntoon perustuen syyte alun perin nostettiin.

Kirjanpolttolain (1889) säätäjä tsaari Aleksanteri III

Syytetty yht. tri Olli Stålström edustaa Yhdysvaltain psykiatriyhdistyksen (APA) sekä Yhdysvaltain psykoanalyytikkoyhdistyksen (APsaA) kantaa, etteivät homous ja lesbous ole kohdehäiriöitä yhdysvaltalaisen tai kansainvälisen sairausluokituksen mukaan.

Puolustuksen suomalaisiksi asiantuntijatodistajiksi kutsuttiin uuteen Psykiatria (1999) -kirjaan kirjoittanut ylilääkäri Martti Heikkinen, toinen vastaväittäjä, filosofian tohtori Tuija Pulkkinen, tieteenfilosofi ja Helsingin yliopiston vararehtori Ilkka Niiniluoto.

Suomenkielen asiantuntija, filologian tohtori Tapani Salminen, antoi käräjäoikeudelle lausunnon lainausmerkkien käytöstä ja merkityksestä suomenkielessä.

Puolustus kutsui asiantuntijatodistajiksi psykiatrian alan ulkomaalaisia asiantuntijoita, jotka ottivat kantaa itse kiistan substanssiin, kysymykseen ovatko homous tai lesbous häiriöitä psykiatrisessa tai psykoanalyyttisessä mielessä: professori Michael W. Ross Texasin yliopistosta sekä Ralph Roughton ja Jack Drescher, molemmat psykoanalyytikoita ja Yhdysvaltain psykoanalyytikkoyhdistyksen (APsaA) johtavia toimihenkilöitä sekä Ellen Mercer, Yhdysvaltain psykiatriyhdistyksen (APA) ulkomaanosaston johtaja.

Oikeusjutun oikeudellisia ja sisällöllisiä näkökohtia

Saatuaan vuonna 1998 tietää rikosilmoituksesta väittelijä Olli Stålström pyysi apua yhdysvaltalaisilta psykiatriorganisaatioilta sekä kansainväliseltä PEN-järjestön Suomen osaston puheenjohtajalta pyytäen järjestöjä valmistautumaan avunantoon. PEN puolustaa mielipidevainon kohteeksi joutuneita kirjailijoita koko maailmassa. Avunpyynnön perusteluna oli se, että syytettyä uhkasi mahdollinen tuhoutuminen, jos oikeus olisi päätynyt langettavana tuomioon.

Syyttäjän esittämät rahalliset korvausvaatimukset olivat suuremmat kuin syytetyn säästöt ja omaisuus yhteensä.

Stålström lähetti yli 30-sivuisen kirjelmän vastaväittäjille, esitarkastajille, asianajaja Matti Wuorelle sekä väitöskirjan esitarkastajille ja kustantajan, Gaudeamuksen edustajille.

Kirjelmä alkoi seuraavasti:

"Ohessa skannattuna asianomistajan vaatimus äitiyslomansa johdosta menettämistä tuloistaan ja henkisistä kärsimyksistä koska väitöskirjassani olin käyttänyt hänestä nimitystä asiantuntija lainausmerkeissä ("asiantuntija"), yhteensä 310 000 markkaa tässä vaiheessa, mutta summa nousee siitä.

Koska olen ostanut itselleni kaikki väitöskirjani 560 lähdeteosta, taloudellinen tilanteeni on tällä hetkellä hyvin huono ja langettava tuomio tuhoaisi minut. Jopa pienikin sakko solvauksesta tuhoaisi minut sillä tämän oikeusprosessin ja todistajanlausuntojen kustannukset ovat suuremmat kuin mitä pystyisin koskaan maksamaan. Asianajajani totesi että mahdolliset korvaukset ovat ulosottokelpoisia, joten on olemassa realistinen, jos kohta pieni, vaara että menetän asuntoni ja joudun varattomana kadulle rikolliseksi leimattuna.

Siksi tilanne on hyvin vakava ja pyydän että vastaväittäjät edes nyt lukevat tarkasti koko tämän aineiston, koska syyttäjän vaatimukset perustuvat pitkälti liitteenä olevaan vastaväittäjien lausuntoon. Olen pyytänyt apua PEN-klubilta joka puolustaa vainon kohteeksi joutuneita kirjailijoita. Oheisen tulemme kiistämään kaikki syytteet ja vaadimme korvausvaatimuksia hylättäviksi sekä oikeudenkäyntikuluja korvattaviksi. Pääargumenttimme on perustuslaissa turvattu sananvapaus sekä se, etteivät solvausprosessit kuulu tieteelliseen keskusteluun, diskurssin tai väittelyyn.

Tulemme osoittamaan että asianomistajan teksti jäi virheelliseksi ja siksi kritiikille alttiiksi sen johdosta, ettei kustantaja antanut psykiatrisen asiantuntijansa korjata omaa tekstiään huomautukseni mukaisesti vaikka olisi itse halunnut. Ohessa on Weilin + Göösin osastopäällikön Riitta-Liisa Kuosmasen anteeksipyyntö 19.11.1997 asianomistajalle siitä, ettei tämän sallittu korjaavan omaa tekstiään. Kuosmanen ilmoittaa kustantajan ottavan täyden vastuun siitä, että kirjoittajan omia korjauksia ei hyväksytty.

Oman kantani ydin on siis että tämä riita ei itse asiassa koske lainkaan minua, vaan on kustantajan ja tämän kirjoittajan välisestä sotkusta syntynyt."

Stålström vetosi PEN International –järjestöön solvaussyytteen pääkohdan eli lainausmerkkien osalta seuraavasti:

"Rikosilmoituksen yksi syytekohta on että olen käyttänyt asianomistajasta lainausmerkkejä häntä tarkoittavassa sanassa asiantuntija ("asiantuntija"). Kiistän syyllistyneeni solvaukseen tällä käytännöllä ja pidän sitä vain tosiasian kuvauksena.

Tutkija käyttää lainausmerkkejä kahdessa eri tarkoituksessa: 1) ilmaistakseen että kyseessä on suora sitaatti tai 2) kyseenalaistaessaan jonkin seikan tosiasiallisuutta tai ilmaistakseen että käsitteessä on joitakin teoreettisia ongelmia. Täten olen useassa kohdassa väitöskirjaani käyttänyt termejä "kohdehäiriö" ja "perversio" lainausmerkeissä koska koko työni sisältö on osoittaa, että nämä ovat tieteellisesti perusteettomia leimoja.

"Käytin … kantajasta nimitystä asiantuntija lainausmerkeissä ('asiantuntija') siitä syystä … että en katso hänen tuntevan sitä asiaa mistä hän kirjoittaa"

Käytin vastaavasti väitöskirjan ensimmäisessä painoksessa kantajasta nimitystä asiantuntija lainausmerkeissä ("asiantuntija") siitä syystä - kuten edellä on käynyt ilmi - että en katso hänen tuntevan sitä asiaa mistä hän kirjoittaa: homoseksuaalisuuden psykoanalyyttinen sairausleima. Kuten varoituksessani kustantajalle huomautin, kantaja ei tunne psykoanalyyttisen teorian kehitystä viime vuosina suhteessa homoseksuaalisuuteen. Tein kirjallisuushaut yli 10 miljoonaa viitettä sisältävästä Medline-tietokannasta sekä uudella hakukoneellani Fast Search, joka hakee useita satoja miljoonia www-sivuja sekunnissa.

Mistään julkisesta hakulähteestä ei löytynyt psykiatri Kaija Eerolan nimellä kirjoitettuja artikkeleita homoseksuaalisuudesta. Kun otetaan huomioon kantajan aggressiivinen ja epäammatillinen suhtautumisen kirjalliseen huomautukseni, katson, että minulla on oikeus kyseenalaistaa Kaija Eerolan asiantuntijuus tässä asiassa: homoseksuaalisuuden psykoanalyyttinen luonnehdinta, jota minä puolestani olen päätoimisesti tutkinut viimeiset viisi vuotta.

On myös otettava huomioon se konteksti ja esikuva jossa yhteydessä sivulla 236 kyseenalaistan Eerolan asiantuntijuuden. Samalla sivulla selostan miten väitöskirjani kustantajan taustayhteisö HYY vaati virallisesti Eerolan esikuvana olevan Achtén ym. Psykiatria-kirjan korjaamista homoja ja lesboja syrjivänä, kun siitä otettiin jälleen korjaamaton painos vuonna 1991.

Seuraavassa kappaleessa samalla väitöskirjan sivulla selostan teol. tri Martti Lindqvistin reaktiota korjaamattoman painoksen painamiseen samasta teoksesta. Tri Lindqvist arvostelee Achtéta kovin sanoin vertaamalla tätä puoskariin: "Jos terveitä nimitetään psyykkisesti sairaiksi, asiantuntija muuttuu lääkäristä puoskariksi". Lindqvist siis kyseenalaistaa Eerolan esikuvan Achtén asiantuntijuuden tässä asiassa.

Mainituin perustein katson, että minulla on tieteellinen, eettinen ja juridinen oikeus kiistää kantajan asiantuntijuus tässä asiassa. Väitöstilaisuuden jälkeen kantaja soitti minulle ja vastaväittäjälle Haavio-Mannilalle hyvin kiihtyneessä mielentilassa ja esitti vastalauseensa lainausmerkkien johdosta ja siitä, että kritisoin hänen tekstiään vaikka se ei ole sama minkä hän on tarkoittanut julkaistavaksi. Kantajan käyttäytyminen puhelimessa oli niin epämiellyttävää, että lupasin poistaa lainausmerkit jos hän lopettaa huutamisen.

Jouduin siksi kysymään kustantajalta kirjallisesti mitä toimitusvaiheessa oli tapahtunut jos Eerolan teksti ei ole se minkä hän on tarkoittanut julkaistavaksi. Sain vasta monen kuukauden odotuksen jälkeen 11.5. 1998 Weilin + Göösin kustannustoimittajan kirjeen, josta kävi ilmi että Eerola olisi halunnut itse korjata omaa tekstiään ehdotukseni mukaisesti, mutta sitä ei otettu vastaan vaikka aikaa oli ollut useita kuukausia.

Poliisin suorittaman rikostutkinnan yhteydessä kävi ilmi, että Weilin + Göösin osastopäällikkö Riitta-Liisa Kuosmanen oli esittänyt Eerolalle kirjallisen anteeksipyynnön 28.11.1997 sen johdosta, ettei kustantaja ottanut vastaan hänen korjausehdotuksiaan. Osastopäällikkö Kuosmasen mukaan "Kustantajan otamme täyden vastuun siitä, että Te ette saaneet katsottavaksenne Suomalaisen lääkärikeskuksen viimeisiä vedoksia, joihin olisitte pystyneet vielä tekemään korjauksia. Siinä tapahtui meidän puoleltamme virhe, jota pahoittelen kovasti" (Osastopäällikkö Riitta-Liisa Kuosmasen kirje Kaija Eerolalle 28.11. 1997).

Katson, että kyseessä on puhdasoppinen syntipukkireaktio. Raivostuneena siitä, ettei kustantaja suostunut ottamaan kantajan korjauksia vastaan, hän päätti kostaa - oman terminologiansa mukaan - häiriintyneelle perverssille ja tuhota tämän elämän taloudellisesti.

Katson että tämä riita-asia on yksinomaan Weilin + Göösin ja kantajan välinen, eikä kuulu minulle millään tavalla".

Oikeusjutun muodollisia näkökohtia

Toinen syytekirjelmän pääkohta oli kantajan näkemys, jonka mukaan Stålström olisi harjoittanut henkilöön kohdistuvaa solvaamista ja vääristänyt kantajan tekstiä. Kirjelmässään Matti Wuorelle ja PEN Internationalille Stålström esittää seuraavaa:

Rikosilmoituksessa ja syytekirjelmässä kantaja korostaa koko ajan harhaanjohtavaa sanontaa että olisin väitöskirjani tekstissä väittänyt kantajan "...olevan henkilökohtaisesti sitä mieltä, että homoseksuaalinen rakkaus olisi "vihan väline", "kohdehäiriö" tai "perversio". Tämä on täysin virheellinen tulkinta ja osoittaa ettei kantaja hallitse viittaustekniikkaa ja ns. tieteellistä apparaattia. Olen skannannut väitöskirjasta kaikki sivut, joissa mainitaan nimi Eerola ja merkinnyt sen punaisella fontilla. Sivuista ilmenee, että en ole missään kohdassa puhunut Eerolan henkilöstä tai henkilökohtaisista mielipiteistä mitään. En voi edes tietää niistä mitään, koska en ole koskaan aikaisemmin edes kuullut hänestä.

Tieteellisessä kirjoituksessa noudatan standardia APA Writing guide, joka on tieteellisen apparaatin kuvauksen osalta yhtäpitävä Kuopion yliopiston kirjoitusohjeiden kanssa (Jari Eskola - Juha Hämäläinen: Pilkusta asiaa - ohjeita tieteellisen esseen kirjoittajille. Kuopio 1991). Ohjeiden mukaan viittauksen tarkoitus on osoittaa mistä lähteestä kirjoittaja on tiedon saanut tai mihin lähteeseen hän viittaa. Itse tekstissä lähteet ilmoitetaan aina ilmaisemalla tekijän sukunimi ja vuosiluku ja sivu suluissa, esim. Virtanen (1983, 13).

Tämä merkitsemistapa viittaa tekstiin jonka kirjoittajaksi on merkitty Virtanen ja joka on julkaistu vuonna 1986. Se ei ole mitenkään henkilökohtainen kanta Virtaseen yksilönä. Oheisilla sivuilla olen käyttänyt viitemekanismia "Eerola (1996)" mikä tarkoittaa sitä että esitän kritiikkiä sitä tekstiä kohtaan Weilin + Göösin Suomalaisessa lääkärikirjassa (1996), jonka tekijäksi on kirjan sisällysluettelossa merkitty psykiatri Kaija Eerola. Ei tekstin kriitikolla voi olla mitään käsitystä että Eerolan kirjoittamaksi ilmoitettu teksti ei olekaan se minkä Eerola olisi halunnut itse julkaistavaksi.

Tältä osin kyseessä on jälleen Eerolan ja kustantajan välinen ongelma".

Mitätöintiyritys henkilöön kohdistuvin hyökkäyksin (ad hominem)

Vihaisessa ja aggressiivisessa lausunnossaan Weilin + Göösille 4.12. 1995 Eerola ilmaisee ylimielisesti ja uhittelevasti tietävänsä "…että erityisesti seksuaalivähemmistöjen etujärjestöt ovat pitkään esittäneet kritiikkiä seksuaalihäiriöiden käsittelyssä psykiatriassa ja tautiluokituksissa".

Vetoaminen vallitsevaan tilanteeseen (status quo)

Sen jälkeen Eerola vetoaa status quo'hon eli väittää kirjoittavansa sen mukaan mitä "…maamme lääketieteellisissä tiedekunnissa annettavassa lääkäri- ja psykiatrikoulutuksessa" opetetaan.

Tämä on moraalisesti ala-arvoinen ad hominem (henkilöön kohdistuva) hyökkäys, jota ei tulisi lainkaan sallia tieteessä. Eerola pyrkii luomana mielikuvaa että vain jotkut perverssit ovat esittäneet kritiikkiä sairausleimaa kohtaan käyttämällä liikkeistä halventavaa termiä "etujärjestöt". Väitöskirjani kuvaa koko sairausleimaa vastaan käytyä diskurssia. Vaikka toki vapautusliikkeillä oli oma osuutensa julkisen kritiikin esittämisessä, kriittinen keskustelu käytiin pääasiallisesti ammatillisilla foorumeilla ja kritiikin aloittajina oli selvästi heteroseksuaalisia psykoanalyytikoita Judd Marmor ja Thomas Szasz, vaikka sinänsä yksilön seksuaalisella orientaatiolla ei saisi olla mitään tekemistä hänen tieteellisten ajatustensa kritisoinnissa.

Tänä päivänä homoseksuaalisuuden häiriöleiman ja syrjinnän poistamista ajavat maailman laajuisesti, kuten oheisista artikkeleistani käy ilmi, pääasiassa American Psychiatric Association ja American Psychoanalytic Association. On Eerolan taholta ala-arvoista ja epäeettistä käyttäytymistä pyrkiä leimaamaan nämä ammatilliset organisaatiot "homojen etujärjestöiksi". Mielestäni tämäkin on osoitus siitä, ettei tällaisten heittojen esittäjää voi nimittää asiantuntijaksi".

Tampereen eheytysoikeudenkäynti ja FinnQueerin historia

Oheisen artikkelin kirjoittajat ovat tulleet yhteiskuntatieteiden, lääketieteen ja/tai verkkojulkaisemisen kentältä puolustamaan sanan ja tieteen vapautta. Vakaumuksemme mukaan tieteellisiä kiistakysymyksiä ei tule ratkaista rikossyytteillä, sensuurilla tai kirjojen tuhoamisella. Mielestämme ainoa oikea keino on tieteellisten argumenttien käyttö tieteellisissä julkaisuissa.

Vetosimme länsimaiden tieteellisten organisaatioiden apuun sensuuria vastaan. Varokeinona lähetimme väitöskirjan kopiot sähköisessä muodossa turvaan väittelijän kollegoille Houstoniin ja Pariisiin. Muotoilimme verkkolehden teknisen ja sisällöllisen perusratkaisun oikeudenkäyntiä odoteltaessa vuoden 1999 aikana sellaiseksi, että väitöskirjan sisältämä tieto voitiin suojata tuhoamiselta ja siihen kohdistuva oikeusprosessi lähettää internetin kautta länsimaihin. Koska verkkolehdellä on oma domain-nimi, sen lähetykset voivat tarvittaessa tapahtua mistä tahansa maasta.

Verkkolehden tekninen ratkaisu hahmoteltiin syksyllä 1999 Helsingin Teknillisessä korkeakoulussa pidetyssä ideapalaverissa tekn. yo Mikko Tuomelan aloitteesta. Verkkolehden sisältö hahmoteltiin kustantajan ja tulevien toimittajien yhteisessä kokouksessa siinä vaiheessa, jolloin puolustusasianajan Matti Wuoren mukaan oli olemassa todellinen mahdollisuus, että väitöskirja takavarikoidaan ja väittelijä tuomitaan rangaistukseen ja menettämään omaisuutensa.

Verkkolehden ulkoasu ja sisältö viimeisteltiin niin, että sen lähetykset kuvineen ja ääninäytteineen oikeuden istunnosta pystyttiin aloittamaan Helsingistä sekä tarvittaessa peililähettimistä Pariisista ja Houstonista 31.12.2000. Kuvia lähetyksen käynnistämistilaisuudesta FinnQueerin syntyhistoriaa käsittelevässä artikkelissa.

Aineisto

Seuraavassa julkaistaan kokonaisuudessaan solvauksesta syytetyn yht.tri Olli Stålströmin puolustuspuhe Tampereen käräjäoikeuden istunnossa 3.12.1999 klo 14.00. Puolustuspuhe on nauhoitettu ja litteroitu istunnon tuomarin Mirja-Leena Mäkisen luvalla.

FinnQueerin toimitus on kirjoittanut nauhalta puhtaaksi seuraavan syytetyn puolustuspuheen. Toimittajat ovat lisänneet lähdeviitteet sekä taustaa valottavat hyperlinkit sekä selitteet.

Oikeudessa äänitetty puolustuspuhe on kuultavissa verkkolehti FinnQueerin audiopalvelun kautta:Kuuntele syytetyn väittelijän puolustuspuhe Tampereen käräjäoikeudessa 3.12.1999 (MP3, 4,9 MB,11,5 min)

SYYTETYN PUOLUSTUSPUHE KÄRÄJÄOIKEUDESSA 3.12.1999: PERVERSIO ON KIROSANA

Puolustusasianajaja Matti Wuori: Pyytäisin lyhyesti ja tiivistetysti kertomaan mikä johti tämän tutkimuksen painopisteen valintaan alun pitäen ja siihen että tämä väitöskirja, joka on korkein opinnäyte joka voidaan suorittaa, käsittelee juuri tätä teemaa? Mikä oli tämän tutkimuksellinen tausta?

Syytetty Olli Stålström: Arvoisa tuomari, ensimmäinen koulutukseni on tietokonetekniikan diplomi-insinööri, jolla on sikäli merkitystä, että olen tehnyt väitöskirjani ja sen lähdeluettelot tukeutuen tietokoneavusteisiin kvalitatiivisiin menetelmiin.

Syytetty yht. tri Olli Stålström

Toiseksi professori Elina Haavio-Mannila vuonna 1978 tavattuaan minut eräässä yhteydessä sanoi, että hän haluaisi kehottaa minua opiskelemaan sosiologiaa. Aloitinkin sosiologian opiskelut hänen alaisuudessaan ja koska hän oli erikoistunut seksuaalisuuteen, opiskelin sekä sosiologiaa että sosiaalipsykologiaa sekä seksuaalisuutta koskevia asioita professori Haavio-Mannilan johdatuksella.

Tästä kehittyi sitten idea tutkia niitä ennakkoluuloja, joita vallitsee lääketieteessä ja psykiatriassa homoseksuaalisuutta kohtaan. Tässä auttoi se, että toinen sosiologian professorini on poikkeavuuden sosiologiaan erikoistunut Martti Grönfors, jonka alaisena toimin sekä opettajana että tutkijana Kuopion yliopistossa. Tämän seurauksena sitten noin vuonna 1993 aloin koota jo 1970-luvun alussa aloittamaani aineistoa ja halusin selvittää nimenomaan sitä, miten homoseksuaalisuuden sairausleima on syntynyt historiallisesti ja miten se on poistunut. Se poistettiin Yhdysvalloista 1973, Suomesta 1981 ja kansainvälisestä WHO:n luokituksesta ICD-10, jonka Suomi ratifioi vuoden 1996 ensimmäisenä päivänä (Tautiluokitus 1995).

Tärkeintä tässä oikeudenkäynnissä on, että homoseksuaalisuuden häiriöleima on poistettu myös psykoanalyysin piiristä, jossa se on istunut kaikkein syvimpään. Eri psykoanalyyttiset organisaatiot ovat irtisanoutuneet tästä sairausleimasta. Se oli väitöskirjani jälkimmäisen osan tärkein sanoma. Kaikki suurimmat psykoanalyyttiset organisaatiot, Saksa, Englanti, erityisesti Yhdysvallat, sekä väitöskirjani ilmestymisen jälkeen mm. Freudin itsensä perustama kansainvälinen psykoanalyytikkoyhdistys IPA (International Psycho-Analytical Association).

"Väitän että homoseksuaalisuus ei ole 'kohdehäiriö' eikä 'perversio' psykiatrian mukaan eikä edes psykoanalyysin mukaan"

Väitöskirjani nimi on "Homoseksuaalisuuden sairausleiman loppu". Väitän että homoseksuaalisuus ei ole "kohdehäiriö" eikä "perversio" psykiatrian mukaan. Väitän, että homoseksuaalisuus ei ole "kohdehäiriö" eikä "perversio" edes psykoanalyysin mukaan.

Matti Wuori: Tämä on siis nimenomaan sosiologinen tutkimus? Se ei ole millään tavalla lääketieteellinen, psykiatrinen tai psykoanalyyttinen tutkimus?

Olli Stålström: Kyllä tämä on poikkitieteellinen tutkimus. Sen oppiaine on lääketieteen sosiologia. Pääohjaajani oli Kuopion yliopiston sosiologian professori Martti Grönfors.

Professori Martti Grönfors

Psykoanalyysin alan ohjaajiani olivat Kalifornian yliopiston (UCLA) psykiatrian professori, psykoanalyytikko Diana C. Miller, sekä toinen esitarkastajani Juhani Ihanus, joka on Helsingin yliopiston psykologian professori ja psykoanalyysin oppihistorian asiantuntija. Toinen esitarkastajani, tri Jan Löfström on sosiologian ja historian asiantuntija Essexin ja Jyväskylän yliopistoista.

Voisinko lyhyesti kertoa oikeudelle työtapani tässä yhteydessä?

Yhteistyötä maailman johtavien uutta tietoa tuottavien kanssa

Otin aluksi internetin välityksellä selvää ketkä edustavat maailmassa tällä hetkellä huippututkimusta psykoanalyysin piirissä nimenomaan suhteessa homoseksuaalisuuden sairausleimaan.

Siinä yhteydessä löysin Kalifornian yliopiston (UCLA) psykiatrian professorin Diana C. Millerin joka on psykoanalyytikko ja kirjoitti silloin teostaan lesbouden sairausleiman historiasta. Hänet olen tavannut hänet pari kertaa työasioissa Los Angelesissa ja Pariisissa. Hän on lähettänyt useita kirjoja ja artikkeleita ja hänen kanssaan aineistoja vaihtaen teimme samanaikaisesti kirjojamme. Hän teki kirjaa lesboutta koskevien psykoanalyyttisten sairausleimojen poistumisesta (Magee and Miller 1997). Olemme vaihtaneet satoja sähköpostiviestejä psykoanalyytikko Diana C. Millerin kanssa vuodesta 1995 lähtien.

Toinen, jonka kanssa olin yhteistyössä oli Yhdysvaltain psykoanalyytikkoyhdistyksen Jack Drescher, joka on lähettänyt asiantuntijalausunnon tähän oikeuden istuntoon. Hänen kanssaan tein yhteistyötä myös Los Angelesissa aineistoja vaihtaen keskenämme. Drescher antoi minulle materiaalia ja minä annoin hänelle ideoita.

Samaan aikaan teimme kumpikin omia kirjojamme. Drescher taas teki katsauksen homomiehiä koskevien psykoanalyyttisten teorioiden muutoksesta (Drescher 1998). Samaan aikaan, koska olen ollut monta kertaa Yhdysvalloissa tämän tutkimuksen yhteydessä, tein yhteistyötä myös professori Terry Steinin kanssa, joka on toimittanut 1000-sivuisen kirjan "Textbook of homosexuality and mental health" vuonna 1996. Steinin kanssa taas aineistoja ja ideoita vaihtaen teimme yhdessä työtä.

Professori Diana C. Miller

Asiantuntijalausunnon lähetti myös Yhdysvaltain psykoanalyytikkoyhdistyksen homo- ja lesboasioiden komitean puheenjohtaja, psykoanalyytikko Ralph Roughton.

Michigan Universityn psykiatrian professori Terry Stein on siitä tärkeä henkilö, että nyt kun Suomen lääketieteessä kovasti vedotaan Kaplan & Sadockin käsikirjaan, Terry Stein on se joka kirjoittaa homoseksuaalisuudesta seuraavaan painokseen, seitsemänteen (7.) painokseen, joka ilmestyy tässä kuussa. Itse asiassa tilasin sen pikarahtina tähän oikeudenkäyntiin, mutta kustantajalla oli joitakin viivästyksiä. Terry Stein on antanut Weilin + Göösille asiantuntijalausunnon, jossa hän esittää huomionsa sen lääkärikirjan artikkelin sisällöstä.

Lisäksi olen pari kymmentä vuotta tehnyt yhteistyötä Texasin yliopiston kansanterveystieteen professorin Michael W. Rossin kanssa, joka on jättänyt asiantuntijatodistajan lausuntonsa tähän oikeuden istuntoon. Olen myös tehnyt yhdessä professori Rossin kanssa lähdekriittisen tutkimuksen homoseksuaalisuuden sairausleiman historiasta WHO:lle vuonna 1988 sen harkitessa kansainvälisen sairausluokituksen uudistamista (Ross, Stålström and Paulsen 1988).

Ero kantajan ja minun välillä on se, että minä olen tehnyt yhteistyötä sellaisten henkilöiden kanssa, jotka parhaillaan luovat uutta teoriaa ja kirjoittavat juuri ilmestyviin oppikirjoihin.

Sen sijaan kantaja vetoaa ensinnäkin vanhaan tietoon ja sen lisäksi erehtyy kirjoittajasta. Kirjeessään Hilkka Opakselle 4.12. 1995 kantaja vetoaa Kaplan & Sadockin psykiatrisen käsikirjan vanhaan painokseen ja väittää että kirjoittaja on Kaplan. Näin ei suinkaan ole. Kaplan oli vain yksi tämän psykiatriakirjan toimittajista. Kirjoittaja yksi näkyvimmistä eheytysideologeista, psykiatri Warren Gadpaille. Kaplan ei kirjoita enää mitään, koska hän on kuollut.

Puolustuksen asiantuntijatodistaja Michael W. Ross

Vastustan vetoamista kivettyneeseen dogmiin

Asiasta kirjoitti Kaplan & Sadockin vanhaan painokseen (1995) psykoanalyytikko nimeltä Warren Gadpaille, joka on tunnettu siitä että hän kieltäytyy ottamasta vastaan uutta tietoa.

Vanhan Kaplan-Sadockin Comprehensive Textbookin 6. painoksen kirjoittaja Warren Gadpaille tekee saman tempun kuin kantaja: kirjoittaa pienellä petiitillä, että homoseksuaalisuus ei ole sairaus kansainvälisen luokituksen mielessä. Mutta sitten hän kirjoittaa pitkiä pätkiä erilaista psykoanalyyttista häiriöspekulaatiota. Hän toteaa mm. että kyllähän sairaus voi olla täysin oireeton - kuten harhat ja hallusinaatiot. Ei niistäkään huomaa että ne ovat sairauksia vaikka ne ovat sairauksia! Sitten hän lopettaa sellaiseen että heteroseksuaalisuus on ihmiskunnan normi ("species-norm"). [Asianajaja Matti Wuori täsmentää: "lajinormi"].

Toinen lähde, johon kantaja vetoaa on Achté-Alanen-Tienari: Psykiatria (1991), tekee saman tempun. Sen homoseksuaalisuutta koskeva teksti on otettu Kaplan-Sadockista alun perin vuoden 1967 painoksesta, pahamaineisesta psykoanalyytikko Irving Bieberin (Bieber 1967) tekstistä. Achtén kirjassa näkyy taas sama ilmiö: hän kirjoittaa parilla virkkeellä, että homoseksuaalisuus ei ole sairausluokituksen mielessä sairaus. Mutta sitten taas - suurin osa tekstistä on psykoanalyyttistä häiriöksi leimaamista. Homoseksuaalisuutta nimitetään "poikkeavuudeksi", Achté rinnastaa sen mielisairauksiin ja luettelee kaikenlaisia onnettomuuksia, häiriöitä ja sairauksia joiden hän väittää liittyvän siihen.

Jos saan vetää yhteen kantajan omaan tekstiin: on aivan totta - ja olen sanonut sen kirjeessäni kustantajalle - että yhdessä kohtaa, kaikkien perversioiden jälkeen piilotettuna kohtaan "Itseä häiritsevä sukupuolinen suuntautuminen" kantaja toteaa, että se ei ole sairaus sairausluokituksen mielessä. Mutta sitten - tämä varsinainen pääkappale "Normaali ja häiriintynyt seksuaalisuus", on hyvin kovaa tekstiä.

Siinä sanotaan, että psykoanalyyttinen teoria määrittelee perverssiksi kaiken sellaisen seksuaalikäyttäytymisen, jossa orgasmi saavutetaan muussa kuin heteroseksuaalisessa sukupuoliyhdynnässä.

"Perversio" on kirosana

Ensinnäkin sana perverssi. Olen analysoinut sitä väitöskirjassani ja todennut, että se tulee alunperin lähinnä Krafft-Ebingillä (1885), joka oli viime vuosisadan suuria luokittelijoita. Hän käytti kahta sanaa synonyymeinä: "Perversion" ja "Entartung". "Art" tarkoittaa "laji". "Entartung" on lajista rappeutuminen. Tämä sana "Entartung" oli sama sana jota Hitlerin joukot käyttivät ali-ihmisiksi leimaamistaan ihmisryhmistä, kuten homot ja juutalaiset.

Käsitykseni mukaan "perversio" on paha kirosana. Toiseksi kantaja määrittelee semanttisen tempun kautta, että homoseksuaalisuus on "kohdehäiriö" koska siinä seksuaalisuus kohdistuu väärään kohteeseen kuten samaan sukupuoleen tai eläimiin tai lapsiin.

Tämä on täysin perusteeton rinnastus ja pitäisin sitä törkeänä, uskaltaisinpa sanoa solvaavana. Hän väittää siis että homojen ja lesbojen sukupuoliobjekti on normaalista poikkeava. Olen väitöskirjassani kritisoinut "perversio" -sanaa seuraavasti:

"Tällaisena 'perversio' on yksi kielen hyökkäävimpiä ja karkeimpia leimoja, jota Freudin elämäkerran kirjoittaja Peter Gay (1990) nimittää psykoanalyytikkojen harjoittamaksi 'luonteenmurhaamiseksi' ".

Englannin kielen keskeinen määrittelysanakirja Random House College Dictionary (Urdang (ed.) (1968) antaa sanalle "perversio" seuraavat yleismerkitykset: 1) tarkoituksellinen ja tahallinen pyrkimys tehdä väärää, 2) pikkuasioista nouseva ärtynyt valittaminen, 3) jatkuva ja määrätietoinen vääryyden tekeminen, 4) pois kääntyminen siitä mikä on oikeaa ja hyvää.

Latinankielinen sanakirja (Streng 1997) antaa sanan "perversio" alkuperäisen etymologian. Kantasana "perversus" saa suomenkieliset vastineet "kieroon vääntynyt", "aivan kiero", "takaperoinen", "väärä", "järjetön", "paha".

"Kohdehäiriö" on kurinpidollisen mielisairausluokan nimi

Lopuksi, kun minua syytetään siitä, että otan sanoja irralleen, huomautan että termi "kohdehäiriö" ei ole mikä tahansa sana. Kuten kantaja itsekin sanoi, hän istui komiteassa, joka käänsi tautiluokitusta ICD-10 suomeksi. Tämä on luokitus, jossa määritellään nimeltä tietyt mielisairaudet. Samoin lakikirjassa määritellään nimeltä mainitut rikokset, kuten esim. "varkaus", "murha". Nämä ovat sellaisia sanoja, joita ei saa käyttää viattomista ihmistä, koska silloin syyllistyy herjaukseen eli väittää viattomia syylliseksi nimitettyyn rikokseen.

"Minun kantani on se, että tällaista mielisairauskategorian nimeä kuten 'kohdehäiriö' ei saa käyttää terveestä ihmisestä!"

Minun kantani on se, että tällaista mielisairauskategorian nimeä kuten "kohdehäiriö" ei saa käyttää terveestä ihmisestä. Kuitenkin kantajan tekstissä homoseksuaalisuutta nimitetään "kohdehäiriöksi". Tämä oli mielestäni kaikkein vakavin huomautukseni kantajan tekstiin.

Ei saa käyttää nimitettyyn rikoksen liittyvää termiä viattomasta ihmisestä! Samoin "Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt" on täysin spesifioitu luettelo psykiatrisista häiriöistä, jotka on luokiteltu kansainvälisessä luokituksessa ICD-10. Luokan yleisotsikko on "Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt" . Sen latinankielinen nimitys antaa vielä tarkempia implikaatioita: "Perturbationes mentis et modi se gerendi" .

"Gerendi" tulee latinan sanasta "gero", jonka merkitykset ovat: "totella", "käyttäytyä", "olla mieliksi", "noudattaa käskyjä". (Streng 1997, 314). Eli luokan nimi suomeksi merkitsee "huono käyttäytyminen", "käskyjen tottelematta jättäminen". Sen alakohta on F65 "sukupuoliset kohdehäiriöt".

Väitöskirja on osa kansanvälistä julkista tieteellistä keskustelua

Matti Wuori: Tästä kysymyksestä on käyty aika kiivastakin kansainvälistä keskustelua. Miten tämä väitöskirja liittyy tähän kansainväliseen tieteelliseen keskusteluun?

Olli Stålström: Ensinnäkin raportoin käytyä keskustelua. Kyllä tässä on ollut tunnekuohuja kummallakin puolella, koska osa psykiatreista ja erityisesti osa analyyttisesti suuntautuneista psykiatreista ei ole koskaan hyväksynyt sitä, että homoseksuaalisuus poistettiin sairausluokituksesta.

Aikoinaan muutama psykoanalyytikko lähti vastustamaan muutosta. He vetosivat juuri samoihin termeihin kuin kantaja, että homoseksuaalisuus on "perversio" ja "kohdehäiriö" ja normaalista poikkeava. Minulla on väitöskirjassa omat kappaleet sellaisille, ns. eheytysliikkeen psykoanalyytikoille kuin Rado, Bieber, Socarides ja Gadpaille, jotka kaikki väittävät, että ihmisen biologiasta ja anatomiasta voidaan päätellä mikä on normaalia rakkautta.

Matti Wuori: Mutta tämä keskustelu, miten väitöskirja suhtautuu luokituksen muutokseen? Onko Yhdysvalloissa ja Euroopassa tapahtunut sellaista mikä ei Suomessa vielä ollut todettavissa? Mikä teki välttämättömäksi ottaa kantaa tässä väitöskirjassa?

Olli Stålström: Siinä on ehkä pääsyy miksi aloin tehdä sitä, koska tässä asiassa Suomi on laahannut jäljessä neljännesvuosisadan. Täällä on ollut tiettyjä psykoanalyytikoita, joiden tekstit olen maininnut väitöskirjassani, jotka kivenkovaan kieltäytyvät ottamasta huomioon kansainvälistä kehitystä.

Tämä on herättänyt kansainvälistä huomiota. Sain kutsut Yhdysvaltain psykiatriyhdistykseltä (APA) ja Yhdysvaltain psykoanalyytikkoyhdistykseltä (APsaA) vuosina 1996 ja 1997 vuosikonferensseihin San Diegoon ja Madridiin kertomaan maasta, jossa edelleen voidaan luonnehtia homoseksuaalisuutta "perversioksi" ja "häiriöksi" koska, kuten kirjassani osoitan, Yhdysvaltain psykiatriyhdistys (APA) poisti häiriöleiman jo vuonna 1973.

Mutta jopa Yhdysvaltain psykoanalyytikkoyhdistys (APsaA), joka edusti aikanaan sitä konservatiivisinta kantaa, on aivan viime vuosien aikana - sanotaan viimeisen viiden vuoden aikana jolloin on istunut psykoanalyytikkoyhdistyksen homoseksuaalisuutta tutkiva komitea, jonka johtaja Ralph Roughton on lähettänyt tänne asiantuntijalausunnon - niin myös Yhdysvaltain psykoanalyytikkoyhdistys on ottanut kantaa että he vastustavat kaikenlaista homojen ja lesbojen syrjintää niin yhteiskunnassa kuin psykoanalyytikkona toimimisessa. Tällä lausunnollaan he suorastaan sanovat, että sitä voidaan pitää normaali-ilmiönä, jos tällainen ihminen kelpaa psykoanalyytikoksi.

Kun olen jatkuvasti seurannut tätä aihepiiriä, olen juuri jättänyt artikkelin suomalaiseen oppikirjaan, joka ilmestyy tammikuussa 2000. Siinä kerron että itse Freudin perustama kansainvälinen psykoanalyytikkoyhdistys IPA on pari kuukautta sitten ottanut kantaa, että he myös vastustavat homoseksuaalisuuden leimaamista häiriöksi ja syrjintää seksuaalisen suuntautumisen perusteella.

Jos vielä saan sanoa että kirjani pääteema oli nimenomaan psykoanalyysi, joka oli se kova pala. Olen käynyt läpi useita psykoanalyyttisen teoriahistorian kirjoja ja olen käsitellyt ainakin tusinaa erilaista koulukuntaa. Niitä on kaikenlaisia koulukuntia. Harvat niistä yleensäkään ovat leimaanneet homoseksuaalisuuden "perversioksi" tai "kohdehäiriöksi".

Yhteenvetona painossa olevat oppikirja-artikkelini [Stålström (1999), Nissinen ja Stålström (2000a) sekä Nissinen ja Stålström (2000b)] osoittavat, että homoseksuaalisuutta ei voida pitää psykiatrisena kohdehäiriönä eikä edes psykoanalyyttisenä kohdehäiriönä.

Matti Wuori: Mikä tämä oppikirja on?

Olli Stålström: Sen toimittaa sosiologi Jukka Lehtonen. Hän pyysi ettei tässä vaiheessa mainittaisi nimeä ja kustantajaa kun se on vasta painossa...

Matti Wuori: Onko se yliopistollinen oppikirja?

Olli Stålström: Kyllä se on yliopistollinen oppikirja ja ilmestyy tammikuussa 2000. Sillä on tieteellinen kustantaja. Mutta koska se ei ole vielä ilmestynyt niin kirjan toimittaja toivoi, ettei sitä vielä nimetä. Tekstin sinänsä luovutan tässä oikeuden puheenjohtajalle mutta toivon, että sitä ei vielä julkisteta. [Kirja ilmestyi tammikuussa 2000 nimellä Lehtonen, Jukka (1999) Homo fennicus - miesten homo- ja biseksuaalisuus muutoksessa. Sosiaali- ja terveysministeriö. Naistutkimusraportteja 1/1999]

Henkilökohtaisia kaunoja kantajan kanssa ei ollut

Kuuntele syytetyn väittelijän puolustuspuhe Tampereen käräjäoikeudessa 3.12.1999 (MP3, 4,9 MB, 11.5 min). Ääninäyte oikeuden istunnosta alkaa tästä.

Matti Wuori: Tunsitteko tämän asianomistaja Eerolan aikaisemmin? Oliko teillä tuollaista henkilökohtaista tuttavuutta tai suhdetta tähän Eerolaan ennen tätä kyseistä polemiikkia?

Olli Stålström: Ei! Ei aikaisemmin. Kun huomautin Weilin + Göösille tekstin luonnoksessa olevista virheistä, väitökseni jälkeen tuli kyllä puhelinsoitto…

Matti Wuori: Mutta ennen tätä jaksoa mistä nyt on kysymys, oliko teillä mitään henkilökohtaista kontaktia Eerolaan, mitään syytä suhtautua häneen henkilönä, nimenomaan henkilönä, jollakin tietyllä tavalla.

Olli Stålström: Ei mitään.

Matti Wuori: Olenko ymmärtänyt oikein, että kun olette sitten poleemisesti tai aika kärjekkäästi hänen välittämiään näkemyksiään, hänen käyttämiään termejä käsitellyt väitöskirjassanne, että tämä on johtunut siis vain tästä tieteellisten käsitysten erosta. En näe mitään muuta syytä ottaa nimenomaan Eerolaa tällaisen käsittelyn kohteeksi, kuin että hän on ollut kirjoittajana tällaisessa teoksessa.

Olli Stålström: Niin, pääsyy on että hän jätti virheensä korjaamatta...

Matti Wuori: Sehän johtui osittain kustantajankin virheestä, jonka he ovat myöntäneet, mutta onko teillä mitään henkilökohtaista syytä olla kriittinen juuri Eerolaa kohtaan henkilökohtaisesti vai oliko tässä kysymys selostetusta suuresta, merkittävästä näkemyserosta?

Olli Stålström: Kuten sanoin, en tuntenut Eerolaa mitenkään muuten kuin sen johdosta, että hän soitti hyvin vihaisen puhelun väitöstilaisuuden jälkeen.

Matti Wuori: Ja sitä ennen teillä ei ollut mitään henkilökohtaista tekemistä?

Olli Stålström: Sitä ennen ei mitään.

Weilin + Göös ei antanut kirjoittajansa korjata omaa tekstiään

Matti Wuori: Onko teillä mitään syytä henkilökohtaisesti inhota tai vihata Eerolaa tai tuntea ylipäätään mitään positiivisia tai negatiivisia tunteita hänen henkilöönsä.

Olli Stålström: Henkilönä ei. Ei. Ei. Mutta tässä olisi syytä mainita se puhelu, jonka hän soitti väitöksen yhteydessä, hän käyttäytyi niin irrationaalisesti että hän ei pystynyt selittämään. Hän koko ajan toisti sitä, että on väärin että minä arvostelen tekstiä, jota hän ei ole hyväksynyt. Yritin kysyä: "Mitä te tarkoitatte tällä".

Mutta hän oli niin kiihdyksissään, ettei hän pystynyt selittämään. Sen takia minun piti kirjallisesti kysyä kustantajalta mitä on tapahtunut. Sitten hän huusi näistä lainausmerkeistä. Sanoin että tällainen huutaminen on epämiellyttävää ja poistan ne seuraavasta painoksesta, jos hän lopettaa huutamisen.

Mutta yhtään mitään edeltävää kaunaa minulle ei ole. Itse asiassahan tämä riita ei edes koske minua, vaan se on kantaja Eerolan ja Weilin + Göösin välinen sotku.

Matti Wuori: Tämä oli väitöksen jälkeen?

Olli Stålström: Väitöksen jälkeen.

Matti Wuori: Täällähän nyt väitetään että te olette tahallanne loukkaamistarkoituksessa henkilökohtaisesti halunnut asiattomasti arvostella, solvata. Onko teillä mitään aihetta, jota voisitte keksiä ,että te olisitte näin tehnyt?

Olli Stålström: Ei. Ei. Haluaisin korostaa sitä, että tässä Eerola ilmeisesti ei ymmärrä tutkimuksen ns. tieteellistä apparaattia eli viitemerkintöjä. Kun kirjoitan "Eerola (1996)", se tarkoittaa kaikkien metodioppaiden mukaan, että kritisoin tekstiä jonka kirjoittajaksi on merkitty tämä henkilö tänä vuonna. Eihän kriitikolla voi olla mitään käsitystä siitä, että kirjoittajaksi nimetty henkilö ei ole hyväksynyt nimiinsä pistettyä tekstiä. Katson että kerta kaikkiaan tämä asia ei koske minua, vaan se on Eerolan ja Weilin + Göösin välinen riita-asia.

(Ääninäyte Tampereen käräjäoikeudessa suoritetusta kuulustelusta päättyy tähän)

Tieteellinen viittaustekniikka tulkittu henkilökohtaisuudeksi

Matti Wuori: Ymmärsinkö oikein että tämän viittaustekniikan puitteissa teidän mielipiteenilmaisun kannalta on aivan saman tekevää olisiko siinä lähteessä ollut "Tuppurainen", "Tappurainen", "Eerola" tai kuka tahansa jos on kysymys näistä mielipiteistä joita esitetään?

Olli Stålström: Aivan oikein.

Matti Wuori: Vielä yksi kysymys. Rikostutkintopyynnön yhteydessä on paheksuttu myös sitä, että te olette käyttänyt tai viitannut Eerolan kirjalliseen lausuntoon väitöskirjassa. Miten te päädyitte tähän viittaukseen? Mitä mietitte tästä lähteenä?

Tuomari Mirja-Leena Mäkinen: Mitä tarkoitatte?

Matti Wuori: Se liittyy syytekohtaan jossa sanotaan Eerolaa loukatun sivun 236 alaviitteessä.

Olli Stålström: Se on tärkeä periaatteellinen kysymys, jonka tarkistin lakimieheltäni. Näissä asioissa tunteet kuohuvat. Olen joutunut tarkistamaan montakin asiaa omalta lakimieheltäni etukäteen.

Kustantajan vihamielisen lausunnon julkistaminen oli laillista

Sain erittäin vihaisen ja aggressiivisen lausunnon kustantajalta, jossa sanottiin, että he eivät korjaa tekstiä viitaten Achtéseen ja Kaplan + Sadockiin. Totesin tämän olevan tosiasiallinen tunnustus siitä, että Eerola pitää homoseksuaalisuutta sittenkin häiriönä kuten hänen mainitsemansa Kalle Achté (jonka auktoriteetti on psykoanalyytikko Bieber) sekä Kaplan & Sadockin kirjoittaja Warren Gadpaille. Tosin kantaja väittää nyt aivan muuta syytekirjelmässä ja julkisuudessa.

Katson että minulla on eettinen oikeus yhteiskuntatutkijana mennä ilmiöpinnan taakse ja osoittaa kaikin laillisin keinoin siellä vaikuttavat kielteiset asenteet jotka sitten näkyvät ilmiöpinnan päällä sanoina "perversio" ja "kohdehäiriö".

Kysyin vielä henkilökohtaiselta lakimieheltäni Ulf Månssonilta, että kun kustantaja on luovuttanut tällaisen muistion minulle, mikä sen juridinen status on. Lakimieheni sanoi, että saan lyhyesti referoida sitä mutta en voi ottaa pitkiä pätkiä, koska silloin taas loukkaisin tohtori Eerolan copyrightiä.

Matti Wuori (tarkentaa): Tekijänoikeutta.

Kiistän syyllisyyteni

"Kiistän kaikki syytteet ja minuun kohdistetut korvausvaatimukset"

Olli Stålström: Olen siis lyhyesti viitannut siihen, että tämä osoittaa syytteen nostaneen psykiatrin auktoriteettien sittenkin olevan patologisoivaa näkemystä edustavat eheytysideologit Kalle Achté ym. (1991) ja Kaplan & Sadockin kirjoittaja Warren Gadpaille (1995), vaikka hän nyt yrittää julkisuudessa kieltää tämän.

Ne jotka tuntevat psykiatrian alaa, tietävät että heitä on kritisoitu vuosikymmeniä. Varsinkin Bieberiä ja Gadpaillea alettiin kritisoida jo 60-luvulla. Minulla on toistakymmentä sivua kritiikkiä väitöskirjassani näistä.

Arvoisa oikeuden puheenjohtaja, olen esittänyt lähdekritiikkiä tieteellisessä väitöskirjassa, enkä harjoittanut solvaamista. Kiistän kaikki syytteet ja minuun kohdistetut korvausvaatimukset

Lopputulos

Käräjäoikeus vapautti väittelijä Olli Stålströmin syytteistä ja hylkäsi korvausvaatimukset.

Syytteen nostajan vaatimus väittelijän tieteellisen toiminnan lopettamisesta toteutui kuitenkin suurelta osin - ainakin toistaiseksi. Tästä kertoo Mielenterveysyhdistys Helmi ry:n lehti vuonna 2005.

Palautetta

Lähetä palautetta toimitukselle

Kiitos

Kirjoittajat kiittävät lääk.kand Tomi Matikaista ja päätoimittaja Jorma Hentilää rakentavista kommenteista

Lähdeviitteet

Achté-Alanen-Tienari (Toim.) (1991) Seksuaalitoiminnan häiriöt teoksessa Achté ym. Psykiatria, 6. painos, Juva; WSOY, sivut 355-395.

Cabaj, Robert P. and Stein, Terry (Editors.) (1996) Textbook of homosexuality and mental health. Washington DC: American Psychiatric Press.

Bieber, Irving, Dain, Harvey J., Dince, Paul R., Drellich, Marvin G., Grand, Henry G., Gundlach, Ralph, H., Kremer, Malvina W., Rifkin, Alfred H., Wilbur, Cornelia, B., Bieber, Toby (1962) Homosexuality. A psychoanalytic study. New York NY: Basic Books.

Drescher, Jack (1998) Psychoanalytic therapy and the gay man. Mahwah NJ: The Analytic Press.

Eerola, Kaija (1996) Hakusana "Seksuaaliset vähemmistöt". Teoksessa Suomalainen lääkärikeskus. Osa 2. Porvoo: Weilin + Göös, sivut 395-401.

Gadpaille, Warren J. (1995) Homosexuality and homosexual activity. Teoksessa Kaplan & Sadock (eds.) Comprehensive Textbook of Psychiatry. Sixth (6.) edition. Baltimore MD: William and Wilkins, sivut 1321-1333.

ICD-10 (International Classification of Disorders) in Finnish: Tautiluokitus ICD-10. (1995) Suomalainen laitos. Rauma: STAKES.

Krafft-Ebing, Richard von (1886) Psychopathia sexualis. Augsburg: Matthes & Seitz Verlag.

Lehtonen, Jukka (Toim.) (1999) Homo fennicus. Miesten homo- ja biseksuaalisuus muutoksessa. Sosiaali- ja terveysministeriö. Naistutkimusraportteja 1/1999.

Leino, Pirkko (1996) Suomen kielioppi. Helsinki. Otava.

Magee, Maggie and Miller, Diana C. (1997) Lesbian lives. Psychoanalytic narratives old & new. Hillsdale NJ: The Analytic Press.

Ross, Michael W., Paulsen, James A. and Stålström, Olli W. (1988) Homosexuality and mental health. Teoksessa Ross, Michael W. (Editor) The treatment of homosexuals with mental health disorders. New York NY: Harrington Park Press.

Stein, Terry: [Hakusana homoseksuaalisuus]. Teoksessa Sadock, Benjamin (Editor) Comprehensive textbook of psychiatry, Seventh (7.) edition, Philadelphia PA: William & Wilkins (ilmestyy joulukuussa 1999)

Streng, Adolf V. (1997) Latinalais-suomalainen sanakirja. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura.

Stålström, Olli (1997) Homoseksuaalisuuden sairausleiman loppu [Väitöskirja]. Helsinki: Gaudeamus (Helsinki University Press).

Stålström, Olli (1999) Taistelu määrittelijän vallasta: homouden leimojen loppuja. Teoksessa Lehtonen, Jukka (Toim.) Homo Fennicus - miesten homo- ja biseksuaalisuus muutoksessa. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. Naistutkimusraportteja 1/1999.

Stålström, Olli ja Jussi Nissinen (2000a) Seksuaalinen tasavertaisuus edistää seksuaalista hyvinvointia. Teoksessa Kontula, Osmo ja Lottes, Ilsa (toim.)(2000) Seksuaaliterveys Suomessa. Helsinki: Tammi.

Stålström, Olli and Nissinen, Jussi (2000b) SETA: Finnish gay and lesbian movement's fight for sexual and human rights. Teoksessa Lottes, Ilsa and Kontula, Osmo (Editors) New views on sexual health. The case of Finland. Helsinki: The Population Research Institute, The Family Federation of Finland (Väestöliitto).

Stålström, Olli och Nissinen, Jussi (2000c) Uppkomsten av den finska rörelsen för bögar och lesbiska, dess mål och verksamheter. Lambda Nordica 6 (2-3)/2000.

Urdang, Lawrence (Editor-in-chief) (1972) The Random House College Dictionary. New York NY: Random House.